Suuri perinteitä muuttanut yhteiskunnallinen muutos oli 1960-luvulta, maatalouden työväestö siirtyi kaupunkeihin, koneiden otettua työ pelloilla ja metsässä.
Yhteiskunta ei kyennyt vastaamaan väestön muuttuviin elinoloihin.
Tehtaat olivat asutuskeskuksissa, joissa ei ollut asuntoja siirtyvälle väestölle. Maaseudulle jäi tyhjiksi mökkejä ja töllejä, kaupungissa ei ollut asuntoja.
Isovanhemmat jäivät syytingille maataloihin, eli sukupolvien välinen lasten hoito-apu hukkui asuinalue ja yhteiskunnan rakenne muutokseen.
Tilalliset isännät ja emännät takasivat vanhuutensa hoidon ja huollon, siirtämällä maatilan syytingin vastikkeeksi yhdelle jälkeläiselle.
Vanhusten huolto oli vielä kattava.
Lapset jäivät lasten / siskojen hoitoon. Vanhempien työ oli tehdas-saleissa, työ lomassa ei voinut pitää lapsia silmällä, eikä neuvoa tarvittaessa. Perhe ei enää syönyt yhdessä vanhempien työaikana, sosiaaliset suhteet murenevat.
Ensimmäisen polven kaupunkilaisena nainen:
- perintönsä syytingin myötä veljelle luovuttanut, tyhjätasku.
Asuttiin alivuokralaisina tai yhteiskeittiön työsuhde huoneessa, siis ahtaasti.
- tai suoraan historiaa; omaisuus kuluu miehelle, nainen ei voi periä tasavertaisena poikien kanssa.
- sisä/taloustyöt ovat naisentyöt, ei muuttanut kodin työnjako, vaikka nainen siirtyi palkkatyöhön/työpäivään kodin ulkopuolelle.
- nainen tekee palkkatyön kodin ulkopuolella, yksin kotona kaiken taloustyön, lastenhoidon. (pyykkikoneita tai imureita ei ollut)
Vielä tänä päivänä, elämänsä yhteiskunta rakenteen muutoksessa eläneillä naisilla, on mielikuva; hyvä nainen miehen palvelija, synnytysten, kodinhoidon, pyykkipäivien, leivonnan, ruuan valmistuksen ja työssä käynnin lomassa.
Aamu- ja iltalypsyn puutuminen herättää huonoa itsetuntoa, kun äitini kumminkin.
Nämä naiset olivat kappa-apulaisia tai teollisuustöissä, joilla pienen palkan, miehen markka oli naisella 60 penniä, eläkekertymä yltää kansaneläkkeen määrään.
Tämä on naisen historia, yleisesti hyväksytty.
Tätä ei muuta jatkuvasti muuttuva yhteiskunta rakenne, yleiset lait, eikä sosiaalipolitiikka.
Tämä taisto, on jokaisen naisen henkilökohtainen. Vanhat naiset vaativat kunnian vielä kolmannella vuosituhannella olla naisen malli.
Ajan eläminen ja perinteiden muuttaminen, vie useamman sukupolven.
(Hyvä dokumentti Marja-Leena Mikkola Raskas puuvilla 1972)
Yhteiskunta ei kyennyt vastaamaan väestön muuttuviin elinoloihin.
Tehtaat olivat asutuskeskuksissa, joissa ei ollut asuntoja siirtyvälle väestölle. Maaseudulle jäi tyhjiksi mökkejä ja töllejä, kaupungissa ei ollut asuntoja.
Isovanhemmat jäivät syytingille maataloihin, eli sukupolvien välinen lasten hoito-apu hukkui asuinalue ja yhteiskunnan rakenne muutokseen.
Tilalliset isännät ja emännät takasivat vanhuutensa hoidon ja huollon, siirtämällä maatilan syytingin vastikkeeksi yhdelle jälkeläiselle.
Vanhusten huolto oli vielä kattava.
Lapset jäivät lasten / siskojen hoitoon. Vanhempien työ oli tehdas-saleissa, työ lomassa ei voinut pitää lapsia silmällä, eikä neuvoa tarvittaessa. Perhe ei enää syönyt yhdessä vanhempien työaikana, sosiaaliset suhteet murenevat.
Ensimmäisen polven kaupunkilaisena nainen:
- perintönsä syytingin myötä veljelle luovuttanut, tyhjätasku.
Asuttiin alivuokralaisina tai yhteiskeittiön työsuhde huoneessa, siis ahtaasti.
- tai suoraan historiaa; omaisuus kuluu miehelle, nainen ei voi periä tasavertaisena poikien kanssa.
- sisä/taloustyöt ovat naisentyöt, ei muuttanut kodin työnjako, vaikka nainen siirtyi palkkatyöhön/työpäivään kodin ulkopuolelle.
- nainen tekee palkkatyön kodin ulkopuolella, yksin kotona kaiken taloustyön, lastenhoidon. (pyykkikoneita tai imureita ei ollut)
Vielä tänä päivänä, elämänsä yhteiskunta rakenteen muutoksessa eläneillä naisilla, on mielikuva; hyvä nainen miehen palvelija, synnytysten, kodinhoidon, pyykkipäivien, leivonnan, ruuan valmistuksen ja työssä käynnin lomassa.
Aamu- ja iltalypsyn puutuminen herättää huonoa itsetuntoa, kun äitini kumminkin.
Nämä naiset olivat kappa-apulaisia tai teollisuustöissä, joilla pienen palkan, miehen markka oli naisella 60 penniä, eläkekertymä yltää kansaneläkkeen määrään.
Tämä on naisen historia, yleisesti hyväksytty.
Tätä ei muuta jatkuvasti muuttuva yhteiskunta rakenne, yleiset lait, eikä sosiaalipolitiikka.
Tämä taisto, on jokaisen naisen henkilökohtainen. Vanhat naiset vaativat kunnian vielä kolmannella vuosituhannella olla naisen malli.
Ajan eläminen ja perinteiden muuttaminen, vie useamman sukupolven.
(Hyvä dokumentti Marja-Leena Mikkola Raskas puuvilla 1972)
Vastaukset 22
Vanhimmat
muutaman sukupolven perässä. Nainen on tänään niin tasa-arvoinen ettei miehet ole näin tasa-arvoisia koskaan olleetkaan.
Tänä päivänä, minä neljäkynnen luvulla syntynyt, eläkkeellä oleva nainen, saan hieman nuoremmalta veljeltäni, kännipäissään rustailemia kysymysmuotoisia viestijä;
kuinka sinulla on noin pieni eläke, vaikka olit niin kova työihminen!
Kaivelee tuttujen verotietoja verotoimistoista vai saako ne netin kautta, en tiedä.
Miehillä on ollut työpaikkoja jossa sai hyvää palkkaa melkein siitä että oli paikalla. Raskasta se on noin melkein jouten venyminenkin, työstä käy.
Varmaan tein enempi töitä kun hän, en edes joutanut opettelemaan ryyppäämistä, onneksi.
Perheeseen liittyvät työt lisäksi.
Eilen taisi tulla teemalta euroopan sodista juttua. Kyllä siellä usean maan naiset tekivät kovaa hommaa kotirintamilla, niin kuin Suomessakin.
Nyt ei enää ranteita pakota ,työt! Joskus tulee mieleen että oliko mitään hyötyä "raatamisesta"?
omalta osaltasi, yhteiskunnan joka, toistaiseksi, takaa kaikille jonkintasoisen mahdollisuuden elää ja olla kun tulee aika jolloin voi ranteensa rasittaa vain kantapäitä kutomalla ja sitäkin vain milloin mieli tekee.
Et sinä hukkaan heittänyt ihan kaikkea.
H.
pilkuta oikein tai kirjoita pötköön.
toistaiseksi, juu.
kantapäitä 50 kpl on tuossa neulottu, ei kudottu.
selittämään mitä pilkituksellani ajoin takaa.
Kysy urheasti.
H.
virkkasikin niitä, oli mielestään helpompi tehdä pyöreät.
Älä kuitenkaan ala kyselemeään tekniikkaa, en minä tiedä muuta kun että luistimissa ei sukat hiertäneet.
H.
Mahdollista, en ole koskaan nähnyt, kokeilen. Kiitos vinkistä!
sun palstalle juu pistä vaan ojennukseen :D)))))))))))))))))))))))))))))))
mulla veli saa saman kokoista eläkettä 12 hehtaarin viljelystä, kuin minä 42. vuoden ympärivuotisesta työstä.
ja urheilullinen, nyt enää komea ja siihen aikaan ei ollut näitä nykyisiä urheilusukkia, joita kai valetaan huipuille jalan muotojen mukaan.
Monet kaverini ja minäkin joskus tulimme harkoista tai kisoista verelle hiertynein kantapäin koska siellä oli aina se peehanan sauma. Se tiesi aina viikon lepoa koska ne aina tulehtuivat, liian aikaisin kun aloitti se rupi hankautui irti ja taas lensi veri ja tulehtui ja....
Kunnes äitini keksi sen virkkaamisen. Sai sit kyllä virkatakin kun huhu sukistani alkoi leviämään.
Luulen että eläkkeestään ainakin satanen oli minun ansiotani.
H.
karjalaismummo, asui sedän perheessä ja piti koko perheen sukissa, neuloen kulkiessaan paikasta toiseen. Lasten koulusta haku kaupassa käynti kotipuutarhassa käynti... Oli siinä ihmettelemistä, kun ei koskaan kompuroinut..
takana. Aikoinaan se ehkä harmitti, kun joutui viitenä päivänä viikossa lähtemään ansiotyöhön, hoitamaan kodin ja lapset ja muut velvotteet lähes 100%:sti muuna aikana, kun oli velvotteista itsensä vapauttaneen miehen kanssa yhteiselossa yli 15 vuotta.
Ihan mukava olisi lasten kannalta ollut olla heidän lapsuusaikansa kotona, muttei se meillä olisi onnistunut, kun jonkun piti tienata muitakin kuin omia menojaan varten. Ja näin jälkeenpäin on hyvä nauttia täydestä eläkkeestä, ja lapsetkin menestyneet hyvin, vaikkei äiti ollutkaan paapomassa, tai ehkä juuri siksi.
eläke? Mitä se tarkoittaa.
pari tonnia kuussa bruttona. Sen saa reilun 40 v. työstä normaalilla palkalla. Liliuksen porukka on sitten oma lukunsa.
KELA:n sivulta taitaa löytyä tietoa.
Muistaakseni täysi on 60 prossaa viimeisen 10 vuoden tienestien keskiarvosta, joillain määritteillä se voidaan laskea kokoelämän ansioista, ja aina valitaan se parempi.
Rahamäärä riippuu sitten tienesteistä.
Varma en tästä ole.
H.
Minä kävin ensin töissä vielä kuutena päivänä viikossa. Ensin putosi 5 tunnin lauantaihin, työaika siis 45 tuntia viikko. Oli kaksi vuoro työssä ja ilta vuoro oli surkea, kun kaupat meni kiinni ennen työstä pääsyä. Ruoka oli hankala säilyttää ilma jääkaappia...
23- ikävuodesta eläkkeeseen asti työssä. Nuorempana tehdyt työt ei eläkettä nosta.
Näin saa suurimman mahdollisen eläkkeen, ansioista tietenkin lasketaan.
Laki työajan muuttamisesta astui voimaan 1.1.1966. Työaikaa lyhennettiin eri aloilla asteittain vuodesta 66 vuoteen 70.
Nuorena pystyi hallitsemaan, puutteellisissa oloissa, ilman jääkaappeja ja jopa pesukoneita, pitkät työajat ja huushollin hoidon.
Ei ollut parasta ennen päiväyksiä ja hengissä säilyi äidit ja kakarat.
Kuka tälläisiä jaksaa luke, ja todella vanhaa porinaa, olisiko hyvä päivittää tietonsa tälle vuosikymmenelle?
Tämäkö on fiksu kirjoitus? poistoon vaan, sinne muiden joukkoon....
ei voi puhua mistään jaksamisesta, luin mielenkiinnolla. Fiksu kirjoitus. Ellen olisi tässä vain saunan välissä vilvoittelemassa, niin olisin yrittää pukea sanoiksi joitakin ajatuksiani suomalaisesta naisesta.
Meillä pientiloille 40 alkupuolella syntyneillä tytöillä , heti 16v täytettyämme työelämään lähteneillä, olisi varmaan monenlaisia tarinoita elämästä kerrottavana.
Työoloista, asuinoloista ja ravinnosta. Asunto ja ravinto olivat monesti ns. luontaisetuja, palkkaa sai sitten sata markkaa tai alle kuukaudessa.
Harvat pääsisivät edes sen ajan oppikouluihin. Työhön vaan, joka lapsenlikaksi kaupunkeihin, tai kauppa-apulaiseksi.
Näitä tarinoita olisi hyvä saada jonnekin kirjoitella, vaikka jälkipolvien luettavaksi.