Varmaan vähän tai ihan väärä palsta, mutta menköön se ja koko tämän tekstin kirjoittaminen flunssan ja lääketokkuran piikkiin. Tämä on vain tällainen visio, ajatus kartta minusta.... ihan oikeastaan omaksi huvikseni tätä väsään.. aiheena aikuistuminen, yksinäisyys, ujous ja tyttöystävä.
Viime perjantaina tuli sellainen ahaa elämys, että hei mähän oon ihan mukava 20V, nouri mies. Tulen hyvin juttuu ihmesten kanssa, ainut asia mitä kadun menneessä elämässäni on etten ole pitänyt yhteyttä henkilöihin joihin olen elämäni aikana ystävystynyt, suurin osa entisistä luokkatovereistä, amisporukasta ja nuorten työpajalta jossa meillä oli ihan hemmetin hauskaa, kaikki ovat jääneet. Kuitenkin tähän visioon sisältyi myös tämä, tälläkin palstalla monia viestejä jotka käsittelevät tätä yksinäisyyttä, kun ei ole tyttö tai poikaystävää. Minä muutin vanhempien luota kahdeksan kuukautta sitten, siellä tuntui että tukehdun, ei hetken rauhaa, kokoajan joku seläntakana, paikalla, läsnä. Vapaa ehtoisesti vaihdoin perheeni yksinäisyyteen enkä minä kärsi siitä millään tavalla. Hemmetti viekoon minä olen vapaa, olen rauhassa, minun ei ole mikään pakko hakeutua ihmisten seuraan. Mutta kuitenkin, (sitten tämä ujous puoli) olen ehkä hiukan, semisti, ujo... ehkä tavalla jolla jokainen on eli näin alku aina hankala tyyliin. Mutta siis hyvin tulen juttuu ihamisten kanssa, ihan kaikenlaisten. Mutta ehkä se sitten taas johtuu siitä että se on tälläinen tavallaan kontrolloitu tilanne, kuten esimerkiksi nuorten työpajalla meitä oli joukko joka vietti suurimman osan ajasta yhdessä ja siitä sitten pakosti kehittyi tälläinen "kaveripiiri" ja nyt kun olen työharjoittelussa, ehdin olla kolmeviikkoa niin seurakseni tuli minua kaksivuotta nuorempi opiskelija. Nyt ollaan puolitoista kuukautta häslätty kaksistaan ja välillä on niin hauskaa ettei meinaa hommista tulla mitään. Mutta jos minun pitäisi lähestyä täysin tutematonta ihmistä, mielellään toisen sukupuolen edustajaa, siitä ei varmaan tulisi mitään. En osaisi, en hallitsisi tilannetta, en osaisi olla luonteva. Ja sitä paitsi missäköhän minä heitä lähestyisin, kun se on todella huono yhdistelmä kun on mies eikä jou viinaa, se rajoittaa sosiaalista kanssakäymistä todella paljon. Enkä viitsi sinne baariin lähteä jotain batteryä litkimään, kun eivät ne baarit minun paikkani tunnu olevan, en viihdy..... Ja oikeastaan mieluummin, paljon mieluummin, vietän aikaani yksikseni, puuhailen omia asioitani ja jos nyt vielä saisin tuon liikunnan aloitettua niin ei ole mitään ongelmaa ajan kuluttamisessa.
Välillä tuntuu että aikuistuin liian nopeasti, koko tämä nuoruus vaihe meni oikeastaa jotenkin ohi. Vaikka voihan joku sanoa että sitähän on vielä jäljellä vaikka muille jakaa. Välillä löydän itseni pohtimasta liian syvällisiä. Erityisesti viimeaikoina juuri tällaisia ihmistyyppejä, kun en oikein tunne kuuluvani mihinkään. Miten voi olla näin että on ihminen joka ei ole ujo (ehkä ihan hitusen), ei ole epäsosiaalinen, tulee toimeen ihmisten kanssa, ja viihtyy yksin, sitten listaan voisi vielä lisätä mihinkään liittymättömät yltiörauhallinen ja avoin.... ja hiukan hiljainen... Tälläinen olen minä yhden ihmisen ihmistyyppi... ehkä se vaan johtuu siitä viinattomuudesta.
JATKUU.......
Viime perjantaina tuli sellainen ahaa elämys, että hei mähän oon ihan mukava 20V, nouri mies. Tulen hyvin juttuu ihmesten kanssa, ainut asia mitä kadun menneessä elämässäni on etten ole pitänyt yhteyttä henkilöihin joihin olen elämäni aikana ystävystynyt, suurin osa entisistä luokkatovereistä, amisporukasta ja nuorten työpajalta jossa meillä oli ihan hemmetin hauskaa, kaikki ovat jääneet. Kuitenkin tähän visioon sisältyi myös tämä, tälläkin palstalla monia viestejä jotka käsittelevät tätä yksinäisyyttä, kun ei ole tyttö tai poikaystävää. Minä muutin vanhempien luota kahdeksan kuukautta sitten, siellä tuntui että tukehdun, ei hetken rauhaa, kokoajan joku seläntakana, paikalla, läsnä. Vapaa ehtoisesti vaihdoin perheeni yksinäisyyteen enkä minä kärsi siitä millään tavalla. Hemmetti viekoon minä olen vapaa, olen rauhassa, minun ei ole mikään pakko hakeutua ihmisten seuraan. Mutta kuitenkin, (sitten tämä ujous puoli) olen ehkä hiukan, semisti, ujo... ehkä tavalla jolla jokainen on eli näin alku aina hankala tyyliin. Mutta siis hyvin tulen juttuu ihamisten kanssa, ihan kaikenlaisten. Mutta ehkä se sitten taas johtuu siitä että se on tälläinen tavallaan kontrolloitu tilanne, kuten esimerkiksi nuorten työpajalla meitä oli joukko joka vietti suurimman osan ajasta yhdessä ja siitä sitten pakosti kehittyi tälläinen "kaveripiiri" ja nyt kun olen työharjoittelussa, ehdin olla kolmeviikkoa niin seurakseni tuli minua kaksivuotta nuorempi opiskelija. Nyt ollaan puolitoista kuukautta häslätty kaksistaan ja välillä on niin hauskaa ettei meinaa hommista tulla mitään. Mutta jos minun pitäisi lähestyä täysin tutematonta ihmistä, mielellään toisen sukupuolen edustajaa, siitä ei varmaan tulisi mitään. En osaisi, en hallitsisi tilannetta, en osaisi olla luonteva. Ja sitä paitsi missäköhän minä heitä lähestyisin, kun se on todella huono yhdistelmä kun on mies eikä jou viinaa, se rajoittaa sosiaalista kanssakäymistä todella paljon. Enkä viitsi sinne baariin lähteä jotain batteryä litkimään, kun eivät ne baarit minun paikkani tunnu olevan, en viihdy..... Ja oikeastaan mieluummin, paljon mieluummin, vietän aikaani yksikseni, puuhailen omia asioitani ja jos nyt vielä saisin tuon liikunnan aloitettua niin ei ole mitään ongelmaa ajan kuluttamisessa.
Välillä tuntuu että aikuistuin liian nopeasti, koko tämä nuoruus vaihe meni oikeastaa jotenkin ohi. Vaikka voihan joku sanoa että sitähän on vielä jäljellä vaikka muille jakaa. Välillä löydän itseni pohtimasta liian syvällisiä. Erityisesti viimeaikoina juuri tällaisia ihmistyyppejä, kun en oikein tunne kuuluvani mihinkään. Miten voi olla näin että on ihminen joka ei ole ujo (ehkä ihan hitusen), ei ole epäsosiaalinen, tulee toimeen ihmisten kanssa, ja viihtyy yksin, sitten listaan voisi vielä lisätä mihinkään liittymättömät yltiörauhallinen ja avoin.... ja hiukan hiljainen... Tälläinen olen minä yhden ihmisen ihmistyyppi... ehkä se vaan johtuu siitä viinattomuudesta.
JATKUU.......
Vastaukset 2
Vanhimmat
JATKOA....
Sitten se tyttöystävä kohta. Ikinä ei ole ollut mitään ongelmaa tulla juttuu naispuolisten henkilöiden kanssa, mutta jälleen näin oli koulussa ja pajalla. Enkä minä nyt usko että kukaan voisi minuun ulkonäön perusteella ihastua, kun on tälläiseksi laihaksi ja pitkäksi syntynyt. Ehkä se on se paljon puhuttu persoonallisuus mihin voisi ihastua.. se jokin sisin.... se itse ihminen eikä vain se "kuori".
Kuitenkin kun nyt on koulut suoritettu, ja on oma kämppäkin saatu hommattua, ja töitä.... töitä nyt pitäisi hiukan aktiivisemmin haeskella.... Niin jotenkin sellainen luonteva seuraava mittapuu ihmisen elämässä olisi se että lyötäisi, tutustuisi... tai.. typerä sanoa että se nyt pitäisi lyötää... No, kuitenkin tavoite olisi tämä siis jos mahdollista niin olisi todella mukavaa lyötää tälläinen soulmate (en tiedä suomenkiel vastinetta sanalle). Kaikista hienointa olisi ehkä se että tälle henkilölle riittäisi miltei ainoastaa se yhdessä olo, ihan tavallinen elämä, että saa viettää aikaa jonkun kanssa, jakaa ajatuksia, että siinä rinnalla olisi joku toinen. Eikä että suhde menisi näin, että mennään baariin, pidetään hauskaa, päädytään sänkyyn, kadutaan seuraavana päivänä........ tai jotain siinne päin.
Baariin minulla ei ole asiaa, (jostain syystä pelkään että se on se mihin tämä koko homma kaatuu). Eilen illalla ajattelin että jättäisin/tekisin tälläisen ilmoituksen... onko ilmoitus muka oikea sana?? Luultavasti tänne suomi24 treffit osioon... Sekin vaatii ylättävän paljon ihmiseltä, en edes pystynyt klikkaamaan sitä treffit tekstiä.. Ei rohkeus riittänty..... Kuitenkin tahtoa ja kiinnostusta lyötyy sen verran että eiköhän tämä tule joku ilta välinpitämättömyyspäissään tehtyä. Mutta entä jos joku vastaa, tai osoittaa kiinostusta... se olisi aivan uusi kokemus.
Varmaan tuli niin sekavaa tekstiä kun olla ja voi. Jos siitä nyt joku tolkun saa, niin ihan mielellään lukisin jotain kommenttia, ajatusta koska tämähän on keskustelu palsta.
Miettisin luettuani tämän tekstin, että kuinkahan vanha tämä on. Mutta tämä onkin tuore. On tosissaan .... jos ei juo, jää ns. varjoon. Ja juominen on niin yleistä; saattaa tosissaan alkaa miettiä, että elänkö edes nuoruuttani, jos en ryyppää?
Sulla on paljon samanlaisia ajatuksia, olisi kiva vaihdella niitä lisää, jos haluat : ) Jos luen tämän, niin mailaaha
[email protected]