Kohtauspelko

Kuulostaa tutulta, kävin läpi samankaltaisia tunteita aikanaan, kun kohtaukset yllättivät minut.
Kolmisen vuotta oli mennyt loistavasti, kun kohtaukset sitten palasivat ja lääkityksen muokkaus alkoi uudestaan. En ollut silloin työelämässä ja eristäydyin jotenkin sitten melkein kokonaan harrastuksistakin, alkuun siksi etten vain jaksanut lähteä mihinkään, osaksi siksi että aloin pelätä kohtauksia.

Lopulta se meni niinkin pitkälle, että kaupassa saatoin mennä paniikkiin ja silloin piti vain etsiä nopein tie ulos. Tarkkailin itseäni koko ajan, ja etsimällä etsin mahdollisia oireita...olin tulla hulluksi. Lopulta tajusin pysähtyä miettimään, elämääni ja itseäni ja sitäkautta hiljalleen opin hillitsemään tuota paniikintunnetta ja rentouduin muiden ihmisten seurassa. Päätin, että on aika lopettaa se hurja itsensä tarkkailu ja alkaa taas elää. Eihän se tietenkään hetkessä käynyt, mutta pelko häipyi ajan kanssa. Nyt muutama vuosi mennyt taas todella hyvin, ja tiedän että joku päivä kaikki saattaa kääntyä ympäri, mutta nyt tiedän ottavani sen vastaan hieman eritavoin..

Eli eikun reilusti vaan sinne kauppaan ja bussiin, rauhallisin mielin ja vaikka se voi vaikealta tuntua, niin kerta kerralta se pelko jää enemmän pois. Mitäpä se pelkokaan loppujen lopuksi auttaa, kohtaus tulee jos on tullakseen, ei pelko, tai mikään muukaan tunne, valitettavasti sitä poista. Tsemppiä!:)

Hei,
Tuo on monelle tuttu tunne, ja tältä palstalta kannattaakin katsoa mm. paniikkihäiriöön liittyvät keskustelut. Sinulla ei välttämättä ole jännitys ja pelot mennyt ihan sille tasolle, mutta kannattaa silti katsoa, niin näet että apukeinoja jännitykseenkin on.
Itselläni meni paniikkihäiriö melko pitkälle ensimmäisen puolen vuoden aikana, ja olen siitä tänne palstalle kirjotellutkin.