Olen tällä hetkellä ammattikoulussa vielä, mutta valmistun pian. Olen ollut lukion toiselta luokalta asti vähän alakuloinen, ammattikoulun aloittaessani tuo alakuloisuus paheni. Työharjoittelut on ollut pahinta aikaa, ei voi vaan istua rauhassa nurkassa kuten koulussa vaan täytyy oikeasti tehdä jotain kahdeksan tuntia päivässä. En vaan kestä sitä, koulussakin masentaa, vaikka usein koulupäivät ovat vain jotain neljätuntisia, joskus lyhyempiä joskus pidempiä. Lukio sujui ihan hyvin, mutta jostain syystä aikuisuuden kynnyksellä ahdistuneisuus paheni, vaikka silloin sain elämääni kylläkin enemmän sisältöä ja monta hyvää asiaa tapahtui minulle lukion päätyttyä: Löysin ihanan poikaystäväni ja sain uuden ystävän. Aiemmin olen ollut vähän koulukiusattu ja aina yksin, paitsi ihan lapsuudessa.
Vaikka olen älyttömän masentunut, yritän jaksaa painaa eteenpäin. Tavoitteenani saada ammatti, joka ei sovi luonteelleni, mutta jotta vain saisin syyn olla enää tekemättä mitään. Kukaan ei voisi pakottaa yliopistoihin tai muualle, kun voin sanoa, että minulle on jo ammatti. Mutta tosiasia on, että en voi kuvitellakaan tekeväni päivääkään töitä! Kahdeksan tuntia istuminen epäsosiaalisena hylkiönä työpaikalla, joka ei kiinnosta ja joka vie kaikki mehut. Ei kotonakaan istuminen herkkua ole, tiedän sen lähes kolmen kuukauden kesät yksin vietettyäni, kun en ole hakenut minnekään töihin. Mutta parempi sekin, kun olla ärtynyt, kun ei saa tarpeeksi unta ja työmatkojen ja työpäivän jälkeen on naatti ja väsynyt olo ja vapaata aikaa enää kolme tuntia, kunnes pitäisi jo mennä nukkumaan.
Tiedän, että muut pitävät minua varmasti pullamössösukupolven edustajana, joka ei mene töihin, kun "vähän masentaa". Mutta olen todella nuuhtumispisteessä! Tiedän, että koulun jälkeen masennukseni tulee pahentumaan, kun en tiedä, mitä elämälläni tekisin. Suomessa asuminen ei tunnu mielekkäältä, talvisää, pimeys masentaa liikaa. Mutta en saa aikaiseksi lähdettyä ulkomaillekaan, koska kokemuksesta tiedän, että pelkästään se ei auttaisi asiaa mitenkään, kun sisällä on tyhjä olo.
Mitä tekisin, jotta masennukseni vajoaisi vielä pahemmaksi? Mistä kannattaisi hakea ja paljonko se maksaa? Kuinka on mahdollista ilmoittautua työkyvyttömäksi ja voinko saada tukea, kun en ole tehnyt töitä?
Vaikka olen älyttömän masentunut, yritän jaksaa painaa eteenpäin. Tavoitteenani saada ammatti, joka ei sovi luonteelleni, mutta jotta vain saisin syyn olla enää tekemättä mitään. Kukaan ei voisi pakottaa yliopistoihin tai muualle, kun voin sanoa, että minulle on jo ammatti. Mutta tosiasia on, että en voi kuvitellakaan tekeväni päivääkään töitä! Kahdeksan tuntia istuminen epäsosiaalisena hylkiönä työpaikalla, joka ei kiinnosta ja joka vie kaikki mehut. Ei kotonakaan istuminen herkkua ole, tiedän sen lähes kolmen kuukauden kesät yksin vietettyäni, kun en ole hakenut minnekään töihin. Mutta parempi sekin, kun olla ärtynyt, kun ei saa tarpeeksi unta ja työmatkojen ja työpäivän jälkeen on naatti ja väsynyt olo ja vapaata aikaa enää kolme tuntia, kunnes pitäisi jo mennä nukkumaan.
Tiedän, että muut pitävät minua varmasti pullamössösukupolven edustajana, joka ei mene töihin, kun "vähän masentaa". Mutta olen todella nuuhtumispisteessä! Tiedän, että koulun jälkeen masennukseni tulee pahentumaan, kun en tiedä, mitä elämälläni tekisin. Suomessa asuminen ei tunnu mielekkäältä, talvisää, pimeys masentaa liikaa. Mutta en saa aikaiseksi lähdettyä ulkomaillekaan, koska kokemuksesta tiedän, että pelkästään se ei auttaisi asiaa mitenkään, kun sisällä on tyhjä olo.
Mitä tekisin, jotta masennukseni vajoaisi vielä pahemmaksi? Mistä kannattaisi hakea ja paljonko se maksaa? Kuinka on mahdollista ilmoittautua työkyvyttömäksi ja voinko saada tukea, kun en ole tehnyt töitä?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kannattaa hankkiutua lääkärille ja pyytää lähetettä psykiatrille, jos sellaisen vaan onnistuu saamaan. Opiskelijaterveydenhuollon piirissä jos olet, niin opiskelijoille saattaa olla varattu jokin terapeutti, muuten ensimmäinen paikka josta keskusteluapua saa, lienee kunnallinen mielenterveystoimisto. Tätäkin kautta voinee päästä tapaamaan psykiatria, joka voi tarvittaessa suositella jotain tiettyä terapiaa ja kirjoitella tarvittavia dokumentteja Kelaa varten...
En ole ihan varma miten nuo lähete-asiat menee, että voiko mielenterveystoimistoon ottaa yhteyttä suoraan ka siitä sitten lähteä, vai miten... Ehkä joku tietävämpi kertoo, en jaksa enkä ehdi nyt selvittää.
Yleensä kai mielenterveystoimistoon ei pääse suoraan vaan lähetä saadaan lääkäriltä.
Aloittaja, koska olet nuori niin voisitko mennä kouluterveydenhoitajalle? Hän voi ohjata psykiatrille. Jos olet uupunut, niin voit varmasti saada lomaa.
Ensin terveys kuntoon, kyllä töihin ehtii!