Minä en. Hion loputtomasti. Aina on jotain pientä, mitä voi muokata.
Tällä tavoin en ole koskaan valmis.
Tällä tavoin en ole koskaan valmis.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Hyvää loppuelämää.
Kirjoittaminen kesti neljä viikkoa ja nyt olen muokannut sitä yli kolme kuukautta. Nyt teen vielä yhden hionnan, ja lähetän sitten kustantajille. Täytyyhän kustannustoimittajallekin jotain hommia jättää. Jos sellaisen saan...
nopeasti sutaisit.
Itselläni meni yli vuosi.
...on mennyt minullakin. Kirjoitusvaihe tuntuu olevan se kaikkein nopein vaihe. Siinä vaan kirjataan talteen se, mikä on muhinut päässä jo pitkään.
... lukea tekstisi, siis jonkun henkilön joka ymmärtää tekstinkirjoittamisesta jotakin eikä suhtaudu tekstiin tunteella vaan järjellä. Jos ei ole ketään kenelle tekstisi voisit antaa luettavaksi, niin
aseta itsellesi
deadline,
ja jos se sitten prakaa niin aseta toinen ja ole jämäkkä.
Seurasin muuten sen hennahelmisen blogia ja hänhän sai kässärinsä alta aikayksikön banaanille ja sitten muokkasi sitä. Joten ei hätää. Elikkäs jos et saa omasta mielestäsi tekstiäsi lopetettua, niin laita vain eteenpäin. Mikäli se sitten päätetään julkaista niin ihan ammattiapujahan löytyy kyllä sitten.
Rohkeutta ja räväkkyyttä ! Jos yksi teksti ei tuota toivottua lopputulosta niin kirjoitat uusia.
Tottakai se on luetettu paitsi arvostelupalvelussa, myös yhdellä muulla lukijalla, joka edustaa ns. tavallista lukijakuntaa. Haluan tekstin mahdollisimman valmiiksi siitä syystä, että jos/ kun saan hylsyn kustantajalta, olen ymmyrkäisenä, että mitä helvettiä minä nyt tämän kanssa teen. Siinä vaiheessa nimittäin on varmasti keinot vähissä.
Kun lukee julkaistuja kirjoja, tulee mieleen, että oma ei riitä. Ei niin, että se olisi huono. Mutta se ei riitä.