En erityisemmin pidä lapsista enkä usko ikinä saavani vauvakuume-fiiliksiä, silti mulla on tarve lisääntyä/jatkaa sukua jne.. ja nyt kun mieheni ehdotti lapsen hankintaa, ajattelin että miksipä ei..
Onko muita jotka hankkivat lapsen ilman mitään suuria tunnemyrskyjä/kuumeiluja???? Vaikka eihän sitä tietenkään vielä tiedä tuleeko lasta, mutta ehkäisy on nyt ainakin poissa pelistä..
Zemppii kaikille kuumeisille ja vähemmän kuumeisille yrittelijöille!!
Onko muita jotka hankkivat lapsen ilman mitään suuria tunnemyrskyjä/kuumeiluja???? Vaikka eihän sitä tietenkään vielä tiedä tuleeko lasta, mutta ehkäisy on nyt ainakin poissa pelistä..
Zemppii kaikille kuumeisille ja vähemmän kuumeisille yrittelijöille!!
Vastaukset 4
Vanhimmat
En minäkään potenut mitään nk. vauvakuumetta. Sinänsä pidän sitä vähän vääränä "syynä" lapsen hankintaan, kun mieleeni tulee tauti, joka jossain vaiheessa menee ohi :)
Oma haluni saada lapsi, oli ehkä enemmänkin juuri tarve lisääntyä. Ja voin sanoa, että päivääkään en ole katunut tätä äitinä olemista! Lapsemme on vuoden ikäinen, ja toinen on toiveissa :) Onnea yritykseen!
Vauvakuume on hormoonejen aiheuttamaa harhaa jonka ei sais antaa vaikuttaa lisääntymispäätökseen. Mut kaikki eivät ole yhtä vahvoja hallitsemaan mieltään. Itselläni onneksi järki voitti tunteet ja päätin ensin käydä koulut loppuun ennen kuin annoin vauvakuumeelle valtaa..
rankka projekti lapsen kasvattaminen on? Et erityisesti pidä lapsista, mutta haluat levittää geenejäsi. Haluat siis terveen ja ns. normaalin lapsen. Lapsi voi olla myös vammainen, pystytkö rakastamaan myös vammaista lasta?
Minäkään en koe millään tavalla kuumeilua kun näen vauvoja, saati jos keskustelen ystävieni kanssa aiheesta niin sydäntäni ei vihlaise erityisemmin ettei itsellä vielä ole lapsia. Mutta minä kyllä pidän lapsista kovasti ja olen aina ajatellut, että kai minäkin joskus perustan perheen.
Olemme liki vuosi sitten jättäneet ehkäisyn pois, ajatuksena tulkoon jos on tullakseen. Vielä ei ainakaan ahdista ajatus siitä jos en ikinä saakaan lasta, tähän mennessä kun emme sen kummemmin ole pohtineet ovulaatioaikoja tms. vaan menneet fiilispohjalta, nyt vasta ensimmäistä kertaa koitan ovulaatiotestillä selvitellä ovuloinko ylipäätään kun tämän verran on mennyt aikaa ilman tulosta. Ikää on kuitenkin jo sen verran, että nyt se on sitten hankittava ne lapset jos ikinä.
Tavallasi uskon, että en ikinä saakaan nk. vauvakuume-fiiliksiä. Taitaa olla suvussa, ei nuo minun sisaruksenikaan sellaista ole myöntäneet kokeneensa ja silti ovat onnellisia lasten vanhempia tätä nykyä :)