Katsoin tänään Inhimillisen tekijän, ja siinä oli kolme vierasta: itsemurhayrityksessä nuorena vammautunut nainen, näkökykynsä menettänyt kuvataiteilija, ja konkurssin kokenut mies. Yhteistä heille kaikille oli, että heidän täytyi aloittaa elämänsä alusta, mutta he olivat onnistuneet: heistä huokui tasapaino ja sisäinen onnellisuus. Mietin, sitä katsoessa kuinka kaikki on suhteellista: asiat voisivat olla paljon pahemminkin, jos sielu onkin saanut kolhuja ne on loppujen lopuksi aika mitättömiä, onhan minulla kuitenkin vielä liikuntakyky, näkö, kuulo...ehkäpä on aika korjata asenne kohdalleen, ja löytää se elämän ilokin, jossainhan se sielun syövereissä piileskelee, ei se varmaan ole muuttanut pois...ainakin toivon niin:)
Hyvää yötä kaikille palstalaisille...ja erityisesti yhdelle spesiaalille :)
Hyvää yötä kaikille palstalaisille...ja erityisesti yhdelle spesiaalille :)
Vastaukset 1
Vanhimmat
Mä oon vähän sitä mieltä, että tänne on tultu kestämään ja vahvistumaan. Mihin sen kaiken sitten pitääkään johtaa.