Anteeksi kirjoitusvirheet yms. En jaksanut kiinnostua niistä.
Pää on sekasin enkä osaa pitää ajatuksia kasassa yhtään. kaikki tuntuu hullulta, pelottaa että tuun hulluks kohta. päässä liikkuu kaikki mahollinen ja sit ku yritän järjestellä tai hallita niitä ajatuksia ni lyö tyhjää. en osaa ajatella selvästi, levoton olo. jotain pitäis tehdä mutta en tiedä mitä, en osaa olla paikoillaan koska silloin joudun ajattelemaan mitä päässä liikkuu ja taas lyö tyhjää, turhaudun ja ärsyynnyn. ei tee mieli lukea, ei tee mieli kattoo telkkaa tai olla koneella, ei tee mieli tehä mitään.
mitä mä sit voin tehä? en mitään paitsi maata tai istua ja tuijottaa seiniä. ei ei ei ei. mitä mä voin tehä ylipäätään millekkään? en mitään. mun ympärillä on vaan tyhjää. vihaan itteäni. mun ajatukset on ristiriitasia ja ne poukkoilee kokoajan. pari päivää sitte olo oli ihan hyvä ja olin just tajunnu että mun pitää hyväksyä itteni ja opetella rakastamaa itteäni sellasena ku olen. nyt kaikki taas hajoo käsiin ja vaan vihaan itteäni ja haluisin että kukaan ei tuntis mua eikä tietäis millanen mä olen.
tuntuu että en saa mitään aikaseks, en jaksa koulua, tuntuu että se on ihan perseestä. vähän aikaa sitte ajattelin että kouluki on ihan hyvin. nyt en taas sitte tiedä mitä teen. tuntuu etten tunne ees itteäni ku kaikki on niin sekavaa.
kuitenki huolettaa kokoajan toi koulu, koska jos lopetan sen ni tuntuu että sen jälkeen ei ole mitään. ei mitään mahdollisuuksia mihinkään. eli mun on pakko jatkaa sitä. mutta silti en voi jatkaa sitä koska pelottaa että pää ei kestä. eikä kyllä muutenkaan kiinnosta. mutta silti olis pakko että pääsen haluamiini jatko koulutuksiin yms. Normaalipäivinä oon ajatellu että ei se mitään vaikka lopetan, voinhan alottaa jossain toisessa koulussa ja kyllä elämä jatkuu ja en mä siihen kuole jos lopetan. mutta nyt tuntuu taas siltä että kuolempas. tulevaisuudesta ei tuu yhtään mitään, en pääse sellaseen työhön ku haluan. en ole hyvä koulussa tai en käy sitä ollenkaan > en pääse sellaseen työhön johon haluan > olen onneton.
mitä ihmettä mä ees teen täällä ku kaikki on niin hiton vaikeeta ja turhaa. ihan kaikki. kerään jotain tavaroita ja vaatteita joilla mä en loppupeleissä oikeesti ees tee mitään mutta silti ne tekee mut niin hiton onnelliseks. olen turha ihminen. mussa ei ole mitään erikoista. tulevaisuudessa jään yksin. kaveritki on niin kivoja ja niistä tykätään ja mä olen tällänen helvetin epäsikiö! oon aina ollu, oon lapsenaki ollu, oon joka paikassa missä oon ollu se jolla on aina paskin tuuri ja joka jää muitten varjoon. mikä tässä elämässä on ku tää on niin epäreilua? joo oon kuullu että olen hyvä kirjottamaan aineita ja olen hyvä piirtämään mutta en tarpeeks hyvä ! en tee niillä asioilla mitään koska en osaa niitä kunnolla ja se on maailman turhauttavinta ! turhaa turhaa turhaa ei missään oo mitään järkeä.
kaikilla muilla on aina kaikki paremmin, kaikki on aina niin kivoja ja sosiaalisia ja nättejä ja erikoisia ja erityisiä ja parhaita. tekis mieli repiä kaikki riekaleiks ja mennä peiton alle piiloon eikä ikinä tulla pois sieltä. miks mun pitää olla just tämmönen? toivoisin että menettäisin muistin tai jotain ni ei tarvis kärsiä mistään näistä tai muista jutuista ja voisin alottaa alusta eikä tarvis murehtia yhtään mistään tää on ihan paskaa eikä mitään muuta.
Tämmönen avautuminen. Olipas mukavaa tuulettua.
P.s. olen kyllä käynyt psykiatrin juttusilla mutta mikään vain ei tunnu etenevän.
- tyttö, 17v
Pää on sekasin enkä osaa pitää ajatuksia kasassa yhtään. kaikki tuntuu hullulta, pelottaa että tuun hulluks kohta. päässä liikkuu kaikki mahollinen ja sit ku yritän järjestellä tai hallita niitä ajatuksia ni lyö tyhjää. en osaa ajatella selvästi, levoton olo. jotain pitäis tehdä mutta en tiedä mitä, en osaa olla paikoillaan koska silloin joudun ajattelemaan mitä päässä liikkuu ja taas lyö tyhjää, turhaudun ja ärsyynnyn. ei tee mieli lukea, ei tee mieli kattoo telkkaa tai olla koneella, ei tee mieli tehä mitään.
mitä mä sit voin tehä? en mitään paitsi maata tai istua ja tuijottaa seiniä. ei ei ei ei. mitä mä voin tehä ylipäätään millekkään? en mitään. mun ympärillä on vaan tyhjää. vihaan itteäni. mun ajatukset on ristiriitasia ja ne poukkoilee kokoajan. pari päivää sitte olo oli ihan hyvä ja olin just tajunnu että mun pitää hyväksyä itteni ja opetella rakastamaa itteäni sellasena ku olen. nyt kaikki taas hajoo käsiin ja vaan vihaan itteäni ja haluisin että kukaan ei tuntis mua eikä tietäis millanen mä olen.
tuntuu että en saa mitään aikaseks, en jaksa koulua, tuntuu että se on ihan perseestä. vähän aikaa sitte ajattelin että kouluki on ihan hyvin. nyt en taas sitte tiedä mitä teen. tuntuu etten tunne ees itteäni ku kaikki on niin sekavaa.
kuitenki huolettaa kokoajan toi koulu, koska jos lopetan sen ni tuntuu että sen jälkeen ei ole mitään. ei mitään mahdollisuuksia mihinkään. eli mun on pakko jatkaa sitä. mutta silti en voi jatkaa sitä koska pelottaa että pää ei kestä. eikä kyllä muutenkaan kiinnosta. mutta silti olis pakko että pääsen haluamiini jatko koulutuksiin yms. Normaalipäivinä oon ajatellu että ei se mitään vaikka lopetan, voinhan alottaa jossain toisessa koulussa ja kyllä elämä jatkuu ja en mä siihen kuole jos lopetan. mutta nyt tuntuu taas siltä että kuolempas. tulevaisuudesta ei tuu yhtään mitään, en pääse sellaseen työhön ku haluan. en ole hyvä koulussa tai en käy sitä ollenkaan > en pääse sellaseen työhön johon haluan > olen onneton.
mitä ihmettä mä ees teen täällä ku kaikki on niin hiton vaikeeta ja turhaa. ihan kaikki. kerään jotain tavaroita ja vaatteita joilla mä en loppupeleissä oikeesti ees tee mitään mutta silti ne tekee mut niin hiton onnelliseks. olen turha ihminen. mussa ei ole mitään erikoista. tulevaisuudessa jään yksin. kaveritki on niin kivoja ja niistä tykätään ja mä olen tällänen helvetin epäsikiö! oon aina ollu, oon lapsenaki ollu, oon joka paikassa missä oon ollu se jolla on aina paskin tuuri ja joka jää muitten varjoon. mikä tässä elämässä on ku tää on niin epäreilua? joo oon kuullu että olen hyvä kirjottamaan aineita ja olen hyvä piirtämään mutta en tarpeeks hyvä ! en tee niillä asioilla mitään koska en osaa niitä kunnolla ja se on maailman turhauttavinta ! turhaa turhaa turhaa ei missään oo mitään järkeä.
kaikilla muilla on aina kaikki paremmin, kaikki on aina niin kivoja ja sosiaalisia ja nättejä ja erikoisia ja erityisiä ja parhaita. tekis mieli repiä kaikki riekaleiks ja mennä peiton alle piiloon eikä ikinä tulla pois sieltä. miks mun pitää olla just tämmönen? toivoisin että menettäisin muistin tai jotain ni ei tarvis kärsiä mistään näistä tai muista jutuista ja voisin alottaa alusta eikä tarvis murehtia yhtään mistään tää on ihan paskaa eikä mitään muuta.
Tämmönen avautuminen. Olipas mukavaa tuulettua.
P.s. olen kyllä käynyt psykiatrin juttusilla mutta mikään vain ei tunnu etenevän.
- tyttö, 17v
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.