Haluaisin tietää että onko mulla mahdollisesti joku 2-suuntanen mielialahäiriö(tosin en oikein ymmärrä mitä se tarkoittaa). Olen ny lähestulkoon puol vuotta ollu semmosessa tunteiden vuoristoradassa. Jos olen iloinen ja nauran nii hetkessä,pienestä jutusta voin alkaa raivota ja sit kiukkuan/raivoan.. Tai alan itkemään. Ja sit taas yhtäkkiä kaikki on ookoo. Tai sitte mulla voi olla vaa pelkkä masennus.
Kesä aika oli pelkkää ahdistusta,elin epätietoisuudessa,pelossa ja taistelua ja itkin lähestulkoon koko kesän(kesällä yritin itsemurhaa,mutta ikävä kyllä ne jotka sen näki nii kuvittelee/sanoo että se oli myötätunnon/säälin hakua). Syynä oli suhde jossa koin fyysistä/henkistä väkivaltaa(joita kaikki ikävä kyllä vähättelee!). Ja nytten ku olin pääsemässä erosta yli nii isosisko(25-vuotias) ja eksäni(29-vuotias) alkoivat seurusteleen jolloin kaikki vanhat/käsittelemättömät asiat/haavat aukenivat ja tämän takia olen nyt pari kuukautta ollu niin herkillä että pienestä asiasta ärsyynnyn ja raivoan. Ja laitoin välit poikki siskooni koska siskoni valehteli,puukotti selkään,petti lupauksensa ja käytti mun kiltteyttä hyväkseni. Ja vaikka sisko on sanonut mulle että olen hänen paras ystävä. Sinänsä itsekäs ja paskaimainen temppu siskoltani.
Yleensä olen ollut iloinen/hupsu/paljon naurava tyttö joka teki kaikkia hassuja juttuja ja sai muut nauramaan, mut ny nykyään en tee mitää muuta kuin itken ja raivoan. En itekkään tiiä mikä mua vaivaa.
Tunteeni/mielialani vaihtelee nii tiuhaan tahtiin/yhtäkkiä.
Olen alkanut pitämään mielialapäiväkirjaa.
Äiti täs muutama päivä sitte kysyi et mitä jos lääkäri diagnosoi mulle tän 2-suuntasen mielialahäiriön.. En tiiä.. Käyn kyllä juuri tai olen vasta aloittanut käymää psykiatrin luona. Sen ainaki tiiän etten ole oma itseni.. En edes uskalla nauraa omassa kodissani koska pelkään että jos hymyilenki ni kaikki on heti luulemassa että olen teeskennellyt tai olen päässyt asioista yli.
Mikä mua vaivaa.. :(
En tiiä onko iällä nyt niinkää väliä mut oon kuitenki 23-vuotias..
Kesä aika oli pelkkää ahdistusta,elin epätietoisuudessa,pelossa ja taistelua ja itkin lähestulkoon koko kesän(kesällä yritin itsemurhaa,mutta ikävä kyllä ne jotka sen näki nii kuvittelee/sanoo että se oli myötätunnon/säälin hakua). Syynä oli suhde jossa koin fyysistä/henkistä väkivaltaa(joita kaikki ikävä kyllä vähättelee!). Ja nytten ku olin pääsemässä erosta yli nii isosisko(25-vuotias) ja eksäni(29-vuotias) alkoivat seurusteleen jolloin kaikki vanhat/käsittelemättömät asiat/haavat aukenivat ja tämän takia olen nyt pari kuukautta ollu niin herkillä että pienestä asiasta ärsyynnyn ja raivoan. Ja laitoin välit poikki siskooni koska siskoni valehteli,puukotti selkään,petti lupauksensa ja käytti mun kiltteyttä hyväkseni. Ja vaikka sisko on sanonut mulle että olen hänen paras ystävä. Sinänsä itsekäs ja paskaimainen temppu siskoltani.
Yleensä olen ollut iloinen/hupsu/paljon naurava tyttö joka teki kaikkia hassuja juttuja ja sai muut nauramaan, mut ny nykyään en tee mitää muuta kuin itken ja raivoan. En itekkään tiiä mikä mua vaivaa.
Tunteeni/mielialani vaihtelee nii tiuhaan tahtiin/yhtäkkiä.
Olen alkanut pitämään mielialapäiväkirjaa.
Äiti täs muutama päivä sitte kysyi et mitä jos lääkäri diagnosoi mulle tän 2-suuntasen mielialahäiriön.. En tiiä.. Käyn kyllä juuri tai olen vasta aloittanut käymää psykiatrin luona. Sen ainaki tiiän etten ole oma itseni.. En edes uskalla nauraa omassa kodissani koska pelkään että jos hymyilenki ni kaikki on heti luulemassa että olen teeskennellyt tai olen päässyt asioista yli.
Mikä mua vaivaa.. :(
En tiiä onko iällä nyt niinkää väliä mut oon kuitenki 23-vuotias..
Vastaukset 6
Vanhimmat
Voimia sulle,meinaan täs sitä tarvitaan,itelläki menos täs juuri erittäin vaikea jakso!
Unohdin viel mainita että tuo siskoni ja eksäni tilanne seuraa mua jopa uniin( missä koen uudelleen ja uudelleen samat tunteet(ahdistus/suru/viha) ja mä muutenki nukun huonosti.. Kaikki käskevät mua unohtamaan mutta miten pystyn unohtamaan jos kerran en pääse niistä millään eroon?
On tää elämä nyt tällä hetkellä nii sekava,inhottava ja epäreilu! Koko ajan vaa väsyttää ja tuntuu ettei kiinnosta mikään.. Puolen vuoden aikana olen laihtunu yli 10kiloo kun ei ole ruoka maistunu kovin helposti(tosin mulla oli kuitenki syytä laihtua)
Ja mainittakoon se vielä että mulla on huono itsetunto..:(
Kaksisuuntainen mielialahäiriö on ylidiagnosoitu. Oikeasti vain muutamalla prosentilla diagnosoiduista on se.
Todellinen kaksisuuntainen näkyy lähinnä niinsanotuilla sekopäätaiteilijoilla kuten Van Goghilla.
Ei ihme että olet ahdistunut. Tuollainen tilanne että oma sisko ja ex menevät yhteen riittäisi tekemään kenet tahansa lähes hulluksi. Tilanteesi ei välttämättä kuulosta kaksisuuntaiselta, vaan vaikeista elämäntilanteista aiheutuneelta stressiltä, masennukselta ja epätoivolta, mutta tämän tietysti pystyy määrittelemään vain asiantuntija. Hyvä jos aiot hakea apua, oli sitten diagnoosisi mikä vain.
Sinua on kohdeltu todellakin kaltoin, eikä ole ihme että olet rikki ja sekaisin. Toivon että ammattilatsen kanssa voit purkaa ja selvittää asioitasi. Siinä voi mennä aikaa mutta varmasti pystyt vielä olemaan iloinen hupsu oma itsesi, sellainen ihana sinä joka oletkin oikeasti.
Voimia ja rohkeutta sinulle.
Ikävintä tässä tapauksessa on se ettei oma isosisko näe mitä hän on mulle aiheuttanut. Hän näkee vain oman napansa ja eksäni.. Jotkut sanovat että kyllä siskoni tajuaa myöhemmin tai joskus mitä menetti jonkun jätkän takia.
Jopa saippuasarjassa Emmerdalessa sanottiin "Älä koskaan kävele ystäväsi yli miehen luo". Näin ikävä kyllä siskoni teki minulle. Ja se että siskoni tiesi mitä mieltä olin heidän suhteesta ja sanoin siskolleni että laitan välit poikki jos he alkavat seurustelemaan. Sääli sinänsä koska isosiskoni oli mun ainut paras ystävä, nyt en osaa luottaa siskooni yhtää, jopa hänen nimensä saa vihani kiehumaan sisälläni. Ja kaikki tämä jonkun jätkän takia.
Sanoin siskolleni että meressä on muitaki kaloja kuin eksäni" Jaa. Ja mä oon sanonut että olkoon" :( Sisko oli valmis menettämään mut tuon jätkän takia. Ja silti hän on sanonut että välittää minusta. Paskat sanon minä jos kerran pystyy satuttamaa rakastamaansa ihmistä 2kertaa peräkkäin nii ei se ole enää välittämistä tai toisen tunteiden kunnioittamisesta. Psykiatri ei ikävä kyllä(eikä kukaan muukaa) pysty korjaamaa mun ja siskoni välejä.. Sisko ehkä pystyisi jos hän tajuaisi kuinka paljon hänen temppunsa satutti mua ja toivon että hänen omatuntonsa soisi nii paljon että ei pystyisi seurustelemaan eksäni kanssa.
Se mikä tekee tästä myös vaikeeta on se ku siskoni eros myös kumppanistaan ja mä otin siskoni luokse asumaan muutamaksi kuukaudeksi,autoin ja olin kaikintavoin siskoni puolella ja mitä mä sain siskoltani? en mitää, ei edes kiittäny siitä mitä mä tein hänen hyväksi :( Ja nyt hän on minulle velkaa asumisesta ja muista ja pelkään ettei hän tule maksamaan niitä(sisko käy töissä ja mä en koska jouduin lopettamaa työni tämän takia ja olen sen takia karensissa). Minulla ja siskollani oli sopimus siitä kuinka paljon hän on minulle velkaa jne.. Todistaja löytyy. Nyt laitoin siskolleni tekstiviestin että hänellä on kuukausi aikaa maksaa se velkansa muuten mä aion viedä asian eteenpäin.. Saas nähä maksaako(eikä kyseessä ole muutamista kympistä). Haluan vaan äkkiä eroon siskostani enkä aina jaksais olla muistuttamassa hänelle(aikuiselle naiselle!) tästä velasta. Haluan sen pois alta jotta mä voisin keskittyä muihin. Haluan päästä itsekkäästä siskostano eroon..
Olen myös huomannut kuinka tämä kokemus on saanut mut muuttumaan kovaksi. Jos joku sanoo mulle negatiivista tai muuten vaa haukkuu nii sanon takaisin viel 2kertaa pahemmi enkä tunne mitää sääliä toista kohtaa. En jaksa välittää niistä ihmisistä tai niiden tunteista jotka ei välitä minusta ja mun tunteista.
Jaksais enää yhtää mitää :/
post traumaattinen stressi- oireyhtymä, voisi sopia tilanteeseesi.
Kyseisestä oireyhtymästä voit googlettaa lisää tietoa. (tapetilla lähinnä sotilaiden takia, mutta vanha juttu.)
Stressi kuluttaa ja uuvuttaa. Aivomme muuttuvat sen takia. Nämä muutokset ovat voineet aiheuttaa mainitsemasi muutoksen.
(Äitisi on oikeassa. Mitä diagnoosi loppupeleissä auttaa? se luo raamit jonka puitteissa hoidetaan)
btw. En usko että kärsit kaks.suunt. mieliala häiriöstä; mielialasi muuttuvat niin nopeasti.
Bipolaarisessa taudinkuvassa mielialat vaihtelevat kyllä sykleittäin, maanisen- depressiivisen välillä, mutta vaiheet kestävät keskimäärin kuukausia. (voi olla nopeampia tai hitaampia.)
Vaikuttaa siltä että olet uupunut, ja sen seurauksena jopa masentunut.
Koit parisuhteessasi väkivaltaa (henkistä ja fyysistä. niiden välillä ei tutkimusten mukaan olen niin suurta eroa kun yleisesti ajatellaan - kipu on kipua. tuli sitten solvauksia ja/tai nyrkistä.)
S
iskosi ja ex- miehesi seurustelu pahensi tilannetta.
- Ehkä tämä sai työnnettyä sinut ns. henkisen murtumispisteen yli.
Nyt kun elimistösi yrittää korjata tilannetta, se ei onnistukaan.
Menemättä sen enempää uniisi, niin vaikuttaa siltä että asia tulee uniisi koska se koskettaa sinua erityisen pahasti - arka paikka.
Mitenkö korjaat tilanteen?
On kaiketi ihan hyvä asia että käyt purkamassa tuntojasi - terapiassa.
(jos pystyt, niin älä mieti liian synkästi asioita. yritä keksiä muuta tekemistä ja ajateltavaa. yritä uppoutua esim. uuteen harrastukseen tms.)
Ole mahdollisimman vähän tekemisissä ex-miehesi ja siskosi kanssa. Eli, yritä luoda mahdollisimman vähän stressaavia tilanteita. Tarvitse nimittäin aikaa parantuaksesi. (unohtaminen tapahtuu pitkällä aikajänteellä (yli 3kk., kun asia on pitkä-kestoisessa muistissa - vielä pitempään kun tunteet höykyttävät.)
- Voi olla että lääkekuuri auttaisi sinua pääsemään pahimmasta - sinun ja hoitavan lääkärisi välinen asia.
Lääkkeiden vaikutusten huomaaminen voi kestää useamman viikon, jopa kuukausia. Eikä oikea (sinulle sopiva, tehot hyvät, mahd. vähän sivuvaikutuksia) lääkitystä välttämättä löydä hetkessä.
(voi kestää hyvinkin kauan, pahimmillaan vuosia.)
Tässä vaiheessa toivotan tsemppiä parantumiseen...
Ps.Myrskyn jälkeen on pouta sää. (nimimerkillä kokemusta löytyy.)