Ensi kohtaamisesta lähtien..

Iskin silmäni häneen jo silloin kun ensimmäisen kerran näin hänet. Mietin mielessäni, että vau miten ihana nainen. Ihana hymy, joka ulottui silmiin asti, kaunis ja suloinen, minua hiukan lyhyempi. Olin aivan myyty. Voi miten toivoinkaan että pääsisin töihin paikkaan jossa hän oli. Ja pääsinhän minä. Siitä hetkestä lähtien alkoivatkin elämäni parhaimmat puoli vuotta. Joka ikinen päivä oli ihana mennä töihin, kun tiesin hänen olevan siellä. Ja pettymys oli valtaisa, jos hän ei jonain päivänä ollutkaan paikalla. Viikonloppuisin vain odotin, että pääsen taas maanantaina takaisin töihin.

Joka kerta hänen hymynsä sai minut sulamaan ja minua alkoi heikottaa. Olin todellakin vaikuttunut siitä, kuinka joku voi tehdä minuun niin suuren vaikutuksen. Haaveilin hänestä joka hetki. Mietin kuitenkin, että todennäköisesti hän ei ajattele samalla tavalla vaikka hymyilikin minulle ja tulimme hyvin toimeen keskenämme. Suurin syy näihin ajatuksiin oli ikäeromme. Ja se että hänellä oli myös yksi lapsi. Olin kuitenkin iloinen, että minulla oli mahdollisuus nähdä häntä joka päivä. Ainahan ei saa sitä mitä haluaisi.

Parhaimpia hetkiä töissä olivat ne, kun toisinaan meillä oli kahdenkeskisiä hetkiä. Ne olivat ihania, koska sain katsella häntä rauhassa sen varjolla, kun keskustelimme. Tuntuivat ne myös toisinaan vaivaannuttavilta, koska mietin että mitä jos hän näkee minusta millaisia tunteita minulla on. Tai osaako hän lukea ajatuksiani. Ajatuksia hän tuskin osasi lukea, mutta luulen että hän kuitenkin huomasi että pidin hänestä. Kuitenkaan en usko, että huomasi tai ymmärsi millaisia tunteeni olivat oikeasti. Sen hän varmasti huomasi, että viihdyin hänen seurassaan.

Ajan kuluessa toisinaan oli hetkiä jolloin mietin, että oliko hän kiinnostunut. Hänen käytöksensä toisinaan antoi minun ymmärtää, että hän joko oli jollain tavalla kiinnostunut tai sitten se oli vain normaalia vitsailua ja leikkimielistä kiusaamista. Loppuaikoina hän sanoi minulle pitävänsä minusta. Olin otettu, koska olin arvannut jo ajat sitten, että hän piti minusta ainakin jollain tavalla.

Eräänä päivänä, kun meillä oli taas kahdenkeskinen keskusteluhetki, hän sanoi minulle että piti minusta todella paljon. Hän halusi halata minua. Suostuin tietenkin. Hän asteli eteeni ja katseemme kohtasivat. Siinä vaiheessa tiesin sen ja sanoja ei tarvittu. Huulemme kohtasivat ja sulivat niin lämpöiseen suudelmaan, josta olin vain haaveillut. Halasin häntä ja lähdin huoneesta.


Tämmöinen pieni kertomus, joka on muuten totta mutta lopun suutelukohtausta ei tapahtunut oikeasti. Se oli vain halaus. Mieletöntä, että joku ihminen voi vaikuttaa niin syvästi toiseen. Olisi kiva kuulla kommentteja tästä tarinasta. :)