Maakaari-laki ja suomalainen oikeusjärjestelmä on asunnonostajan kannalta täysi susi. Lain pykälät ovat hyvät, mutta nykytilanteessa laki ei usein toteudu.
Asunnonostaja on vaikkapa nuori lapsiperhe, joka on ottanut asuntoa varten 100-150 tuhatta € lainaa. Asunnon myyjällä tämä raha saattaa olla pankissa, tai jos kysymys on petollisesta myyjästä, jo johonkin piilotettuna. Kun talosta paljastuu homeongelma, on tilanne karu. Ostajaperheellä juoksee lainanlyhennykset, ja talo saattaa olla asumiskelvoton esimerkiksi homeen aiheuttaman epäterveellisen sisäilman takia. Tässä tilanteessa pitäisi pystyä maksamaan vuokra-asunnossa asuminen ja oikeustaistelun käyminen. Myyjä pystyy tällaisessa tilanteessa pelaamaan aikaa. Hänellä on rahaa, kaunis ja hyvänhajuinen koti, ja ylipäänsä paikka johon päänsä kallistaa. Ostaja alkaa siinä tilanteessa hankkia lakimiestä, pari sataa € per tunti. Kun myyjä jatkaa ajan pelaamista, pitää alkaa valmistautua oikeudenkäyntiin. Tähän tarvitaan asiantuntijoilta kalliita lausuntoja, rakenteisiin meneviä kuntotutkimuksia ja kattavia näytteenottoja. Rahaa palaa kymmeniä tuhansia. Hovioikeuteen asti etenevään hometaloriitaan menee usein 60.000€ rahaa. Kaiken tämän ostaja joutuu rahoittamaan "jostakin" samalla kun maksaa kaksinkertaiset asumiskulut: vuokra-asunnon, sekä ylläpitokulut ja lainanhoitokulut omistamastaan hometalosta. Sitähän ei esimerkiksi voi jättää pelkälle peruslämmölle, koska tulossa on oikeudenkäynti jossa kaikki tällaiset seikat tullaan nostamaan esille ja maallikkotuomari sitten tekee niiden perusteella päätöksen.
Näissä oloissa laki on kuollut kirjain, johon ei pysty vetoamaan kuin se, joka on varakas, tai joka saa rahoitusta esimerkiksi vanhemmiltaan.
Oikeudenkäynnit itsessään ovat maalaisjärjelle täysin käsittämätöntä pelleilyä. On yleisesti tiedossa että esimerkiksi Oulun seudulla tietyt kuntotarkastusyritykset, ja -yrittäjät, erilaisilla titteleillä kuten esimerkiksi "erikoistutkija" vääntävät oikeussalissa kättä keskenään ja rahalla saadaan sellainen lausunto kuin halutaan. Aina löytyy asiantuntija, jonka mielipide sopii omaan kantaan. Valtavirran ulkopuolella on aina oman tiensä kulkijoita, jotka mielellään todistavat oikeudessa, tietenkin korvausta vastaan. Tuomari on rakennusasiassa maallikko, tai niin kuin meidän tapauksessamme, nuorena poikana (kesäisin?) rakennustyömailla työskennellyt ja siksi tämänkin alan asiantuntija, joka pystyy omasta mielestään erottamaan asiantuntijoistakin sen jonka näkemys on paremmin maalaisjärkeen sopiva. Lyhyesti sanottuna siis päätökset tehdään asiantuntoijoiden lausuntojen perusteella, jossa asiantuntija voi olla myös "asiantuntija" ja tuomarin omien mielipiteiden perusteella. Erilaisilla kikkailuilla taitavat lakimiehet pystyvät ajamaan oman päämiehensä asiaa niin, että lopputuloksilla ei ole mitään tekemistä perinteisen oikeudenmukaisuuden kanssa. Esimerkiksi voidaan todeta, että puurakenteisen ulkoseinän tekninen käyttöikä on 50 vuotta, jolloin vaikka se olisi läpikotaisin homeinen, sen "uusimistarpeeseen olisi ostajan pitänyt varautua".
Kaikki tämä perustuu alan toimijoiden (kiinteistönvälittäjät, kuntotarkastuyrittäjät muutamin poikkeuksin) ahneuteen. Kenenkään intresseissä ei ole, että ostajalle annettaisiin totuudenumainen ja realistinen kuva ostettavan asunnon kunnosta. Kuntotarkastuksessa ei tarvitse edes tapahtua muodollista virhettä, kun totuus piilotetaan juridisesti paljon merkitsevien fraasien taakse. Esimerkiksi 10-sivuiseen raporttiin voidaan piilottaa maininta siitä, että seinän kunto on tutkittava tarkemmin. Tällaisen maininnan saattaa kiinteistöistä tietämätön ostajapariskunta sivuuttaa helposti. Kuitenkin tätä lausetta käytetään sitten homekäräjillä osoittamaan, että ostajat ovat tietoisesti ottaneet ostaessaan riskin. Jos raportissa olisi samassa kohdassa lukenut niin kuin asia on, että lattian alta saattaa paljastua rakenteellinen tai mikrobiongelma, jonka kunnollinen korjaaminen kyseisenlaisessa rakennusosassa on mahdotonta tai erittäin kallista, olisi ostajaa varoitettu kunnolla. Miksi kuitenkaan yhdelläkään kuntotarkastajalla ei tällaisia mainintoja raporteissaan ole? Tätä kannattaisi lainlaatija miettiä ja Kalevan alkaa uutisoida. Nykyinen käytäntö palvelee ainoastaan sitä hyväuskoista hyssyttelyä jossa nyt eletään, ja joka aiheuttaa ostajille ja myyjille sellaisia katastrofeja kuin tämän aamun Hesarissa esitetty esimerkkitapaus.
On lisäksi todettava, että raportti jossa ylipäänsä on maininta lisätutkimustarpeesta, on nykytilanteessa jo poikkeuksellisen hyvin tehty raportti. Yleisesti raportit ovat höttöä, jossa saatetaan puuttua vaikkapa siihen että hehkulamput pitää vaihtaa energialampuiksi, ja samalla unohtaa mainita puolenkymmentä oleellista riskirakennetta.
Asunnonostaja on vaikkapa nuori lapsiperhe, joka on ottanut asuntoa varten 100-150 tuhatta € lainaa. Asunnon myyjällä tämä raha saattaa olla pankissa, tai jos kysymys on petollisesta myyjästä, jo johonkin piilotettuna. Kun talosta paljastuu homeongelma, on tilanne karu. Ostajaperheellä juoksee lainanlyhennykset, ja talo saattaa olla asumiskelvoton esimerkiksi homeen aiheuttaman epäterveellisen sisäilman takia. Tässä tilanteessa pitäisi pystyä maksamaan vuokra-asunnossa asuminen ja oikeustaistelun käyminen. Myyjä pystyy tällaisessa tilanteessa pelaamaan aikaa. Hänellä on rahaa, kaunis ja hyvänhajuinen koti, ja ylipäänsä paikka johon päänsä kallistaa. Ostaja alkaa siinä tilanteessa hankkia lakimiestä, pari sataa € per tunti. Kun myyjä jatkaa ajan pelaamista, pitää alkaa valmistautua oikeudenkäyntiin. Tähän tarvitaan asiantuntijoilta kalliita lausuntoja, rakenteisiin meneviä kuntotutkimuksia ja kattavia näytteenottoja. Rahaa palaa kymmeniä tuhansia. Hovioikeuteen asti etenevään hometaloriitaan menee usein 60.000€ rahaa. Kaiken tämän ostaja joutuu rahoittamaan "jostakin" samalla kun maksaa kaksinkertaiset asumiskulut: vuokra-asunnon, sekä ylläpitokulut ja lainanhoitokulut omistamastaan hometalosta. Sitähän ei esimerkiksi voi jättää pelkälle peruslämmölle, koska tulossa on oikeudenkäynti jossa kaikki tällaiset seikat tullaan nostamaan esille ja maallikkotuomari sitten tekee niiden perusteella päätöksen.
Näissä oloissa laki on kuollut kirjain, johon ei pysty vetoamaan kuin se, joka on varakas, tai joka saa rahoitusta esimerkiksi vanhemmiltaan.
Oikeudenkäynnit itsessään ovat maalaisjärjelle täysin käsittämätöntä pelleilyä. On yleisesti tiedossa että esimerkiksi Oulun seudulla tietyt kuntotarkastusyritykset, ja -yrittäjät, erilaisilla titteleillä kuten esimerkiksi "erikoistutkija" vääntävät oikeussalissa kättä keskenään ja rahalla saadaan sellainen lausunto kuin halutaan. Aina löytyy asiantuntija, jonka mielipide sopii omaan kantaan. Valtavirran ulkopuolella on aina oman tiensä kulkijoita, jotka mielellään todistavat oikeudessa, tietenkin korvausta vastaan. Tuomari on rakennusasiassa maallikko, tai niin kuin meidän tapauksessamme, nuorena poikana (kesäisin?) rakennustyömailla työskennellyt ja siksi tämänkin alan asiantuntija, joka pystyy omasta mielestään erottamaan asiantuntijoistakin sen jonka näkemys on paremmin maalaisjärkeen sopiva. Lyhyesti sanottuna siis päätökset tehdään asiantuntoijoiden lausuntojen perusteella, jossa asiantuntija voi olla myös "asiantuntija" ja tuomarin omien mielipiteiden perusteella. Erilaisilla kikkailuilla taitavat lakimiehet pystyvät ajamaan oman päämiehensä asiaa niin, että lopputuloksilla ei ole mitään tekemistä perinteisen oikeudenmukaisuuden kanssa. Esimerkiksi voidaan todeta, että puurakenteisen ulkoseinän tekninen käyttöikä on 50 vuotta, jolloin vaikka se olisi läpikotaisin homeinen, sen "uusimistarpeeseen olisi ostajan pitänyt varautua".
Kaikki tämä perustuu alan toimijoiden (kiinteistönvälittäjät, kuntotarkastuyrittäjät muutamin poikkeuksin) ahneuteen. Kenenkään intresseissä ei ole, että ostajalle annettaisiin totuudenumainen ja realistinen kuva ostettavan asunnon kunnosta. Kuntotarkastuksessa ei tarvitse edes tapahtua muodollista virhettä, kun totuus piilotetaan juridisesti paljon merkitsevien fraasien taakse. Esimerkiksi 10-sivuiseen raporttiin voidaan piilottaa maininta siitä, että seinän kunto on tutkittava tarkemmin. Tällaisen maininnan saattaa kiinteistöistä tietämätön ostajapariskunta sivuuttaa helposti. Kuitenkin tätä lausetta käytetään sitten homekäräjillä osoittamaan, että ostajat ovat tietoisesti ottaneet ostaessaan riskin. Jos raportissa olisi samassa kohdassa lukenut niin kuin asia on, että lattian alta saattaa paljastua rakenteellinen tai mikrobiongelma, jonka kunnollinen korjaaminen kyseisenlaisessa rakennusosassa on mahdotonta tai erittäin kallista, olisi ostajaa varoitettu kunnolla. Miksi kuitenkaan yhdelläkään kuntotarkastajalla ei tällaisia mainintoja raporteissaan ole? Tätä kannattaisi lainlaatija miettiä ja Kalevan alkaa uutisoida. Nykyinen käytäntö palvelee ainoastaan sitä hyväuskoista hyssyttelyä jossa nyt eletään, ja joka aiheuttaa ostajille ja myyjille sellaisia katastrofeja kuin tämän aamun Hesarissa esitetty esimerkkitapaus.
On lisäksi todettava, että raportti jossa ylipäänsä on maininta lisätutkimustarpeesta, on nykytilanteessa jo poikkeuksellisen hyvin tehty raportti. Yleisesti raportit ovat höttöä, jossa saatetaan puuttua vaikkapa siihen että hehkulamput pitää vaihtaa energialampuiksi, ja samalla unohtaa mainita puolenkymmentä oleellista riskirakennetta.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Huvittavin kohta on "Esimerkiksi voidaan todeta, että puurakenteisen ulkoseinän tekninen käyttöikä on 50 vuotta, jolloin vaikka se olisi läpikotaisin homeinen, sen "uusimistarpeeseen olisi ostajan pitänyt varautua".
Sen uusimistarpeen saa selville rakennustietokannasta, ja sen voi selvittää ennen ostopäätöksen tekoa.
Lisäksi myyjän vastuuta ei voi rajata kuin yksilöidysti, ja jos löytyy esim. kattovaurio, niin sen laajuus pitää yksilöidä neliömäärän ja rakenteiden tarkkuudella.
Laki on liian lepsu? Itse en koskaan uskaltaisi ostaa omakotitaloa, tai jos ostaisin niin se "tuhoutuisi tulipalossa".
Muista se vanha totuus: suomessa on vain kahdenlaisia asuntoja, niitä jossa on homevaurio, ja niitä joissa sitä ei VIELÄ ole.
>Sen uusimistarpeen saa selville rakennustietokannasta, ja sen voi selvittää ennen ostopäätöksen tekoa.
Jos todellakin olet välittäjä, niin kerrotko tällaisesta selvitystarpeesta ostajalle? Reilu parikymppinen pariskunta, ruusunpunaiset silmälasit, paljon velkaa, 2 lasta ehkä, autolaina, toisella vaikutyö ja toinen kotosalla äityislomalla. Selvitätkö rautalangasta lähtien, mitä esimerkiksi kuntotarkastajan mikäkin lauseenrakenne todellisuudessa tahtoo sanoa?
Mikä on rakennustietokanta? Kuinka moni asunnonostaja on kuullut siitä? Monelleko asiakkaallesi olet siitä kertonut?
Olet luultavasti juuri kuvailemani kaltainen tavallinen kiinteistönvälittäjä. Illala naurat partaasi, millaisia mörskiä olet taas onnistunut myymään asumiskäyttöön.
Vaan työtehtäväni ovat enemmän hallinnollisia, ala toki on sama.
Ja, kyllä, minä olen kyllä kertonut asiat kuten ne ovat, eikä kauppa sen takia ole jäänyt syntymättä. Olen myynyt kiinteistöjä joiden asuinrakennus on ollut homeessa (tiedetty fakta myyntitilanteessa), eikä ongelmia ole tullut. Yksi riitatapaus mahtuu urani varrelle (talo tuhoutui osoittain savuhormin vuodosta syntyneessä tulipalossa), ja siinäkin myyjä oli valmis korvaamaan vahingot, mutta ostaja heittäytyi ahneeksi. Lopputuloksena häb sai puolet pienemmän korvauksen kuin myyjän vapaaehtoisesti tarjoama määrä, ja lisäksi maksoi oikeudenkäyntikulut.
Ongelmana on näkemykseni mukaan järjetön velkaantuminen, jolloin elämä joutuu syöksykierteiseen auton määräaikaishuollon kulujen takia, puhumattakaan omakotitalon korjauskuluista..
>Ongelmana on näkemykseni mukaan järjetön velkaantuminen, jolloin elämä joutuu syöksykierteiseen auton
>määräaikaishuollon kulujen takia, puhumattakaan omakotitalon korjauskuluista..
Hyvin sanottu noista auton määräaikaishuollon kuluista, mutta ei omakotitalon korjauskuluista. Talo ostetaan kunnossa, ja yllättäen tuleekin sadan tonnin remontti. Kenen talous ei joudu silloin syöksykierteeseen? Puhumme nyt tavallisista ihmisistä, emme varakkaasta eliitistä.
Oliko välittäjä_LKV sitä mieltä että puurakenteinen ulkoseinä on 50 vuoden käytön jälkeen teknisen käyttöikänsä päässä. Missä tietokannassa niin lukee ????? ;)
Tuo on juuri se ansa suomalaisessa oikeudenkäynti-menettelyssä. Asianosaiset, tuomari ja lakimiehet eivät kukaan tiedä eikä ymmärrä rakennusteknisiä asioita.
Myyjän asianajaja, päämiehen etua ajaessaan vetoaa KH 90-00159 kunnossapitojaksot, ohjetiedostoon ja lausuu asiantuntevana, että kaikki rakennuksen osat ovat tulleet jo teknisen käyttöikänsä päähän.
Jos ostajan asianajajalla tai ostajalla ei myöskään ole tietoa kyseisistä asioista, he eivät voi väitettä vääräksi todistaa ja tuomari ottaa tuomiossaan huomioon todisteeksi kirjatun ohjekortin, jonka mukaan korvausvastuusta päätetään. Tuomari lukee KH-kortin ja toteaa että kyllä siinä niin mainitaan ulkoseinistä ym ym, eikä käsitä että kunnossapitojaksoilla tarkoitetaan pintakäsittelyä yms.
Rakennuksen eri osien tekniset käyttöiät on eritelty RT 18-10922 ohjekortissa, sekä
kunnossapitojaksot KH 90-00159 ohjekortissa. Nämä pitäisi olla pohjana jokaisen kiinteistökauppariidan selvittämisessä, jolloin oikeus olisi kaikille käsittelyille tasapuolinen.
Siinähän se toinen ongelma onkin, etenkin omakotitaloa ensimmäistä kertaa ostavat laskevat asumiskustannukset pelkkien kiinteiden menojen mukaan. Tuolla laskukaavalla omakotitaloasuminen on todella edullista, mutta mitä sitten tapahtuu kun läminvesivaraaja hajoaa, putket pitää uusia, tai katto korjata..
Ja toisaalta, kun talo on vanha, niin kauppa on turvallinen kun valmiiksi budjetoi rahaa korjaamiseen, eikä vedä itseään taloudellisesti ihan tappiin pelkän kauppahinnan osalta. Nyt joku tietysti väittää ettei se ole mahdollista, koska taloa ei silloin saa ostettua, mutta jos suurin osa ostajista toimii järkevästi, niin hinnat laskevat tasolle joka mahdollistaa tämän.
Luehan uudestaan! Vai oletko lainkaan lukenut?
KH 90-00159 -kortissa "Kiinteistön kunnossapitojaksot", on mukana myös eri rakennusosien UUSIMISVÄLIT!
Esimerkiksi puuverhotun ulkoseinän uusimisväli on 50 vuotta !
Itse asiassa miltei kaikki rakenteet ovat käyttöikänsä päässä 50 vuodessa lukuunottamatta perustuksia, betonirakenteita yms.
Juu, ja tämä tarkoittaa että mitä tahansa 50-vuotiasta tai vanhempaa taloa ostaessaan ei periaatteessa voi olettaa saavansa yhtään mitään. Moniko rintsikanostaja pks:lla, hinnat useita satoja tuhansia, ymmärtää tämän? Miksei kukaan kerro heille? Hyvän on ammati-ihmisten viisastella netissä, kun ongelma on toimijoiden moraalin puute.
Että tuulettuvan rossipohjan tekninen käyttöikä on 50 vuotta.
Mietippä ihan rauhassa mitä juuri kirjoitit ja korjaa jos huomaat olleesi himena väärässä. Puuverhotun ulkoseinän uusimisväli on 50 vuotta ????? tarkoititko ulkoverhousta (joka myöskin, huollettuna, kestää huomattavasti pidempään)
Oletko oikeasti sitä mieltä että puurakenteisen talon ulkoseinät ovat käyttöikänsä päässä 50 vuoden kuluttua rakentamisesta. Silloinko pitää uusia alajuoksut, runkotolpat, palkit, eristeet, sisäpuolinen
verhouslevy ja ulkoverhous ? Huhhuijjaa
Aivan totta. rakenneosien uusimisvälejähän sieltä löytyy ja kyllä olen kyseisenkin
lukenut ja se on myös tässä edessäni.
Lainaanpa ohjetiedostosta, näistä rakenteiden teknisistä käyttöikä asioista.
Puurakenteiset rakennukset
RUNKO 123 ( HUOMAA, RUNKO ON ERIKSEEN, lautaverhous kohdassa 1241 )
1232 Kantavat seinät tekninen käyttöikä = R = koko rakennuksen ikä
(seinän kantava rakenne, kantavan osan yhteydessä tehtävä äänen tai lämmöneristyskerros)
1233 Pilarit tekninen käyttöikä = R = koko rakennuksen ikä
1234 Palkit tekninen käyttöikä = R = koko rakennuksen ikä
1235 Välipohjat tekninen käyttöikä = R = koko rakennuksen ikä
1236 Yläpohjat tekninen käyttöikä = R = koko rakennuksen ikä
JULKISIVUT 124
1241 Ulkoseinien pintakerros, ulkoseinäverhous tai ulkokuori
LAUTAVERHOUS rasitusluokittain vaikea 30 vuotta, normaali 50 vuotta, kevyt 70 vuotta
(tarkastusväli 5 vuotta)
HIRSIPINTA julkisivuna tekninen käyttöikä = R = koko rakennuksen ikä
(tarkastusväli 5 vuotta)
TIILIVERHOUS rasitusluokittain vaikea 50 vuotta, normaali = R, kevyt = R
(tarkastusväli 25 vuotta, saumakorjaus 25 vuotta)
Välittäjä tuossa vielä myöhemmin mainitsi tuon rossipohjan, joten laitan siitä myös tarkmpaa tietoa.
1223 ALAPOHJAT
Puurakenteinen rossipohja ryömintätila tyypillinen rakentamisaika 1700....
rasitusluokittain vaikea 30 vuotta, normaali 50 vuotta, kevyt 80 vuotta
(tarkastusväli 5 vuotta )
Alapohjissa Rasitusluokka vaikea =
- Ryömintätilassa kostea maapohja tai heikko tuuletus
- Kostea kapillaarinen täyttömaa
- Salaojien puutteellinen toiminta
Alapohjissa Rasitusluokka kevyt =
- Kuiva rakennuspaikka
Miten teillä, arvoisa "kiinteistönvälittäjä" voi olla kirjoituksen 15.1.2011 13.13 mukaisia mielipiteitä ja vielä kirjoitatte niitä julkisesti mustavalkoisena totuutena ? Tuo uusimistarve on aivan päätön ja kirjoituksessanne sen annetaan kuvastaa sitä että se koskisi ehdottomasti jokaista 50 vuotiasta puurakenteista ulkoseinää.
"Lisäksi myyjän vastuuta ei voi rajata kuin yksilöidysti, ja jos löytyy esim. kattovaurio, niin sen laajuus pitää yksilöidä neliömäärän ja rakenteiden tarkkuudella." ???
Myyjän/ostajan vastuun rajaaminen riippuu hyvin pitkälle siitä minkälaisilla tiedoilla kohde on myyty.
Siksi myyjältä kysytään kohteen tiedot, jotta voidaan määritellä minkälainen se on. Minkälaisena sitä ostajalle myydän. Välittäjät eivät ota kohteita myyntiin ja myy niitä ikänsä mukaisesti kaikki kohteet yleistäen. Jokaisella rakennuksella on oma kunnossapito -ja vahinkohistoriansa.
Jos myyjä kertoo esim tapahtuneesta kattovuodosta ja kertoo myös sen että vuoto on vain paikallisesti korjattu mutta vaurioita ei ole tarkistettu, on asia jatkossa ostajan tarkistuksen varassa.
Samoin jos myyjä kertoo esim astianpesukoneen poistoletkun joskus hajonneen, mutta sen tulleen hoidetuksi vain vedet pyyhkimällä ja letku uusimalla.
Jos "kattovaurio" löytyy, eikä myydessä ole mainittu katon vuotaneen, on korjaukset kaikkiaan myyjän vastuulla, siihen saakka että katto on myyntihetellä olevaa vastaavassa kunnossa, ilman vaurioita.
Samoin jos keittiön seinistä tai lattiasta löytyy kosteusvaurio. Tietänette milloin ostaja on oikeutettu myös muihin korjauskuluihin vahingonkorvauksena.
Jos on kerrottu vuodosta ja vakuutettu katovuotojen tulleen korjatuksi, on myyjä vastuussa löytyneestä
vauriosta. Korjaus suoritetaan nurkkiin tai saumoihin rajaten, joten myyjän korvattavaksi ei tule ainoastaan neliömetrit joissa vauriota on ollut, vaan myös pintamateriaalit koko korjattavan kattopinnan osalta. Tuolloin myyjä ei ole korjannut antamaansa virheellistä kuvaa korjauksen tasosta.
Laki on liian lepsu ? Mitä se tarkoittaa kun perusteluna on " Itse en koskaan uskaltaisi ostaa omakotitaloa,
tai jos ostaisin niin se "tuhoutuisi tulipalossa". Tunnet varmaankin lait, jotka alaan liittyvät. Miltä osin ne ovat lepsuja jos lähtökohtaisesti kaikki kauppaan liittyvä on perustunut rehellisyyteen ?
Aika kierrellen vastasitte ap:n kysymykseen siitä oletko todella välittäjä. "No tällä hetkellä en varsinaisesti myy... Vaan työtehtäväni ovat enemmän hallinnollisia, ala toki on sama." Perustiedot pitäisi kuitenkin olla hallinnassa.
Kirjoitit että mitä tahansa 50 vuotiasta tai vanhempaa taloa ostettaessa ei periaatteessa voi olettaa saavansa yhtään mitään.... Miksei kukaan kerro heille...
Unohda tuo väite siitä että jokainen 50 vuotias talo olisi entinen, arvoton ja käyttöikänsä päässä.
Tässä on oikeasti käynyt niin että väärä tieto leviää ja suurimmaksi osaksi juuri näärin perustein tuomittujen oikeudenkäyntien pohjalta. Väärää tietoa pidetään oikeana, koska oikeaa ei ole osattu esittää. Sitä täällä sitten kirjoitellaan rakennusteknisenä totuutena, ei se tuomioistuimessa aina läpi mene, joskus menee ja siten oikeus ei ole kaikille sama.
Oikeudenkäynneissä koitetaan kaikin keinoin saada se oma päämies säästämään rahansa ja kaikki keinot ovat sallittuja. Jos ei siinä onnistuta, saa asianajaja kuitenkin palkkionsa, kävi päämiehelle miten vaan. Oikeudenkäyntien ja asianajajienkin tulisi pyrkiä oikeudenmukaiseen lopputulokseen ja vieläpä mahdollisimman nopeasti. Kiitos nykyisen oikeudenkäyntimallin, tämä ei voi toteutua.
Asianajajalle jokainen kiinteistökauppariita on pieni lottovoitto. Ihmiset monesti ajattelee että asianajailla on kädet täynnä töitä ja rahaa tulee ovista ja ikkunoista. Ei niitä kiinnosta tämä minun kiinteistökauppariita ja jos ottavatkin sen hoidettavakseen kaiken kiireen keskelle, niin tekevät kaikkensa että saavat asian nopeasti ratkaistuksi. Not.
Asianajaja koittaa saada jutun voitettua, vaikka tietäisi että vastapuoli on oikeassa. Asianajaja ei saa antaa itseensä vaikuttaa sen mitä vastapuolelle hänen toiminnastaan aiheutuu. Jos asianajaja voittaa epärehellisenkin päämiehensä puolesta jutun, saa hän mainetta ja lisää toimeksiantoja.
Asianajajaa ei kiinnosta toteutuiko oikeus, siksi kaikki keinot on sallittuja. Maine kiirii ja tulee helposti lisää kummeniä tuhansia tuottavia juttuja. Monista asianajajista huomaa että heillä on ns.
salipersoona, joka käynnistyy heti kun salin ovi menee kiinni. Kai se on pakko kehittää, että pystyy
yönsä nukkumaan ja uskottelemaan itselleen olevansa rehellinen ja oikeudenmukainen.
En se ollut minä vaan se "salipersoona"
Jos asianajaja koittaisi oikeasti pyrkiä sovintoon mahdollisismman pian, loppuisi makkara leivän päältä. Siinä hommassa raha tulee juuri siitä että pitkitetään ja saadaan lisää laskutustunteja.
Jokainen kesken oleva juttu on varmaa tuloa. Jokainen hoviin saakka pitkitetty tuplaa potin.
Asianajaja saattaa yhdesä käsittelyssä puolustaa myyjää käyttämällä juuri tuota kunnossapitoihin liittyvää ohjekorttia ja vedota siihen henkeen ja vereen. Vastapuoli ei tiedä asiasta mitään joten juttu usein voitetaan loppujen lopuksi. Jos vastapuoli sitten hoviin mennessä saakin asiasta parempaa tietoa ja osaa kiistää esitetyt väitteet, sanoo asianajaja päämiehilleen että hän ei ole asiantuntija, olisitte palkanneet sellaisenkin, kuten hän varmaankin on jossain vaiheessa suositellut,
joka on kuitenkin ylimääräisenä rahanmenona jätetty palkkaamatta.
Sama asianajaja sitten toisessa käsittelyssä kiistää vastapuolen väitteet juuri tuota oikeaa, teknistä käyttöikä ohjekorttia apunaan käyttäen. Se on juuri yksi kompastuskivi tuomioistuimessa, ettei kyseiset julkaisut ole käsittelyissä ns. yleisenä tietona.
Helpotusta asiaan saadaan kaikille rehellisille myyjille ja ostajille, kun saadaan kerättyä paljon tietoa tuomioistuinkäsittelyissä esiin tulleista epäkohdista. Kenellekkän ei ole eduksi vuosikausia kestävät käsittelyt, joissa päätökset eivät ole yhteneviä ja siten tasapuolisia.
Turhat ostajien vaatimiset saataisiin karsittua jo heti asian alussa, samoin myyjien turhat kiistämiset, koskien laatuvirheitä. Se vaatii koko kiinteistökauppaan pieniä tarkennuksia ja selkokielistämistä, samoin laatuvirheiden osalta. Juupas, eipäs väittelyt loppuu jos on jokin tietokanta mistä vastaukset selkeästi löytyy. Sama tietopohja pitäisi saada jakoon sitten myös jokaisen asuntoesitteen mukana tiivistettynä, silloin asiat eivät jäisi sen varaam olisiko tullut olettaa jotain, mistä ei erikseen kerrota jos ei kysytä.
Prosessin läpikäyneen kanssa olemme asiasta hieman keskustelleet ja jos joku haluaa omia havaitsemiaan epäkohtia, juuri käsittelyihin liittyen kertoa niin sähköpostia saa laittaa. [email protected]
Ei puututa itse tapauksiin, pelkästään epäkohtiin, niihin voi saada tulevaisuudessa muutoksen.
Toivottavasti niin ettei monikaan tapaus enää etene edes tuomioistumeen saakka.
Käykääpä lukemassa "Ostajan muistilista" -palstalta asunnon ostamiseen liittyvistä riskeistä.
Laitappa jotain kautta sähköpostia niin jatketaan juttua. Sähköpostia voi laitta osoitteeseen
[email protected]
Siihen voi laittaa postia muutkin, joilla on hometalo kokemusta ja etenkin niihin liittyvistä kiinteistökauppariidoista. Eihän noihin läkipykäliin ja tuomioistuinkäsittelyyn saa muutosta jos ei huonoiksi havaittuja asioita viedä eteenpäin...
Myyjälle saatava kaupanperumisoikeus. Vedätykset oikeuskäsittelyissä vähenevät huomattavasti.
Ostajalle mahdollistettava puolueettomien ( kunnallisten, ei HELIN ) asiantuntijoiden kuulemisen mahdollisuus. Ostajalla on jo veronmaksajien kustantama oikeusapu, miksei myyjä saa minkäälaista avustusta joutuessaan ammattimaisten ( rakennuttajapalveluiden yms. muiden palveluiden ) pyöritykseen?
Oikeudessa ostaja käyttää 80 % oikeuskäsittelyyn varatusta aiasta. Myyjälle annettava oikeudessa mahdollisuus vastata ostajan, ostajan asiantuntijoiden, ostajan asianajajan valheisiin!
Totta, ostajatkin joskus vedättävät ja olen kuullut tapauksista joissa kyseenalaisilla keinoilla on myyjältä alettu kaupan tekemisen jälkeen vaatia kauppahinnan alennuksia. Kuitenkin on todella harvinaista että kukaan ns. tavis ostaisi talon siitä riidelläkseen. Aivan liian paljon on pelissä jotta ostaisi tarkoituksella huonon talon perheelleen kodiksi. Sen sijaan joku, joka huomaa vaikkapa itse rakentamassaan talossa ongelmia, tai alkaa niitä aavistella, on varmasti huomattavassa kiusauksesa laittaa vahinko kiertämään. on varmasti myös vilpittömiä myyjiä, esimerkiksi Hesarissa esitetty tapaus. Tosin siinäkin tuli mieleen se, että miksei myyjä suostunut siinä hyväksymään tosiasiaa että kauppatavara oli viallinen jolloin kaikille osapuolille olisi ollut reilua peruuttaa kauppa ja palata lähtötilanteeseen. Tietenkin saattoi olla ettei jutussa kerrottu ihan kaikkea, esimerkiksi sitä oliko ostaja vailla jotakin älyttömyyksiä,
Sellainenkin asiavirhe sinulla tiedoissasi on, että kyllä se oikeusapu kuuluu samalla tavalla ostajalle kuin myyjällekin, tai on kuulumatta. Itse olen keskituloisena ostajana käynyt hometaloriidan täysin ilman yhteiskunnan tukea. Yhteiskuntamme on rakennettu puliukkojen ehdoilla niin, että kun tavallinen työssäkäyvä ihminen joutuu tällaisen prosessin keskelle niin tukea ei tule mistään vaikka kulut ovat vuosien ajan moninkertaiset. Meilläkin haettiin ruokaa leipäjonoista ja oltiin välillä - lapsiperhe siis - kaurapuurodieetillä, ja silti kriteerit oikeusavun saamiseksi eivät täyttyneet. Pääasiassa rahan puutteeseen kaatuikin sitten oikeusjuttumme.
No omalta kohdaltani voin sanoa, että ostajina oikeuteen lähdimme oikeusturvavakuutus yksityinen lakitoimisto. Käräjäoikeuden jälkeen myyjä valitti tuomiosta, jolloin meille maksettavaksi tuli asianajokuluja n 12500€. Sitä ennen makettavaksi oli jo tullut sijaisasumisen kulut- muuttoineen, hometutkimukset, insinöörin tutkimukset. Sitten kun talous oli jo mennyt aivan kuralle, koitettiin saada oikeusapua, ei saada.
Koitetiin saada toimeentulotukea tms, ei saada. Syy on se että tulorajat ylittyvät, eikä vähennyksinä oteta huomioon mitään kuluja jotkja hometalon vuoksi on aiheutunut. Nyt kun aloitetaan maksujärjstelyä, kysyin olemmeko nyt oikeutettuja ilmaiseen oikeudenkäyntiin tai oikeusapuun, ei edelleenkään olla.
Vasta kun lainoja ym laskuja on ulosotossa, ne otetaan vähennyksinä huomioon.
Yleistit siis hieman väärin, ei ostajalla ole mitään oikeuksia valtion kustantamaan oikeudenkäyntiin.
Useimmin se on myyjällä, joka on myynt asuntonsa ja rahat menneet kokonaan lainanlyhennyksiin.
Oikeusapua, toimeentulotukea, asumistukea tai muutakaan ei saa jos on omaisuutta, se on ensin voitava realisoida (homeista taloa ei voi). Mitään hometalon aiheuttamaa kulua ei oteta huomioon, vaikka juuri niiden vuoksi maksukyvyttömäksi onkin joutunut.
p.s Myyjä ei missään nimessä olisi lähtenyt meidän tapauksessamme perumaan kauppoja. Silloinhan tilanne olisi ollut sama kuin olisi kertonut talon vaurioista ja myynyt kiinteistön alunperinkin tontin hinta- purkamiskulut.
Tosiaan hovoikeudenkäynti taakse jäänyttä elämää ja lainvoimainen tuomio saatu. Hovioikeus ei ottanut kantaa ostajan näkemykseen, että käräjäoikeuden tuomio oli laiton. Ja ostajan todistajien uskottavuus olisi punnittava uudelleen. Käräjäoikeuden tuomari joutui oikaisemaan ostajan todistajia useassa kohdin. Nämä esittivät päinvastaisia lausuntoja mitä olivat kirjoittaneet kirjallisiin ( todisteena ) lausuntoihinsa. MOT
Taisi olla ihan jusäskettäin käsittely kun ei vielä näkynyt hovioikeuden päätöksissä:
http://www.oikeus.fi/11679.htm
Ei kaikista päätöksistä ole netissä. Laita sähköpostiosoittesi, niin voin laittaa diaarinumerot sinulle!
[email protected]
Tämä on vaan sellainen elinkeinonhaara; jolla elätetään suurta joukkoa "asiantuntijoita" olit itse myyjä tai ostaja. Siihen ANTAA mahdollisuuden oikeusjärjestelmämme. Huomaa myös oikeusjäjestelmän työllistyminen!!