Muutin uudelle paikkakunnalle uuteen lukioon ja olen kärsinyt aika paljon yksinäisyydestä kun ikäiseni eivät tunnu yhtään omalta seuralta, aiheuttavat vain kammotusreaktion. Se läheisyys ja avoimuus heidän välillään on pelottavaa. En osaa olla läheinen ja avoin ystävä, koska minulla ei ole 12v jälkeen sellaisia ollut, vain pinnallisia kavereita. Osaan toki jutella ja näin, mutta olen kai hieman tosikko ja henkisesti vanhempi, sekä sellainen murehtija, en osaa elää hetkessä ja pitää hauskaa. Sulkeudun myös jos koitetaan tulla liian lähelle ja tutustua syvemmin, olen aina vähän varautunut. Kavereita silti kaipaan, ystäviäkin. Olen aina ollut vähän ikäisiäni kypsempi, vakavamielinen ja herkkä. Läheiset ystävät joihin tuntea yhteenkuuluvuutta ja samaistua ehkä siksikin vähissä.
Mitä voisin tehdä, yksinäisyys meinaa masentaa minut... :( Ketään ei kiinnosta kun ei osaa heittäytyä heti hauskasti ja rohkeasti mukaan ja olla läheinen...
Mitä voisin tehdä, yksinäisyys meinaa masentaa minut... :( Ketään ei kiinnosta kun ei osaa heittäytyä heti hauskasti ja rohkeasti mukaan ja olla läheinen...
Vastaukset 2
Vanhimmat
Suhde äitiin ollut aina etäinen, en tiedä pitääkö hän minusta omana itsenäni. Ei ole paljon koskaan minun mielipiteitäni kyselty, pääasia että tehnyt äidin mielen mukaan. Äitini myös herkkä ja tylsä ihminen, suhtautuu elämään aika vakavasti eikä osaa rentoutua tai pitää hauskaa, kuulemma ei minunkaan pitäisi. Pääasia elämässä on työnteko....
Itse olen myös hieman vakavamielinen, mutta olen huomannut sen puolen aiheuttavan liikaa draamaa minun ja ympärillä olevien ihmisten välillä, joten olen yrittänyt vähän relata ja siitä on seurannut vain hyvää.
Vakavamielisyys ja yksinäisyys jne. eivät tarkoita että olet välttämättä ikäisiäsi kypsempi. Vaikka olisi leikkimielisen lapsellinen, voi hyvin olla älykäs ja kypsä. Yksinäiset, toisten tarkkailijat tulevat usein vakaviksi ja kun he tarkastelevat liikaa toisia ihmisiä, heidän puheita ja juttuja he alkavat arvostelemaan niitä väittäen tyhmiksi ja lapsellisiksi jne. vaikka hassut ja tyhmät jutustelut on ihan normaalia elämää. Se on ärsyttävää.
Itse olen huomannut lukioon mennessäni että siellä tosiaan ihmiset ovat ystävällisempiä ja kypsempiä. Riippuu kyllä missä lukiossa on, mutta näin minulla.
Itsekin olen nykyään yksinäinen, mutta kyllä minulla joskus kavereita oli, aika paljonkin.