Toisessa ketjussa nousi esiin mahdollisuus asentaa kiinteä systeemipilotti kannen alle pinnaohjattuun veneeseen. Ajatus on minulle uusi ja pähkäilen olisiko se käytännössä toteutuskelpoinen. Olen ihastunut piiloon asennetun systeemipilotin helppouteen ja toimivuuteen rattiohjatussa veneessä. Haluaisin sellaisen seuraavaan veneeseeni ja niinpä olen katsellut ensisijaisesti rattiohjattuja. Tuntemissani pinnaohjatuissa peräsinakseli ei ole ollut näkyvissä kannen alla vaan se on ollut putkessa.
Tietääkö joku arvon palstalaisista pinnaohjattua purkkaria, jossa peräsinakseli olisi avoimesti näkyvissä ja johon siis ilman mittavia muutostöitä voisi asentaa autopilotin työyksikön kannen alle piiloon? (Eihän tämä mikään varsinainen veneenvalintakriteeri ole, mutta poistaisi pinnaohjaukseen liittämäni pienen miinuksen.)
Tietääkö joku arvon palstalaisista pinnaohjattua purkkaria, jossa peräsinakseli olisi avoimesti näkyvissä ja johon siis ilman mittavia muutostöitä voisi asentaa autopilotin työyksikön kannen alle piiloon? (Eihän tämä mikään varsinainen veneenvalintakriteeri ole, mutta poistaisi pinnaohjaukseen liittämäni pienen miinuksen.)
Vastaukset 38
Vanhimmat
Kehottaisin kirjoittajaa ensin tutustumaan systeemipilottien hintoihin. Jos olet sen jälkeen vielä valmis systeemipilotin hankkimaan niin peräkannen alle tehtävät muutostyöt eivät ehkä tunnukaan niin mittavilta.
Olle-Pelle: Tarkoitatko, että systeemipilotin hinta olisi suurin este järjestelmän asentamiselle pinnaohjattuun veneeseen? Eikö peräsinakselin rakenne sinänsä yleensä haittaisi asennusta? Luulen, että jos verrataan rattiohjauksen lisähintaa pinnaohjaukseen, voi pelkkä systeemipilotti kuitenkin olla halvempi. Eli jos systeemipilotti olisi asennettavissa, ei ainakaan sen takia tarvitsisi ostaa rattiohjattua venettä.
Vastatakseni kysymykseesi: Jos systeemipilotin asennus vaatii vaikkapa peräsimen irrottamisen, alkaa se olla melko työlästä.
Sitä tässä haen, että miten nämä nykyvalmistajien veneiden peräsinakselit mahtaa poiketa peräkannen alla veneissä, joista on saatavissa sekä pinna- että rattiohjattuja versioita (esim Dehler, First?, Hanse, X-Yachts, HR jne.) Oletukseni oli, että poikkeavat aika lailla ja systeemipilotin asennus olisi vielä selvästi työläämpi pinnaveneeseen kuin rattiveneeseen.
Unohda siis koko juttu ja osta rattiohjattu vene. Peräsin pitää joka tapauksessa irrottaa, koska sen akseliin on tehtävä ohjausvivulle kiilaura, mitä ei tietenkään voi koneistaa veneessä.
Systeemipilotti esim raymarinelta maksaa 2690 (http://www.marinea.fi/shop/product_details.php?p=3979 )
Pinnapilotti 1149 (http://www.marinea.fi/shop/product_details.php?p=3325 )
Tarkoitan että systeemipilotti on kallis hankkia verrattuna pinnapilottiin. Jos on valmis maksamaan tällaisen välirahan niin kai sitten on valmis tekemään hieman töitäkin sen asennuksen eteen. (totuus on kuitenkin se että pinnapilotin asennus on mielestäni aika ikävää puuhaa ja jos peräkannen alle joutuu tekemään muutostöitä niin työn määrä helposti tuplaantuu)
Varmasti on halvempi hankkia pinnaveneeseen systeemipilotti kun hankkia pinnaveneeseen ruoriohjaus ja siihen ruoripilotti
Itse olen tyytynyt pinnaveneeseen jos on tuo raymarinen pinnapilotti. Käytän sitä koneellaajessa eikä sen käyttö ole hankalaa taikka siitä kuuluu mitään ääntä koska se jää koneen äänen alle.
Älä kirjoittaa asioista, mistä mitään ei tiedä. Jos tuolla tavalla itse olet systeemipilotin asentanut, ei voi kuin nauraa. Ammatimies tietää, mitä tuossa kokoonpanossa koneistetaan ja mitä ei... Eli ketjun aloittajalle: ota yhteys ammattitaitoiseen asentajaan ostettuasi veneen. Useimmiten nykyveneet ovat suunniteltu tilojensa puolesta vähintään yhden merkin systeemipilotille.
Teen joka purjehduskaudella pitkiä avomerireissuja Itämeri-Pohjanmeri-alueella, muutaman kerran paljon kauemmaksi. En enää ole osannut kaivata akseliin kiinnitettyä autopilottia, jollainen oli kahdessa aikaisemmassa rattiveneessäni. Minusta pinnaohjatussa veneessä autopilotin yksinkertaisuus on etu:
- autopilotti on nopea ja helppo kytkeä pinnaan (työntövarsi nostetaan tappiin)
- autopilotin ollessa poissa käytöstä se ei vaikuta ohjauksen herkkyyteen (kiinteästi akseliin kiinnitetty aiheuttaa jkv liikevastusta)
- pinnapilotissa on yksi vikamahdollisuus vähemmän kuin akselipilotissa. Lisäksi pinnapilotin viat on helpompi korjata, koska työntöyksikkö on esillä ja helposti irroitetavissa.
- pinnapilotti on halvempi (pitkille purjehduksille voi ja kannattaakin hankkia varapilotti!)
Omassa veneessäni on Raymarine 6000 GP pinnapilotti (ja pienempi varapilotti) sekä tuuliperäsin. Jälkimmäinen on täysin ylivoimainen, kun on korkea aallokko ja kova tuuli. Erityisesti sivumyötäinen ristiaallokko on ollut autopiloteilleni vaikea ohjattava oli sitten kysymyksessä rattiohjattu tai pinnaohjattu vene. Tuuliperäsimen liittäminen pinnaan on yksinkertaisempi kuin rattiin.
Mitä ajatuksia itselläsi on, miksi haluaisit yhdistää autopilotin peräsinakseliin pinnaohjatussa veneessä?
Perusteena on lähinnä systeemipilotin helppo kytkeminen päälle ja pois: napin painallus riittää ja vene jatkaa senhetkistä suuntaa. Äänettömyys ja laitteiston piilossa oleminen (pois tieltä) on muita perusteita. Haittana tosiaan noita mainitsemiasi: hinta, korjattavuus / korvattavuus ja vaikutus ohjauksen herkkyyteen (tämä on pahin haitta). Kyseessä olisi saaristokäyttö esim. yksin purjehtiessa, purjeita nostettaessa jne. Ei niinkään avomerikäyttö. Mitä helpommin pilotti on kytkettävissä päälle, sitä useammin sitä tulisi käytettyä. Nykyinen pinnapilottini makailee paljolti käyttämättömänä kajuutassa. Mutta ensisijaisesti haen vastausta, olisiko tuollainen ylipäätään kohtuutyöllä mahdollista uudehkoihin nykypurkkareihin, jos hinta ei olisi esteenä. Järkevyysarviointi sen jälkeen. Tosiaan asia nousi esiin tuolla toisessa ketjussa, ilman parempaa tietoa olen skeptinen systeemin toteutuskelpoisuuteen pinnaohjatussa veneessä.
Onhan tuo toteutuskelpoinen ja ainakin minun mielestäni hyvä idea. Ainoa heikkous voi olla että pinnaohjauksessa pilotin vastus vapaalle kytkettynä voi tuntua enemmän kuin rattiohjauksessa. Jos peräsinakseli on asennettu putkeen, voi putken tietysti katkaista ja asentaa katkoksen kohdalle sen vivun johon pilotti kiinnitetään ja samaan väliin normaali akselitiiviste ,ettei vesi nouse putken päästä veneeseen slöörillä.
Laita pinnapilotti käyttövalmiiksi aina ennenkuin lähdet satamasta. Sitten vain asetat autopilotin varren pinnan tappiin, kun haluat autopilotin ohjaavan. Ei tarvitse edes kurkottaa, koska pinnapilotti on kätesi ulottuvilla. Ainakin oma veneeni kulkee purjeen noston vaatiman ajan entistä kurssiaan, vaikka en edes painaisi pinnapilotin käynnistysnappia. En jaksa ymmärtää, että näin pienen vaivan takia kannattaisi investoida huomattavan kalliiseen akselipilottiin ja sen asennustöihin.
Jonain päivänä, ennemmin tai myöhemmin, käy myös niin, ettei autopilotin napin painalluksessa tapahdu mitään tai autopilotti alkaa piipittää hälytysmerkkiä (on tullut kokemusta takuukorjauksista, korroosiovioista, sähkömoottorin korjauksista ja course-computerin uusimisesta). Kesäloma ei ole pilalla, kun on toinen pinnapilotti varalla!
Siinä olet oikeassa, että autopilotin sähkömoottorin surina kuuluu selvemmin, kun työntöyksikkö ei ole kannen alla. Käytännössä on kuitenkin niin, että
1) autopilottia käytetään varsinkin koneajossa, jolloin sen surinaa tuskin havaitsee
2) pinnapilottien surinoissa on suuriakin eroja. Mitä tehokkaampi sähkömoottori, sitä äänekkäämpi se yleensä on. Itse käytän pientä Simradin pilottia keveissä saaristopurjehduskeleissä, joissa sen heikko surina ei häiritse. Isomman gyro-raymariinin surina on kovempi, mutta avomerellä on vastaavasti meren ääniä enemmän.
Yhden akselipilotin kustannuksilla saat vaikka pari pinnapilottia ja silti rahaa jää matkakassaasi! Harkitse sitäkin.
http://www.dinah.sail.ie/?cat=6
Linkissä esitellään, kuinka veneeseen tehdään muutamalla satasella kangassisustus.
Ei esitellä, sen sijaan hitaan ja painavan puuveneen omistaja kirjoitti soopaa, koska ei ollut muutakaan asiaa ja ei pääse kelien takia lakkaamaan ja hinkkaamaan purkkarinsa sisustusta.
Sekositko viesteissä vai ajatuksissasi? Linkin vene, jossa on runsaasti elektroniikka-kamaa, ei edes muistuta puuvenettä. En keksinyt mikä muukaan viesti olisi liittynyt puuveneisiin.
J:llä käyttötapaansa nähden turhan pieni skriini mobiililaitteessa?
Itse olen pärjännut perusreiskalla, mutta köyhän miehen autopilotti on monesti käytössä. Olen miettinyt pääni puhki että miten siihen saisi rakenneltua nopeat lukitukset. Rapulukot on vähän hankalat ja mahdollisesti jonkinlaista säätömahdollisuutta lennossa esim vendassa kun yksinpurjehtija päääsääntoisesti olen. Erilaisia Harkkenin levanki virityksiä olen katsellut idoinnin perustaksi, mutten ole tullut huollua hurskaamaksi.
Jos sinulla on pinnapilotti, sitäkin voit käyttää paitsi pinnan lukitsemiseen (ainakin oma autopilottini lukittuu, kun virta on poissa) myös vendojen tekemiseen! Jälkimmäinen toiminto, jossa kahden napin painallus kääntää veneen 90 astetta, puuttuu vanhemmista pinnapiloteista.
Ennen kuin hankin ensimmäisen pinnapilottini käytin pinnan lukitsemista itseohjaukseen. Joissakin veneissä on kannessa ylösnostettava kampa pinnan lukitsemiseen. Itse käytin yksinkertaista narulukitusta "köyhän miehen autopilottina" (= istuinlaatikon knaapeihin kiinnitetty naru, joka oli muutaman kierroksen pinnan ympärillä - hienosäätö narukierroksia kiertämällä).
Tässä muutamia toimivilta vaikuttavia vinkkejä:
http://www.arolyth.se/txrleng.html
http://www.cruisersforum.com/forums/f2/tiller-locks-14001.html
http://marinestore.co.uk/SS19-27.html
http://www.unitedyachting.com/tillerman.htm
http://cruisingresources.com/Sheet-to-Tiller_Steering
Pinnapilottia käytän yleensä vendoissa vain napinpaninallus ja homma toimii. Käytän kuitenkin myös köyhän miehen autopilotia eli köyttä johon pinna lukitaan. Autopilotti on hankala, jos tulee nopea tarve korjata suuntaa pinnasta ja autopilottihan on usein tällöin toista mieltä. Lisäksi jatkuva autopilotin irroitus pinnasta ja takaisin laitto käy harmittamaan.
Erilaisia kitjajarruja ja lukitusjuttuja köyhän miehen käydelle olen hakenut mutta ei ole sattunut silmään. Niin että ohjatessa saisi kitkan pois köyttä vapauttamatta ja nopeasti sopivasti kitkaa sitä tarvittaessa.
Sinällään pinna saisi olla oletusarvoisesti automaattisesti keskittävä. Laitat vendan alulle kun siirryt vaihtamaan purjeita pinna keskittyisi näin venda olisi jouhevampi. Nythän usein käyniin että kurssi menee turhan alas ennen kuin ehtii uudestaan pinnan ääreen.
Raymarine st1000 ja st2000 auto tack toiminto on pölösti toteuttettu, i,meisesti jollekin keskiaikaiselle karavellille, vastakäänmös on 100 astetta, joka on liikaa modernille köliveneelle.
En ole huomannut tuota autopilotin 100 asteen käännöstä ongelmaksi, vaikka purjehdin enimmäkseen yksin eikä veneeni ole "keskiaikainen karavelli". Autopilotin tehdessä vastakäännöstä ehdin skuutata genuan uudelle kurssille ja sitten joka tapauksessa teen kurssin hienosäädön pinnapilottiin.
Saaristossa luoviessa käytän pinnapilottia enimmäkseen vain vastakäännösten aikana, jolloin molemmat kädet on vapaana genualle halssinvaihdon aikana. Ei ole väliä kääntääkö se 90 tai 100 astetta. Kun keulapurje on skuutattu uudelle halssille, siirryn takaisin käsiohjaukseen pitääkseni optimaalista kryssikorkeutta. Pitkällä avomeriluovilla (jossa ehkä vain muutamia vastakäännöksiä vrk:ssa) autopilotti saa ohjata sitä kurssia, usein vähän alempaa kuin käsiohjauksella, jolla se ei vahingossa käännä venettä piihin. Saattaa hyvin olla, että autopilotin 100 asteen käännös on hyvin perusteltu ominaisuus nykyveneissäkin.
Magneettisuuntaa pitävä autopilotti on aika huono luovikurssilla. Jokainen tietää, että tuulen suunta vaihtelee vähän väliä. Siksi korkeinta luovikurssia ei pysty pitämään kompassin ohjaamalla pinnapilotilla. Käytännössä on melkein pakko ajaa muutamaa astetta alhaisempaa kurssia.
Peräsinpinnaan laitetaan autopilotin työntövartta varten tappi, jonka voi asentaa pinnan alapuolelle kiinnityslevyyn tai pinnan yläpintaan porattuun reikään. Jälkimmäinen asennusvaihtoehto on omasta mielestäni parempi: autopilotti on nopeampi irrottaa tai panna paikalleen. Autopilotin voi nostaa irti sekunnissa ja ilman katseen kääntämistä. Jos autopilotin irtikytkemisellä on kiire, standby nappulan painamisen voi jättää myöhemmäksi.
Voi olla niinkin, että pinnapilotin käyttö nopeutuu ja helpottuu, kun toistoja on kertynyt riittävästi.
Niitä kaipaamisia köyhän miehen autopilotteja, pinnan kitkajarruja yms, näytti olevan aikaisemman viestin linkeissä. Vilkaisepa niitä!
Olen nyt työstänyt tätä reiskankäyttöä kymmenkunta vuotta vuotta kolmessa eri veneessä ja se helppo irtiotto paikalleen laitto ja pilotin sivuunkääntö alkaa tosissan nyppiä. Mutta kun parempaakaan ratkaisua ei ole on tähän tyytyminen.
"Autopilotti on hankala, jos tulee nopea tarve korjata suuntaa pinnasta ja autopilottihan on usein tällöin toista mieltä".
Paina kurssinsäätönappia, vene kääntyy heti niin paljon kuin haluat! Jos haluat äkkiä käsiohjaukselle, nosta pinnapilotti irti.
Outoa jos koet sen pienen kytkemis/poiskytkemisliikkeen vaivalloiseksi. Siihenhän tarvitaan vain yksi käsi eikä tarvitse edes katsoa ja aikaa menee kai pari sekunttia jos sitäkään.
Ei ole 100 astetta mitenkään ok, pelaa vaikka vsk vitosta, niin todellinen tuulikulma 14 solmun tuuleessa offshore raaserissa on noin 38 astetta kryssillä. Eli pilotin pitäisi kääntää 76 astetta, jotta uusi kurssi olisi oikea. Sama asia selviää myös orc mittakirjasta:
http://www.avomeripurjehtijat.fi/mittakirjat/L-9938.pdf
Täysin turhaa teoretisointia! Valitse itselles vähän kalliimpi pinnapilotti, jossa on toiminto tuulen suunnan mukaiseen ohjaamiseen. Kun teet vastakäännöksen, autopilotti alkaa ohjata uudella halssilla entiseen tuulikulmaan. Silloin on yhdentekevää, mitä polaarisi tai orc-mittakirjasi sanoo.
Nyt olet viesteissäsi takertunut halvimpiin pinnapilotteihin, joissa on ainoastaan kompassiohjaus. Niissä taitaa yleensä olla 90 tai 100 asteen käännös, jolla käytännössä pärjää aivan hyvin. Purjeen ehtii skuutata sinä aikana, kun vene kääntyy.
"Nyt olet viesteissäsi takertunut halvimpiin pinnapilotteihin, joissa on ainoastaan kompassiohjaus"
Pätkä st1000/st2000 käyttöohjetta:
To use WindTrim mode, the tiller pilot must receive wind information from one of
the following sources:
• SeaTalk wind instrument
• NMEA wind instrument
• Raymarine pushpit wind vane (part number Z159) connected via supplied
SeaTalk interface
Itsekin rattiversion valintaan vaikutti suuresti autopilotin jatkuva käytettävyys - ja paljon siltä tuleekin käytettyä, kun se on niin helppoa. Ideasi ei välttämättä ole yhtään huono.
_Uskoisin_ peräsinakselirakenteen oleva varsin samanlainen veneissä, joita saa sekä ratti-, että pinnaohjauksella. Rattiversiossahan hätäohjauspinna tulee peräsinpäähän, siis normipinna paikalle.
Käytännössä rattiasennuksessa peräsinakselinputkesta on otettu pätkä pois, jolloin näkyviin tulevaan peräsinakseliin on voitu kiinnittää ratilta tuleva työntötanko.
Sattui itselleni huonoimmassa mahdollisessa tilanteessa, että autopilotti jumitti ratin. Työntöyksikkö piti irrottaa kannen alla, että rattia taas pystyi kääntelemään.
Samantapainen harmi näyttää sattuneen muillekin eli ohjauksen jumiutuminen autopilotin ollessa standby-toiminnossa:
http://www.ybw.com/forums/showthread.php?t=96225
Yksinkertaisinta voisi olla kiinnittää kääntövarsi peräsinpinnan juureen kannen päälle ja tuoda kannen alle sijoitetulta toimilaitteelta ohjaus taipuisalla työntötangolla - tyyliin perämoottorin ohjaus.
Venemestari 2010/11 lehdestä löytyy mallisuoritus (tosin rattivene) Octopus RS Sailboat toimilaitteella ja Raymarinen ohjausyksiköllä, jota voinee soveltaa.
Jos oikein viimeisen päälle haluaisi tehdä, niin tuohon kääntövarteen voisi tehdä mekaanisen lukituksen, jolla kääntömekanismi kytkeytyisi kokonaan irti esim. nostamalla ohjauspinnan ylös tms.
Miksihän tällaisia ei ole valmiina???
oikea insinöörilähestymistapa tähän kaikkeen olisi seuraava:
1) systeemipinnapilottien ongelma on kitkattoman vapaaksikytkennän puute. Pois kytketty systeemipilotti lisää kitkaa ohjausjärjestelmään joka pilaa pinna/ruorituntuman.
2) siis pitää suunnitella parempi systeemipilotin työntöyksikkö.
3) työntöyksikön tulee täydellisesti muuttaa työntövipu vapaaksi kun yksikkö pannaan standby tilaan.
4) tarvitaan uudenlainen mekanismi työntövivun kytkemiseksi työntövipuun
5) useissa työyksiköissä vipuvarsi on itseasiassa pitkä ruuvi, jonka ympärillä pyörii mutteri joka on työntöyksikössä moottorin avulla.
6) moottorin vapaaksikytkeminen ei täysin vapauta vipuvartta koska ruuvin tulee edelleen pyörä mutteria vasten
7) ratkaisu siis olisi että mutterin reunukset irtoavat vipuvarresta kun standby nappia painetaan. näin vipuvarsi pääsee liikkumaan kitkattomasti ja pinnatuntuma säilyy ensiluokkaisena kun pilotti on standy asennossa.
8) kun pilotti kytketään takaisin päälle, mutteri lukittuu takaisin ruuvin ympärille ja vipuvartta voi taas liikuttaa edestakaisin pilotin moottorilla.
no niin, tässä on siis patentin paikka, täten lahjoitan tämän idean suomalaisille yrittäjille patentoitavaksi ja implementoitavaksi. Uusia työntöyksiköitä voikin sitten myydä miljoonia ympäri maailmaa nykyisten autopilottien käyttäjille ja valmistajille OEM pohjalta. Tarjoatte sitten vaan rommikahvit regatassa mulle palkinnoksi. Mut tunnistaa tummista laseista ja rapulasta.
Pari ongelmaa tulee vielä ratkottavaksi.
1. Halkaistu mutteri päästää kuulat karkuun sieltä mutterin ja ruuvin välistä. Kuulien pitäisi olla jotenkin kiinnitettynä ruuvin ympärillä.
2. Halkaistuun ruuviin tulee saumat, johon kuulat takeltelevat.
Veneessä, jossa on suuri ratti, tuo kitka on muuten täysin olematon ongelma. Eron huomaa laiturissa, muttei purjehtiessa.
Tuossa pinnan juureen asennuksessa täysin kitkaton vapautus on helppo tehdä.
Peräsinakseliin tuleva kääntövarsi voisi olla vapaasti laakeroitu peräsinakselilla ja tarvittaessa lukitaan pinnan kanssa sokkatapilla 'yhdeksi puuksi'. Voisipa tehdä, kun pinna on pystyssä sokkatappi lukitsee kääntövarren (autopilotin) käyttöön ja vapautuu taas painamalla pinna ohjausasentoon.
Yksi pinnaohjauksen etu on myös se että peräsin yleensä kääntyy aivan poikittain, mikä tekee veneestä ketterän kääntymään manöövereissä. Jos asennetaan vipuvälitteinen systeemipilotti, se rajoittaa peräsimen kääntökulmaa. Jos peräsinakselille asennettaisiin sen sijaan esim. hammashihnapyörä ja työyksikkönä olisi sylinterin sijasta kääntömoottori, saataisiin peräsimen liikevara säilymään samana ja lisäksi välityssuhde säilyisi samana kääntökulmasta riippumatta. Moottorin ja sen akselilla olevan hammashihnapyörän väliin normaali magneettikytkin, jonka kitka vapalle kytkettynä on todella pieni, joten pinnaohjaustuntuma säilyisi.
Ketteryys loppuu viimeistään 45 asteen peräsinkulman jälkeen. Jos lavan saa poikittain, sillä voi tietysti jarruttaa, mutta yhtään enempää vene ei käänny.
Näyttäisi siltä, että järjestelmäpilotin voisi periaatteessa asentaa pinnaohjattuun veneeseenkin, mutta homma ei ole ihan plug-and-play. Asennus olisi sujuvampi, jos kääntövarsi olisi jo valmiina pinnaohjatun veneenkin peräsinakselissa kuten tuossa rattiohjatussa Beneteau Oceanis 31:ssä (Venemestari 11/2010).
Tuo artikkelissa mainittu Octopusin tuote on mielenkiintoinen. "Kun pilotti on valmiustilassa, sen vaikutus ohjauksen herkkyyteen on mitätön, sillä työyksikössä oleva kytkin irrottaa kaapelin moottorin kääntöpyörästä." Octopusin perushinnaksi mainitaan 1149 EUR.
Kenties hydraulinen työyksikkö voisi myös olla ohjaustuntuman kannalta hyvä ratkaisu?
Avartavaa oli kuulla myös vannoutuneiden pinnapilotin käyttäjien mielipiteitä. Asioilla on monta puolta ja käyttötarpeita on monenlaisia. Avomerelle pinnapilotti tuuliperäsin on varmaan järkevin yhdistelmä.
Pinnaan on helppoa ja halpaa kytkeä autopilotti, tuuliperäsin ja pinnan lukitus. En ymmärrä mitä etua antaa työyksikön piilottaminen kannen alle peräsinakselin kvadranttiin tai työntötankoon. Ehkä ainoa etu on vesivaurioiden esto. Itselläni on reissussa kastumisen takia pimentynyt kaksi pinnapilottia sittlådassa mutta eihän varalaite hirveitä maksa. Raymarinin X5 maksaa Suomessa 1149 ja 2000ST ilmeisesti puolet vähemmän. Isossa myötäaallokossa ja heikossa tuulessa tuuliperäsin ei aja ja autopilotti on aina myöhässä. Voit auttaa pinnan liikenopeutta ja -laajuutta toisella kiinnityskohdalla lähempänä peräsinakselia eli lyhennät voiman vartta. Kryssillä pilottien aivot osaavat tehdä tarpeeksi pieniä korjauksia. Ellei osaisi siirtäisit kiinnitystä pinassa kauemmaksi akselista.
Jos rakennat pinnaan genoakiskon kaltaisen virityksen voit säätää tuuliperäsimen naruja lähemmäksi /kauemmaksi pinnan akselista ja tarvittaessa virittää tuuliperäsimen reagointia sopivaksi olosuhteisiin. Narut kiinnitetään tietenkin tyveen esim rapuknaapiin.
Edellisessä kehuttu iso ruorikulma ei peräsinlavan sakkaamisen jälkeen käännä vaan jarruttaa venettä. Kohtuus pätee paitsi aero- niin myös hydromystiikassa ...
Onko pinnapilotin ohjeessa mainittu B-mitta (peräsimen akselista pilotin tapille) 460mm kriittinen toiminnan kannalta. Miten toiminta muuttuu jos etäisyyden joutuu kaksinkertaistamaan (voima kasvaa, liikenopeus hidastuu?), vaikuttaako tämä jotenkin pilotin 'tarkkuuteen' tai onnistuuko asennus ollenkaan?
Kyseessä Raymarine ST2000 kytkettynä NMEA:n kautta GPS:ään ja veneenä pitkäkölinen perinteisellä taaksepäin kallistetulla peräsimellä (sloping rudderstock).
jos etäisyys on liian pitkä niin pilotti ei pysty kääntämään peräsintä tarpeeksi, liikerata ei riitä kun vipuvarsi on liian pitkä. Voi aiheuttaa tilanteen että pilotti ei enää pysty ohjaamaan venettä. Voima kasvaa ja liikenopeus hidastuu myöskin.
Mutta - voithan kokeilla miten käy jos näin teet jos väliaikainen asennus onnistuu.