Vapaa olo.. :)

ja toisten onnen eteen olen jopa tehnyt töitä, mutta en enään, koska miksi tehdä toisen onnen eteen töitä ja saada itse ivat niskaan ja epäonnea omaan elämäänsä :) tästä lähin teen oman onneni eteen niitä töitä ja tehkööt muutkin omansa ja kyllä, siltikin iloitsen toisenkin onnesta......

Ihan oikeesti.. On tässä tullut setvittyä tätä asiaa jo tarpeeksi kauan.. :) Ja eiköhän se elämä sinullakin järjestäydy parempaanpäin, kun vaan annat siihen mahdollisuuden, itsellesi mahdollisuuden.. :)

Tsemppiä ja voimia! :)

hauskaa päivää.... kirjoitti:

ja toisten onnen eteen olen jopa tehnyt töitä, mutta en enään, koska miksi tehdä toisen onnen eteen töitä ja saada itse ivat niskaan ja epäonnea omaan elämäänsä :) tästä lähin teen oman onneni eteen niitä töitä ja tehkööt muutkin omansa ja kyllä, siltikin iloitsen toisenkin onnesta......

Sama.. :) Iloitsen myöskin toisten onnesta.. katkeruus ei kanna kauas elämässä ja sitäpaitsi toisten kanssa iloitseminen antaa myös hyvän mielen itselle.. :) Ja auttaahan voi toki muita saavuttamaan onnen, mutta itseään ei pidä unohtaa.. :)

Kyllä sullekin se päivä varmasti koittaa.. :)

Tsemppiä ja onnea elämään toivotan.. :)

Vai on vapaa ja kevyt olla, olit ilmeisesti itsekäs ja jätit kaikki muut taaksesi. Onko sinun vapautesi ja hyvä olosi niin arvokas, että voit unohtaa lapsesi ja lähimmäisesi, jotka taatusti nyt kärsivät. Etenkin lapset, heillä pitäisi olla koko elämä edessä, mutta sehän on kokonaan kadonnut. Äiti tai isä nauttii vapaudestaan, niin että ei edes ajattele lapsia. Onhan se ex-puoliso lapsen kanssa, joten minun ei tarvitse nyt välittää, jotenkin on aivan kauheaa ajatella, että äiti tai isä pystyy tällaiseen. Luulisi lasten asian olevan mielessä koko ajan.
Mitä nämä lapset voivat tulevaisuudelta odottaa. mitä tämä äiti tai isä ajattelee lastensa koulutuksesta ja elämään saattamisesta, onko kiinnostunut mistään mitä lapset tekevät tai missä ovat.
Usein näkee näissä uusperheissä, että lasten vaatetus muuttuu huonommaksi, heitä ei viedä enää minnekään lomilla, mennään vain kahdestaan. Lapset voivat juosta kavereilla vaikka puoleen yöhön, kunhan vain eivät ole häiritsemässä tätä uutta auvoa. Mihin katoaa äidin ja isän rakkaus ja välittäminen.
Koko lähipiiri on hirvittävässä tilanteessa, kun eivät enää tiedä missä saavat olla, mita sanoa ja valtava huoli siitä mihin oman lapsen elämä on luisumassa. Ravintolasalehin ja viinaanko ja lopuksi maantien ojaan.
Valitettavan usein ero ei tuo mitään hyvää vaan ainoastaan juuri tuon alamäen koko elämään.
Täällä kirjoitellaan valtavaa kapinaa ja ollaan kaikille, jotka vähänkin yrittävät tuoda esiin ihan oikeita asioita suorastaan vihaisia ja että ei kenellekään heidän asia kuulu. Eihän se oikein kuulukaan, mutta lapsistaan välittävät vanhemmat eivät millään antaisi lapsensa elämän luisua katuojaan ja lastenlasten saada jo alussa elämään niin huonot mahdollisuudet, että ei voi paljon hyvää nähdä. Kuka heidät kouluttaa ja jaksavatko omin avuin, kun äiti tai isä on suorastaan katu-ojassa. Tähän on päästy vain sillä, että pitää saada vapaus, pitää saada teinin elämää aikuisena, eikö tämä kerro jotakin sairaudesta, joka hoituisi jos siihen haettaisiin apua. Mutta eihän nämä vapauden kaipaajat mitään hyväksy, he ovat yli-ihmisiä ja tietävät kaiken, kaikki muut ovat hulluja tai jotain muuta.
Miten tähän maahan saataisiin moraali kunniaan ja lasten huolto niin vakaaksi, että kukaan ei voisi kohdella heitä, kuten nykyisin erossa lapsia kohdellaan.
Elämä pienten lasten kanssa on kiireistä ja varmasti siinä aviosuhde joutuu kovalle koetukselle, mutta se on väliaikainen tilanne, kun sen itse ymmärtää. Sen silloin myös hyväksyy ja silloin ei kannata syyttää toisiian mistään vaan yrittää auttaa toinen toistaan. Yhtä sovittelemistahan se työssöolon ja lastenhoidon järjestäminen on. Työnantajat vaativat ja vaativat ja päivät senkun pitenee. Monesti saa viettää illat yksin lapsen kanssa, mutta lapsi kasvaa ja sitten jää aikaa enemmään myös tälle suhteelle, vaikka se työnantajan ruuvi kirästääkin ajasta pois aina vaan enemmän. Jaksakaa uskoa paprempaan, kyllä päivä paistaa joskus risukasaankin.

Kärsivä sivullinen kirjoitti:

Vai on vapaa ja kevyt olla, olit ilmeisesti itsekäs ja jätit kaikki muut taaksesi. Onko sinun vapautesi ja hyvä olosi niin arvokas, että voit unohtaa lapsesi ja lähimmäisesi, jotka taatusti nyt kärsivät. Etenkin lapset, heillä pitäisi olla koko elämä edessä, mutta sehän on kokonaan kadonnut. Äiti tai isä nauttii vapaudestaan, niin että ei edes ajattele lapsia. Onhan se ex-puoliso lapsen kanssa, joten minun ei tarvitse nyt välittää, jotenkin on aivan kauheaa ajatella, että äiti tai isä pystyy tällaiseen. Luulisi lasten asian olevan mielessä koko ajan.
Mitä nämä lapset voivat tulevaisuudelta odottaa. mitä tämä äiti tai isä ajattelee lastensa koulutuksesta ja elämään saattamisesta, onko kiinnostunut mistään mitä lapset tekevät tai missä ovat.
Usein näkee näissä uusperheissä, että lasten vaatetus muuttuu huonommaksi, heitä ei viedä enää minnekään lomilla, mennään vain kahdestaan. Lapset voivat juosta kavereilla vaikka puoleen yöhön, kunhan vain eivät ole häiritsemässä tätä uutta auvoa. Mihin katoaa äidin ja isän rakkaus ja välittäminen.
Koko lähipiiri on hirvittävässä tilanteessa, kun eivät enää tiedä missä saavat olla, mita sanoa ja valtava huoli siitä mihin oman lapsen elämä on luisumassa. Ravintolasalehin ja viinaanko ja lopuksi maantien ojaan.
Valitettavan usein ero ei tuo mitään hyvää vaan ainoastaan juuri tuon alamäen koko elämään.
Täällä kirjoitellaan valtavaa kapinaa ja ollaan kaikille, jotka vähänkin yrittävät tuoda esiin ihan oikeita asioita suorastaan vihaisia ja että ei kenellekään heidän asia kuulu. Eihän se oikein kuulukaan, mutta lapsistaan välittävät vanhemmat eivät millään antaisi lapsensa elämän luisua katuojaan ja lastenlasten saada jo alussa elämään niin huonot mahdollisuudet, että ei voi paljon hyvää nähdä. Kuka heidät kouluttaa ja jaksavatko omin avuin, kun äiti tai isä on suorastaan katu-ojassa. Tähän on päästy vain sillä, että pitää saada vapaus, pitää saada teinin elämää aikuisena, eikö tämä kerro jotakin sairaudesta, joka hoituisi jos siihen haettaisiin apua. Mutta eihän nämä vapauden kaipaajat mitään hyväksy, he ovat yli-ihmisiä ja tietävät kaiken, kaikki muut ovat hulluja tai jotain muuta.
Miten tähän maahan saataisiin moraali kunniaan ja lasten huolto niin vakaaksi, että kukaan ei voisi kohdella heitä, kuten nykyisin erossa lapsia kohdellaan.
Elämä pienten lasten kanssa on kiireistä ja varmasti siinä aviosuhde joutuu kovalle koetukselle, mutta se on väliaikainen tilanne, kun sen itse ymmärtää. Sen silloin myös hyväksyy ja silloin ei kannata syyttää toisiian mistään vaan yrittää auttaa toinen toistaan. Yhtä sovittelemistahan se työssöolon ja lastenhoidon järjestäminen on. Työnantajat vaativat ja vaativat ja päivät senkun pitenee. Monesti saa viettää illat yksin lapsen kanssa, mutta lapsi kasvaa ja sitten jää aikaa enemmään myös tälle suhteelle, vaikka se työnantajan ruuvi kirästääkin ajasta pois aina vaan enemmän. Jaksakaa uskoa paprempaan, kyllä päivä paistaa joskus risukasaankin.

Mulla meni kyllä vähän ohi toi sun kirjotus, mutta ei se ollu tarkotettukaan mulle, koska mulle ei ole lapsia..

Voin kyllä sanoa, että itse olen asunut koko elämäni uusperheessä, eikä elämäni ole ollut tuollaista.. Rakkautta ja huolenpitoa olen saanut ja kaikkea muuta, mitä olen tarvinnut, kaikkia sisaruksia otettu huomioon tasavertaisesti.. Vanhemmat ottaneen matkoille mukaansa.. jne..

mutta tuo mistä kirjoitit vaikuttaa olevan sitä nykyajan aikuisten huolenpitoa, jossa ei vaikuta olevan järjenhiventäkään, eikä maalaisjärkeä käytetä ja jne... tai tietysti on myös kunnollisia vanhempia, jotka osaavat hoitaa ja rakastaa lapsiaan kunnolla..

Kärsivä sivullinen kirjoitti:

Vai on vapaa ja kevyt olla, olit ilmeisesti itsekäs ja jätit kaikki muut taaksesi. Onko sinun vapautesi ja hyvä olosi niin arvokas, että voit unohtaa lapsesi ja lähimmäisesi, jotka taatusti nyt kärsivät. Etenkin lapset, heillä pitäisi olla koko elämä edessä, mutta sehän on kokonaan kadonnut. Äiti tai isä nauttii vapaudestaan, niin että ei edes ajattele lapsia. Onhan se ex-puoliso lapsen kanssa, joten minun ei tarvitse nyt välittää, jotenkin on aivan kauheaa ajatella, että äiti tai isä pystyy tällaiseen. Luulisi lasten asian olevan mielessä koko ajan.
Mitä nämä lapset voivat tulevaisuudelta odottaa. mitä tämä äiti tai isä ajattelee lastensa koulutuksesta ja elämään saattamisesta, onko kiinnostunut mistään mitä lapset tekevät tai missä ovat.
Usein näkee näissä uusperheissä, että lasten vaatetus muuttuu huonommaksi, heitä ei viedä enää minnekään lomilla, mennään vain kahdestaan. Lapset voivat juosta kavereilla vaikka puoleen yöhön, kunhan vain eivät ole häiritsemässä tätä uutta auvoa. Mihin katoaa äidin ja isän rakkaus ja välittäminen.
Koko lähipiiri on hirvittävässä tilanteessa, kun eivät enää tiedä missä saavat olla, mita sanoa ja valtava huoli siitä mihin oman lapsen elämä on luisumassa. Ravintolasalehin ja viinaanko ja lopuksi maantien ojaan.
Valitettavan usein ero ei tuo mitään hyvää vaan ainoastaan juuri tuon alamäen koko elämään.
Täällä kirjoitellaan valtavaa kapinaa ja ollaan kaikille, jotka vähänkin yrittävät tuoda esiin ihan oikeita asioita suorastaan vihaisia ja että ei kenellekään heidän asia kuulu. Eihän se oikein kuulukaan, mutta lapsistaan välittävät vanhemmat eivät millään antaisi lapsensa elämän luisua katuojaan ja lastenlasten saada jo alussa elämään niin huonot mahdollisuudet, että ei voi paljon hyvää nähdä. Kuka heidät kouluttaa ja jaksavatko omin avuin, kun äiti tai isä on suorastaan katu-ojassa. Tähän on päästy vain sillä, että pitää saada vapaus, pitää saada teinin elämää aikuisena, eikö tämä kerro jotakin sairaudesta, joka hoituisi jos siihen haettaisiin apua. Mutta eihän nämä vapauden kaipaajat mitään hyväksy, he ovat yli-ihmisiä ja tietävät kaiken, kaikki muut ovat hulluja tai jotain muuta.
Miten tähän maahan saataisiin moraali kunniaan ja lasten huolto niin vakaaksi, että kukaan ei voisi kohdella heitä, kuten nykyisin erossa lapsia kohdellaan.
Elämä pienten lasten kanssa on kiireistä ja varmasti siinä aviosuhde joutuu kovalle koetukselle, mutta se on väliaikainen tilanne, kun sen itse ymmärtää. Sen silloin myös hyväksyy ja silloin ei kannata syyttää toisiian mistään vaan yrittää auttaa toinen toistaan. Yhtä sovittelemistahan se työssöolon ja lastenhoidon järjestäminen on. Työnantajat vaativat ja vaativat ja päivät senkun pitenee. Monesti saa viettää illat yksin lapsen kanssa, mutta lapsi kasvaa ja sitten jää aikaa enemmään myös tälle suhteelle, vaikka se työnantajan ruuvi kirästääkin ajasta pois aina vaan enemmän. Jaksakaa uskoa paprempaan, kyllä päivä paistaa joskus risukasaankin.

nyt omasta elämästäsi vai miksi vaahtoat noin?

Näimpä juuri.. :) On mukavaa, kun jaksaa tehdä nykyään muutakin kuin vaan ikävöidä ja itkeä..

Itse aijon keskittyä enemmän itseeni ja siihen, mikä minut tekee onnelliseksi ja jättää oikeastaan kaiken sellaisen pois, mikä tuntuu turhalta tai raskaalta.. Enkä aijo pakottaa itseäni tekemään jotain sellaista, mitä en halua tehdä..

Onnea elämäsi jälleenrakennukseen.. :)

http://www.youtube.com/watch?v=b-_DZKRNajs&feature=related

Hmm, millainen sun tilanne sitten on? Tai huonohan se kun sanoit, mutta.. Miten kaikki on ohi? Miksi olisi vain tyydyttävä siihen mitä on? Miksei kannattais haikailla mitään uutta ja ihmeellistä?

Haaveet ja niiden toteuttaminen on musta elämän suola tai ainakin yksi tärkeimmistä asioista, jotka vie elämää eteenpäin..

Tsemppiä ja voimia sinullekin.. :) Kyllä kaikki järjestyy, kun vain itse haluaa.. :)

ap kirjoitti:

Hmm, millainen sun tilanne sitten on? Tai huonohan se kun sanoit, mutta.. Miten kaikki on ohi? Miksi olisi vain tyydyttävä siihen mitä on? Miksei kannattais haikailla mitään uutta ja ihmeellistä?

Haaveet ja niiden toteuttaminen on musta elämän suola tai ainakin yksi tärkeimmistä asioista, jotka vie elämää eteenpäin..

Tsemppiä ja voimia sinullekin.. :) Kyllä kaikki järjestyy, kun vain itse haluaa.. :)

Saako haaveilla ja haikailla, vai onko se vain turhaa ajanhukkaa? Itselläni on tapana haaveilla tulevaisuudesta, mutta useimmiten katkaisen haaveiluni, sillä olen saanut siitä tavasta aikoinaan negatiivista palautetta.

toinen vapaa joutsen kirjoitti:

Saako haaveilla ja haikailla, vai onko se vain turhaa ajanhukkaa? Itselläni on tapana haaveilla tulevaisuudesta, mutta useimmiten katkaisen haaveiluni, sillä olen saanut siitä tavasta aikoinaan negatiivista palautetta.

No siis tietty kannattaa haaveilla sellaisista asioista, jotka realistisesti voi saavuttaa.. Ja sekin pitää muistaa, että elämässä ei mitään saa ilmaiseksi, vaan pitää tehdä konkreettisesti töitä elämässä ja elämänsä eteen..

ap kirjoitti:

No siis tietty kannattaa haaveilla sellaisista asioista, jotka realistisesti voi saavuttaa.. Ja sekin pitää muistaa, että elämässä ei mitään saa ilmaiseksi, vaan pitää tehdä konkreettisesti töitä elämässä ja elämänsä eteen..

http://www.youtube.com/watch?v=W3X8Wcu9PXw

-sydän särjetty- kirjoitti:

http://www.youtube.com/watch?v=W3X8Wcu9PXw

Kyllä munkin sydän särkyi, mutta mitä hyötyä siitä on itselle jäädä märehtimään asiaa?? Jos toinen ei huoli niin ei sitten..

Ja mielestäni joskus taas ei kannata antaa periksi!

Mutta kyllä, joskus on vaan osattava lopettaa/luovuttaa ja nyt lopetan hänestä haaveilemisen, sillä se ei tuota mitään tulosta, eikä myöskään konkreettinen tekeminen hänen suhteensa, joten luovutan siinä suhteessa.. Muuten en kyllä luovuta!

ap kirjoitti:

Hmm, millainen sun tilanne sitten on? Tai huonohan se kun sanoit, mutta.. Miten kaikki on ohi? Miksi olisi vain tyydyttävä siihen mitä on? Miksei kannattais haikailla mitään uutta ja ihmeellistä?

Haaveet ja niiden toteuttaminen on musta elämän suola tai ainakin yksi tärkeimmistä asioista, jotka vie elämää eteenpäin..

Tsemppiä ja voimia sinullekin.. :) Kyllä kaikki järjestyy, kun vain itse haluaa.. :)

Kiitos tuesta, eihän KAIKKI olekaan ohi, mutta olisin vaan halunnut päästä lähemmäksi, mutta se jäi haaveeksi, itse olen varmaan tyrinyt, koska en tunkeudu kenenkään läheisyyteen väkisin eikä vihreää valoa näkynyt tai jos näkyi se muttui keltaiseksi ja jopa punaiseksi.
Pelkään vaan tilannetta, että Hän joutuu samalle viivalle kuin kaikki muut - saa ymmärtää tämän miten haluaa
Samaa mieltä olen, että kaikki järjestyy, mutta ei aina niin kuin itse haluaa :)

JousiMieskö kirjoitti:

Kiitos tuesta, eihän KAIKKI olekaan ohi, mutta olisin vaan halunnut päästä lähemmäksi, mutta se jäi haaveeksi, itse olen varmaan tyrinyt, koska en tunkeudu kenenkään läheisyyteen väkisin eikä vihreää valoa näkynyt tai jos näkyi se muttui keltaiseksi ja jopa punaiseksi.
Pelkään vaan tilannetta, että Hän joutuu samalle viivalle kuin kaikki muut - saa ymmärtää tämän miten haluaa
Samaa mieltä olen, että kaikki järjestyy, mutta ei aina niin kuin itse haluaa :)

Tietysti on monia erilaisia syitä eroon, jotkin niistä ihan aiheellisia, mutta paöjon on tuota turhautumista, jossa etsitään unelmia, joita ei ole edes olemassa.
Akussahan uusi ihmissuhde aina näyttäytyy ihan eri valossa, kun se sitten on jatkossa, joten sitä unelmaa ei ole olemassakaan, täytyy vain oppia hyväksymään muutoksia, sillä uskoisin kuitenkin elämässä riittävän kun eletään taloudellisesti vakaassa tilanteessa ja turvallisessa kodissa. Luultavasti suurin osa kodeista on tällaisia, hetkellinen seksin puute tai vähäinen kanssakäyminen puolison kanssa voi johtua työn paineista tai perheen tilanteen paineista, esim. lasten ollessa pieniä tai sairastellssa paljon. Joten pitäisi jaksaa ajatella eteenpäin, eikä heti tynnätä etsimään kodin ulkopuolelta viihdettä. Arkiseen elämään tällainen viihde ei voi kuulua kovin usein ja sitten kun sen aika on on se paljon suurempaa kuin olla aina viihteellä. Antakaa arvoa kodillenne, puolisollenne, lapsillenne ja itsellenne. Yrittäkää joustaa ja venyttää vieteriä, kyllä monesti mennään parempaan suuntaan,. Keskustelu on tärkeää, jossa ei syytetä toista vaan käydään tilannetta läpi ja kerrtoaan omat tuntemukset ja yhdessä mietitään millä tavoin asioita voidaan helpottaa. Se ei oel aina helppoa, mutta usein kuitenkin onnistuu hiljalleen.

Venyttäkää vieteriä kirjoitti:

Tietysti on monia erilaisia syitä eroon, jotkin niistä ihan aiheellisia, mutta paöjon on tuota turhautumista, jossa etsitään unelmia, joita ei ole edes olemassa.
Akussahan uusi ihmissuhde aina näyttäytyy ihan eri valossa, kun se sitten on jatkossa, joten sitä unelmaa ei ole olemassakaan, täytyy vain oppia hyväksymään muutoksia, sillä uskoisin kuitenkin elämässä riittävän kun eletään taloudellisesti vakaassa tilanteessa ja turvallisessa kodissa. Luultavasti suurin osa kodeista on tällaisia, hetkellinen seksin puute tai vähäinen kanssakäyminen puolison kanssa voi johtua työn paineista tai perheen tilanteen paineista, esim. lasten ollessa pieniä tai sairastellssa paljon. Joten pitäisi jaksaa ajatella eteenpäin, eikä heti tynnätä etsimään kodin ulkopuolelta viihdettä. Arkiseen elämään tällainen viihde ei voi kuulua kovin usein ja sitten kun sen aika on on se paljon suurempaa kuin olla aina viihteellä. Antakaa arvoa kodillenne, puolisollenne, lapsillenne ja itsellenne. Yrittäkää joustaa ja venyttää vieteriä, kyllä monesti mennään parempaan suuntaan,. Keskustelu on tärkeää, jossa ei syytetä toista vaan käydään tilannetta läpi ja kerrtoaan omat tuntemukset ja yhdessä mietitään millä tavoin asioita voidaan helpottaa. Se ei oel aina helppoa, mutta usein kuitenkin onnistuu hiljalleen.

?