Kaksi kertaa olen kokenut jotain sellaista mille en osaa löytää selitystä. En ole ikinä oikeen uskonut kummituksiin tai muihin henkimaailman juttuihin vaikka ajatukset sellaisesta tietenkin kiehtovat. Epäilen että näille parille jutulle on luonnollinenkin selitys mutta en vielä tiedä mikä.
Molemmat tapahtu nuoruudessani. Molemmat kokemukset on ihan yksinkertaisia ja aika tylsiä mut silti ovat jääneet mieleen.
Toinen sattui kun olin nuori ja meillä oli kesällä ovi auki. Meidän keittiöstä näkee eteiseen, mutta ei sillai että näkisi ovesta ulos vaan sillai sivuttain. Yhtäkkiä ovesta lensi aika iso kivi lattialla aika kovassa vauhdissa ja selvästi sillai että olisi heitetty. Menin heti kattomaan miksi joku heittäis kiven sisälle. Oven ulkopuolella ei ollut ketään lähistöllä. Mulla meni suunnilleen pari sekuntia että pääsin ovelle mutta ulkona ei ollut ketään lähistöllä. En usko että mikään eläinkään voi heittää painavaa kiveä. Jäi siis ilman selitystä.
Toinen tapahtui kun olin teini-iässä. Olin yläkerrassa tietokoneella ja mulla oli tyhjä kahvikuppi vieressä, jossa lusikka. Katsoin kait ajatuksissani kuppia ja säikähdin kun näin että lusikka liikkui siinä! Se ei heilunut mitenkään nopeasti kuin voi odotella vaan hitaasti niin kuin joku ois heiluttanu sitä hitaasti. Vieläkin puistattaa. En tiedä voiko johtua jostain talon ulkopuolelta tulevasta tärinästä ym. sellaisesta mutta en oikeen osannut keksiä syytä. Oli miten oli. Nämä tapaukset on jäänyt mieleeni.
Molemmat tapahtu nuoruudessani. Molemmat kokemukset on ihan yksinkertaisia ja aika tylsiä mut silti ovat jääneet mieleen.
Toinen sattui kun olin nuori ja meillä oli kesällä ovi auki. Meidän keittiöstä näkee eteiseen, mutta ei sillai että näkisi ovesta ulos vaan sillai sivuttain. Yhtäkkiä ovesta lensi aika iso kivi lattialla aika kovassa vauhdissa ja selvästi sillai että olisi heitetty. Menin heti kattomaan miksi joku heittäis kiven sisälle. Oven ulkopuolella ei ollut ketään lähistöllä. Mulla meni suunnilleen pari sekuntia että pääsin ovelle mutta ulkona ei ollut ketään lähistöllä. En usko että mikään eläinkään voi heittää painavaa kiveä. Jäi siis ilman selitystä.
Toinen tapahtui kun olin teini-iässä. Olin yläkerrassa tietokoneella ja mulla oli tyhjä kahvikuppi vieressä, jossa lusikka. Katsoin kait ajatuksissani kuppia ja säikähdin kun näin että lusikka liikkui siinä! Se ei heilunut mitenkään nopeasti kuin voi odotella vaan hitaasti niin kuin joku ois heiluttanu sitä hitaasti. Vieläkin puistattaa. En tiedä voiko johtua jostain talon ulkopuolelta tulevasta tärinästä ym. sellaisesta mutta en oikeen osannut keksiä syytä. Oli miten oli. Nämä tapaukset on jäänyt mieleeni.
Vastaukset 4
Vanhimmat
vain kaksi tapausta:
-----------------------------------------------------------------------------
TPAUS NO 1:
Eräs ihmisten keksimä laite, kamera ( laukaisuvalmiina ) olisi minutkin vakuuttanut
aaveiden olemassa olosta. Vaikka nämä edellytykset olisi täytettykin, tuskin
olisin kameraa hämmästykseltäni ehtinyt laukaisemaan. Vuoden 1960- luvun eräästä tapahtuma
kulki näin:
Kummitus mummoko? 21.1.2008 00:58 Vastauksia: 4 Lukukertoja: 1000
”1960- luvulla olin palaamassa HIFK:.n lätkämatsista kotiin Helsingin Lauttasaareen.
Kävelin Mechelininkadun ylittävää siltaa nykyisen Länsiväylän suuntaan. Oli vastatuuli ja melkoinen lumipyry, naaman piti mielellään alas painettuna . Välistä tietysti täytyi katsetta hieman kohottaa, että pysyi suunnassa. Tällaisessa vaiheessa huomasin sillan alkupäässä, että n. 10 m edelläni kulki vanha, mustiin pukeutunut mummo, takinliepeet vain tuulessa hulmusivat. Totesin kävelyvauhtini mummoa nopeammaksi, joten siirryin jalkakäytävän vasempaan reunaan ja kiihdytin vielä vauhtia, jotta ohitus kävisi ripeästi. Sitten taas katse maahan ja menoksi. Sillan puolivälissä tuli mieleen, että mitähän outoa tässä on? Juu, enhän minä ollut ohittanut mummoa . Käännyin ympäri, silta oli autio ja tyhjä. Vielä tänä päivänä harmittelen, että en palannut tarkistamaan lumesta mummon mahdollisesti jättämiä jälkiä. Jälkeenpäin ajatellen selitysmahdollisuuksia on neljä: a) kummitus, b) harha-aistimus, c) elävä mummo on välittömästi katsekontaktini jälkeen hypännyt ajotielle ja lähtenyt pinkomaan pikajuoksijan vauhtia joko meno- tai tulosuuntaan d) tai hypännyt sillan kaiteen yli alas Mechelininkadulle (pudotusta n. 10m), näin ei varmasti tapahtunut, ja pikajuoksukin tuntuu epätodennäköiseltä. Mahdollista hallusinaatiota ei ainakaan mielentilan pitänyt edistää, ajatukset liikkuivat silloin nähdyn mielenkiintoisen jääkiekko-ottelun tapahtumissa. Jos kuitenkin olisi kyseessä tapaus b), niin ei syytä huoleen : tapaus oli siis 1960-luvulta ja jäänyt lajissaan ainoaksi. Muutama sekunti harhojen vallassa tänä aikana ei ole mielestäni kohtuuton määrä!”
---------------------------------------------------------------------------
TAPAUS NO 2:
oli selittämätön oven kahvan liikkuminen n. 10 v. myöhemmältä ajalta.
Tarkkaa selostusta en tähän hätään löytänyt.
Olin jo lapsena illanvirkku. Kun toiset nukkuivat, minä valvoin. Kerran valvoin äitini vieressä toisten kuorsatessa. Makailin levollisesti kasvot vasten kamarin ikkunaa ja kuun valaistessa maisemaa. Yhtäkkiä järkytyin kun havaitsin ikkunasta nousevan mustan kaarevan muotoisen möykyn. Hahmo näkyi osittain kohoten nykäyksittäin ylöspäin ja välillä laskeutuen vähän alas, mutta koko ajan kuitenkin koheten enemmän näkyviin. Kauhuissani sukelsin peiton alle ja tarrauduin kiinni äitiini enkä enää uskaltanut katsoa näytelmää.
Sää oli tyyni ja tarkastaessani seuraavana päivävä ulkoa, oliko mahdollisesti jokin vaate, verkko ym. ikkunan kohdalla ja se olisi kohoillut tuulen virrassa ylöspäin. Mitään ei ollut, ei naulaa tai hakaa jossa olisi voinut olla ilmiön aiheuttaja. Oli minulla joitakin muita selittämättömiä asioita. Kaksi siskoani kokivat jotakin selittämätöntä säihähtäen kesken leikkien hysteeriseen itkuun,esim. "katsokaa tuonne, siellä on hirveännäköinen olio ym. Sitten teini-ikäisenä sotkeutuin spiritistiseen seikkailuun ja näin yliluonnolisen voiman olemssaolon.
Olen tullut uskoon ja nyt ymmärrän että on olemassa paha-sekä hyvä henkimaailma.
Pelottavia tarinoita!
Olin käymässä kotona porukoitten luona vapaa päiviä viettämässä taannoin. Muut olivat nukkumassa kun valvoin kissojen ( 2 kpl) kanssa ja luin sanomalehteä. Syys noin puoliyö uusitalo pienen järven rannalla syrjässä, ja ympärillä pimeys ja hiljaisuus kello näytti 24. Lukiessani lehteä kuulin alakertaan menevistä kierre portaista kuului kuin joku nousisi alhaalta ylös portaita pitkin (portaat natisivat) ääneen havahtuivat myös kissat ja nousivat myös katsomaan natisevia portaita. Ääneen varmaan löytyy luonnollinen selitys en mene sitä kiistämään mutta minä kuulin kissojen kanssa nämä askeleitten ääneen olen siitä varma. Äänen kuulin vesiselvänä koska en käytä alkoholia lainkaan, eikä väsyttänyt koska olen tottunut valvomaan.