Skitsofreniaa ei ole

Skitsofrenia mainitaan DSM:ssä joten se on olemassa.

psykiatri kirjoitti:

Skitsofrenia mainitaan DSM:ssä joten se on olemassa.

Luokituksesta huolimatta tätä persoonallisuuden häiriötilaa tunnetaan edelleen huonosti. Siihen kokeillaan lääkitystä, joka sekin on lapsenkengissä, koska neuroleptit on todettu joskus auttavan, joskus aiheuttavan skitsofreniaa.

Kun persoonallisuus pirstoutuu (kuulostaa pahalta) se onkin vain prosessi jossa mielen ydinminä hajoaa voidakseen jälleen eheytyä. Skitsofrenia on prosessi mielessä ja prosessin läpikäytyään ihminen on siitä vapaa eli tervehtynyt. Ja myös yhtä kokemusta viisaampi.

Miten psykoosin voi tavoittaa. Vaikka näin; teet töitä, palkalla maksat asuntovelkaa ja ostat ruokaa, sitten kotiin nukkumaan. Töihin, kauppaan, kotiin. Töihin, kauppaan, kotiin. Tätä elämän ympyrärataa päivästä toiseen 10-20 vuotta. Lopulta mieli alkaa rakoilla, ei tässä ole mitään järkeä. Eräänä päivänä et pääse enää liikkeelle. Alat nähdä itsesi koko oravanpyörän ulkopuolella, muttet tiedä minne muuallekaan menisit. Tulee pelkotiloja hulluksi tulemisesta, huono omatunto siitä miten yhteiskunta ja läheiset suhtautuu jos teen topin. Haluat pois kaikesta. Lopulta mieli murtuu. Sen on murruttava, että ihminen pääsee siitä omasta henkilökohtaisesta oravanpyörä-vankilastaan pois, ja voi ottaa uuden suunnan. Mielekkyys ja vapaus odottaa sen tien päässä.

Eli kiteytettynä ajatukseni; eheytyäkseen on ensin hajottava, ja se prosessi kannattaisi nähdä positiivisessa valossa.

Persoonallisuuden rikkoutumisen voisi mieltää myös mielen 'vankilan' rikkoutumiseksi. Tekee kipeetä, ja elinkautisvangin astuminen vapauteen ei ole helppoa.

old_profile_59029 kirjoitti:

Luokituksesta huolimatta tätä persoonallisuuden häiriötilaa tunnetaan edelleen huonosti. Siihen kokeillaan lääkitystä, joka sekin on lapsenkengissä, koska neuroleptit on todettu joskus auttavan, joskus aiheuttavan skitsofreniaa.

Kun persoonallisuus pirstoutuu (kuulostaa pahalta) se onkin vain prosessi jossa mielen ydinminä hajoaa voidakseen jälleen eheytyä. Skitsofrenia on prosessi mielessä ja prosessin läpikäytyään ihminen on siitä vapaa eli tervehtynyt. Ja myös yhtä kokemusta viisaampi.

Miten psykoosin voi tavoittaa. Vaikka näin; teet töitä, palkalla maksat asuntovelkaa ja ostat ruokaa, sitten kotiin nukkumaan. Töihin, kauppaan, kotiin. Töihin, kauppaan, kotiin. Tätä elämän ympyrärataa päivästä toiseen 10-20 vuotta. Lopulta mieli alkaa rakoilla, ei tässä ole mitään järkeä. Eräänä päivänä et pääse enää liikkeelle. Alat nähdä itsesi koko oravanpyörän ulkopuolella, muttet tiedä minne muuallekaan menisit. Tulee pelkotiloja hulluksi tulemisesta, huono omatunto siitä miten yhteiskunta ja läheiset suhtautuu jos teen topin. Haluat pois kaikesta. Lopulta mieli murtuu. Sen on murruttava, että ihminen pääsee siitä omasta henkilökohtaisesta oravanpyörä-vankilastaan pois, ja voi ottaa uuden suunnan. Mielekkyys ja vapaus odottaa sen tien päässä.

Eli kiteytettynä ajatukseni; eheytyäkseen on ensin hajottava, ja se prosessi kannattaisi nähdä positiivisessa valossa.

Persoonallisuuden rikkoutumisen voisi mieltää myös mielen 'vankilan' rikkoutumiseksi. Tekee kipeetä, ja elinkautisvangin astuminen vapauteen ei ole helppoa.

En tiedä miten ja millä perusteilla skitsofrenia määritellään, mutta uusimmissa teknologiaa avuksi käyttävissä tutkimuksissa on todistettavasti löydetty jälkiä samankaltaisista aivoprosesseista ns. luovilla yksilöillä ja skitsofreeikoilla. Itse käsitin asian niin, että kun monella tasolla ja taholla yhtäaikaisesti tapahtuva "aivotyö" riistäytyy henkilön käsistä ja alkaa ns. elää omaa elämäänsä, on kysymys sairaudesta itsestään, eli skitsofreniasta. En muista artikkelin nimeä, tietenkään, enkä muista oliko artikkelissa mainintaa sen kummemmin lääkkeellisen hoidon vaikutuksista tai vaukutsettomuuksista.

Tuo kuvailemasi suhtautuminen mielen pirstoutumiseen suhteellisen näköalattomassa ja kapeassa toimintaympäristössä, lienee ihan luonnollinen tapahtuma, mikäli yksilö on ajautunut syystä tai toisesta oman perusluonteensa vastaiseen tilanteeseen, jossa ei viihdy. Mieli alkaa kapinoida ennemmin tai myöhemmin. Ns. "normaali" yhteiskunnan määreiden ja yleisesti hyväksyttyjen normien mukaan elämäänsä eteenpäin kuljettava ihminen usein vaimentaa ne ensimmäiset mielensä kapinoinnit.
Mikäli tilanne jatkuu pitkään toistuen samanlaisena, on odotettavissa mielen räjähdys ja pirstoutuminen. Se millä eväillä sitä mieltä lähetään sitten kokoamaan uudelleen, tai millä eväillä uskaltaa vain päästää irti ja antaa olla, on asia erikseen, ja siihen luulisi äkkiseltään sellaisten seikkojen, kuten elämänkokemus, luonne, ikä, suhteet muihin, perusluottamus yms. vaikuttavan aikalailla....

Ja yksi sana: Itämainen psykologia.. Oho, kaksi :D

määbää kirjoitti:

En tiedä miten ja millä perusteilla skitsofrenia määritellään, mutta uusimmissa teknologiaa avuksi käyttävissä tutkimuksissa on todistettavasti löydetty jälkiä samankaltaisista aivoprosesseista ns. luovilla yksilöillä ja skitsofreeikoilla. Itse käsitin asian niin, että kun monella tasolla ja taholla yhtäaikaisesti tapahtuva "aivotyö" riistäytyy henkilön käsistä ja alkaa ns. elää omaa elämäänsä, on kysymys sairaudesta itsestään, eli skitsofreniasta. En muista artikkelin nimeä, tietenkään, enkä muista oliko artikkelissa mainintaa sen kummemmin lääkkeellisen hoidon vaikutuksista tai vaukutsettomuuksista.

Tuo kuvailemasi suhtautuminen mielen pirstoutumiseen suhteellisen näköalattomassa ja kapeassa toimintaympäristössä, lienee ihan luonnollinen tapahtuma, mikäli yksilö on ajautunut syystä tai toisesta oman perusluonteensa vastaiseen tilanteeseen, jossa ei viihdy. Mieli alkaa kapinoida ennemmin tai myöhemmin. Ns. "normaali" yhteiskunnan määreiden ja yleisesti hyväksyttyjen normien mukaan elämäänsä eteenpäin kuljettava ihminen usein vaimentaa ne ensimmäiset mielensä kapinoinnit.
Mikäli tilanne jatkuu pitkään toistuen samanlaisena, on odotettavissa mielen räjähdys ja pirstoutuminen. Se millä eväillä sitä mieltä lähetään sitten kokoamaan uudelleen, tai millä eväillä uskaltaa vain päästää irti ja antaa olla, on asia erikseen, ja siihen luulisi äkkiseltään sellaisten seikkojen, kuten elämänkokemus, luonne, ikä, suhteet muihin, perusluottamus yms. vaikuttavan aikalailla....

Ja yksi sana: Itämainen psykologia.. Oho, kaksi :D

väärinymmärretty maailmassa. Se on paranoidi skitsofreenikko, hänellä ei ole luustoa. Sulla vain ei ole mitään sanottavaa ihmissyönnistä. Se on tosi vaikeesti hankittavissa, koska se edellyttää sekä materialismia että kapitalismia, mutta ei ole mahdollinen fyysisen ja psyykkisen väkivallan olemassaollessa. Vasta sukupuolen poistuessa on sellaista mahdollista sairastaa, mutta multa ei saa kopsia mä olen maitokaupan myyjä eli merkonomi. Kysymys ei ole luovuudesta vaan oskilloskoopista. Ei, mua ei todellakaan kiinnosta mikään näistä. Mulla on jo kaikki. Kysymys on ihan vain hyvään pyrkivästä neurologiasta. Ilman libidoa ei kannata olla ja innostua näistä. Pitää ihan taloudellisesti pystyä vastaamaan näistä ilman luustoa olevista käytyöshäiriöistä. On enemmän kuin kaksi, ehkä jopa murtoluku... Väitän ettet osaa edes ilman libidoasi pirstoa mieltäsi, sehän on alapää. Aivan turha kysyä, että miksi. Yhteiskuntaa ei saa poistaa niin siksi. Myöskään lapsilla ei saa pirstoa mieltään ja siksi ei saa olla töissä libidotta.

Jannelle v.nytSinde kirjoitti:

väärinymmärretty maailmassa. Se on paranoidi skitsofreenikko, hänellä ei ole luustoa. Sulla vain ei ole mitään sanottavaa ihmissyönnistä. Se on tosi vaikeesti hankittavissa, koska se edellyttää sekä materialismia että kapitalismia, mutta ei ole mahdollinen fyysisen ja psyykkisen väkivallan olemassaollessa. Vasta sukupuolen poistuessa on sellaista mahdollista sairastaa, mutta multa ei saa kopsia mä olen maitokaupan myyjä eli merkonomi. Kysymys ei ole luovuudesta vaan oskilloskoopista. Ei, mua ei todellakaan kiinnosta mikään näistä. Mulla on jo kaikki. Kysymys on ihan vain hyvään pyrkivästä neurologiasta. Ilman libidoa ei kannata olla ja innostua näistä. Pitää ihan taloudellisesti pystyä vastaamaan näistä ilman luustoa olevista käytyöshäiriöistä. On enemmän kuin kaksi, ehkä jopa murtoluku... Väitän ettet osaa edes ilman libidoasi pirstoa mieltäsi, sehän on alapää. Aivan turha kysyä, että miksi. Yhteiskuntaa ei saa poistaa niin siksi. Myöskään lapsilla ei saa pirstoa mieltään ja siksi ei saa olla töissä libidotta.

enkä oo päässyt pois vielä synnäriltäkään, kun et viitsi olla töissä ja huolehtia libidostasi tai mun turvallisuuspuolesta ja vapaudenriistosta. Vaarannat koko mun perheen, mutta tää ei ole uhkaus. Sopeudumme varmasti vielä toisiimme ja sukupuolen muodostumiseen. Sä et libidolla töitä mulle, etkä siksi saa olla olemassa mulle muuta kuin pahoinpitelyn kohteena. Vittu, mä vihaan sitä syyttäjää. Kato nyt vaikka Megadeth. Suoralta vain, ihan suoraan lapseen ei saa muakaan käsitellessä vedota. Kuka nyt on tehnyt niin? Mun mielstä poliisi perheterapiayksiköineen. Muhun ei edes saatana saa vedota niin, kun on tarpeina ihan psyykkisyyskin.

Jannelle v.nytSinde kirjoitti:

enkä oo päässyt pois vielä synnäriltäkään, kun et viitsi olla töissä ja huolehtia libidostasi tai mun turvallisuuspuolesta ja vapaudenriistosta. Vaarannat koko mun perheen, mutta tää ei ole uhkaus. Sopeudumme varmasti vielä toisiimme ja sukupuolen muodostumiseen. Sä et libidolla töitä mulle, etkä siksi saa olla olemassa mulle muuta kuin pahoinpitelyn kohteena. Vittu, mä vihaan sitä syyttäjää. Kato nyt vaikka Megadeth. Suoralta vain, ihan suoraan lapseen ei saa muakaan käsitellessä vedota. Kuka nyt on tehnyt niin? Mun mielstä poliisi perheterapiayksiköineen. Muhun ei edes saatana saa vedota niin, kun on tarpeina ihan psyykkisyyskin.

Näköalattomassa ja kapeassa toimintaympäristössä paineet kasvavat, ja lisää paineita ja lähemmäs murtumispistettä ihmistä vievät erilaiset traumat, pienet ja suuret. Ero, lopputili, läheisen kuolema..kullekkin omat ongelmansa.

Psykoosi, sitten kun mieli murtuu, ja ihminen menettää defenssinsä, tapahtuu herkistyminen sellaiselle mitä ei käsitä normi-ihminen normielämässään. Prosessissa oleva ihminen, menetettyään osan kyvyistään, saa tilalle muita kykyjä..kuulee äänissä merkityksiä, lukee ihmisten silmistä ajatuksia, tulkitsee kehon-ja elekielen toisista niin syvästi että sen selittäminen 'normaalille' on mahdotonta. Se on ydinminän normaalia hälytyskäyttäytymistä pitääkseen yksikkö elossa.

Muistatteko elokuvan 'kolmannen asteen yhteys'? Siinä pääosaesittäjä Richard Dreyfuss sai vision mitä ei vaimo ja lapset ymmärtäneet, vision vallassa hän teki ruokapöydässä perunamuussista haarukalla pienoismallia 'Devils Tower.ista'

http://fi.wikipedia.org/wiki/Devils_Tower

Steven Spielberg ei olisi tuota kohtausta kuvannut, jollei hänellä olisi ollut tietoa psykoosikäyttäytymisestä, mielenkiintoista sekin.. :)

old_profile_59029 kirjoitti:

Näköalattomassa ja kapeassa toimintaympäristössä paineet kasvavat, ja lisää paineita ja lähemmäs murtumispistettä ihmistä vievät erilaiset traumat, pienet ja suuret. Ero, lopputili, läheisen kuolema..kullekkin omat ongelmansa.

Psykoosi, sitten kun mieli murtuu, ja ihminen menettää defenssinsä, tapahtuu herkistyminen sellaiselle mitä ei käsitä normi-ihminen normielämässään. Prosessissa oleva ihminen, menetettyään osan kyvyistään, saa tilalle muita kykyjä..kuulee äänissä merkityksiä, lukee ihmisten silmistä ajatuksia, tulkitsee kehon-ja elekielen toisista niin syvästi että sen selittäminen 'normaalille' on mahdotonta. Se on ydinminän normaalia hälytyskäyttäytymistä pitääkseen yksikkö elossa.

Muistatteko elokuvan 'kolmannen asteen yhteys'? Siinä pääosaesittäjä Richard Dreyfuss sai vision mitä ei vaimo ja lapset ymmärtäneet, vision vallassa hän teki ruokapöydässä perunamuussista haarukalla pienoismallia 'Devils Tower.ista'

http://fi.wikipedia.org/wiki/Devils_Tower

Steven Spielberg ei olisi tuota kohtausta kuvannut, jollei hänellä olisi ollut tietoa psykoosikäyttäytymisestä, mielenkiintoista sekin.. :)

Jos puhut "hermoston laajenemisesta ohi ja yli fyysisen kehon" se ei välttämättä kieli defenssimekanismien aktivoitumisesta sinänsä. Voihan olla, että sellainen asetelma on ihmisen luontainen tila, josta opitaan pois, kohti persoonaa, ja se mikä rapistessaan ropisee alas, onkin se itse defenssimekanismi=suojakuori=persoona, ja se mitä alta paljastuu onkin todellinen "luonto".

Ajatustenluku, toisten elämistä tietäminen ilman fyysistä yhteydenpitoa, keho- ja elekielen luontainen syvä tulkinta (kuin osaisi vierasta kieltä suoraan) saattaa sitten ilmetessään tuntua vieraalta, pelottavalta ja sairaalta.

Mikäs se oli se elokuva, jossa kolme ainoastaan kohteelle näkyvää hahmoa seurasi miehen elämää hyvin läheltä... Kaunis mieli??

Jos todellisuus on tulkintaa, ja sitä tulkintaa suorittaa ihmisen aivot, kuka sanoo mikä ja kenen näkemys todellisuudesta on se kaikkein tosin? Aidoin.. Ainoa oikea..

Seuraava lääketehtaitten keksintö lienee pilleri, joka aikaansaa optimaaliset aivokemialliset reaktiot todellisuuden havainnoimiseen oikein yleisesti hyväksytyssä sosiaalisessa toimintaympäristössä ja normien mukaan :D

Nukkumaan heti!
menenmenen..

määbää kirjoitti:

Jos puhut "hermoston laajenemisesta ohi ja yli fyysisen kehon" se ei välttämättä kieli defenssimekanismien aktivoitumisesta sinänsä. Voihan olla, että sellainen asetelma on ihmisen luontainen tila, josta opitaan pois, kohti persoonaa, ja se mikä rapistessaan ropisee alas, onkin se itse defenssimekanismi=suojakuori=persoona, ja se mitä alta paljastuu onkin todellinen "luonto".

Ajatustenluku, toisten elämistä tietäminen ilman fyysistä yhteydenpitoa, keho- ja elekielen luontainen syvä tulkinta (kuin osaisi vierasta kieltä suoraan) saattaa sitten ilmetessään tuntua vieraalta, pelottavalta ja sairaalta.

Mikäs se oli se elokuva, jossa kolme ainoastaan kohteelle näkyvää hahmoa seurasi miehen elämää hyvin läheltä... Kaunis mieli??

Jos todellisuus on tulkintaa, ja sitä tulkintaa suorittaa ihmisen aivot, kuka sanoo mikä ja kenen näkemys todellisuudesta on se kaikkein tosin? Aidoin.. Ainoa oikea..

Seuraava lääketehtaitten keksintö lienee pilleri, joka aikaansaa optimaaliset aivokemialliset reaktiot todellisuuden havainnoimiseen oikein yleisesti hyväksytyssä sosiaalisessa toimintaympäristössä ja normien mukaan :D

Nukkumaan heti!
menenmenen..

Nauratti (hyväntahtoisesti) kun komensit itsesi nukkumaan, ja tottelit! :-D
Taidan tänään testata itseeni..

"Jos puhut "hermoston laajenemisesta ohi ja yli fyysisen kehon" se ei välttämättä kieli defenssimekanismien aktivoitumisesta sinänsä. Voihan olla, että sellainen asetelma on ihmisen luontainen tila, josta opitaan pois, kohti persoonaa, ja se mikä rapistessaan ropisee alas, onkin se itse"

Hyvin ajattelit! Jos ajatellaan vauvaa, joka on potentiaalinen vaikkamikä-ihminen, niin joutuessaan yhteiskunnan (jäykkä rakenne laumojen hallitsemiseksi) opettamaksi, hän samalla oppii pois kaikista niistä kyvyistä joka tekisi hänestä vapaan ja vapaasti ajattelevan. Siinäpä yksi syy psykoosiin, ihmisen alitajunta alkaa miettiä kahleita, ja miksi niitä on pakko kantaa.

'Ajatustenluku' voisi olla toisen tunnemaailman poikkeuksellisen tarkkaa havannointia, joka tässä kaavamaisessa yhteiskunnassa tulkitaan 'sairaudeksi' Kauheaa, pois pois..tarttuuko se.. ;)

Todellisuuden tulkinta, arvaa kumpi meidän dialogissa on oikeassa(?) Molemmat! =)

old_profile_59029 kirjoitti:

Luokituksesta huolimatta tätä persoonallisuuden häiriötilaa tunnetaan edelleen huonosti. Siihen kokeillaan lääkitystä, joka sekin on lapsenkengissä, koska neuroleptit on todettu joskus auttavan, joskus aiheuttavan skitsofreniaa.

Kun persoonallisuus pirstoutuu (kuulostaa pahalta) se onkin vain prosessi jossa mielen ydinminä hajoaa voidakseen jälleen eheytyä. Skitsofrenia on prosessi mielessä ja prosessin läpikäytyään ihminen on siitä vapaa eli tervehtynyt. Ja myös yhtä kokemusta viisaampi.

Miten psykoosin voi tavoittaa. Vaikka näin; teet töitä, palkalla maksat asuntovelkaa ja ostat ruokaa, sitten kotiin nukkumaan. Töihin, kauppaan, kotiin. Töihin, kauppaan, kotiin. Tätä elämän ympyrärataa päivästä toiseen 10-20 vuotta. Lopulta mieli alkaa rakoilla, ei tässä ole mitään järkeä. Eräänä päivänä et pääse enää liikkeelle. Alat nähdä itsesi koko oravanpyörän ulkopuolella, muttet tiedä minne muuallekaan menisit. Tulee pelkotiloja hulluksi tulemisesta, huono omatunto siitä miten yhteiskunta ja läheiset suhtautuu jos teen topin. Haluat pois kaikesta. Lopulta mieli murtuu. Sen on murruttava, että ihminen pääsee siitä omasta henkilökohtaisesta oravanpyörä-vankilastaan pois, ja voi ottaa uuden suunnan. Mielekkyys ja vapaus odottaa sen tien päässä.

Eli kiteytettynä ajatukseni; eheytyäkseen on ensin hajottava, ja se prosessi kannattaisi nähdä positiivisessa valossa.

Persoonallisuuden rikkoutumisen voisi mieltää myös mielen 'vankilan' rikkoutumiseksi. Tekee kipeetä, ja elinkautisvangin astuminen vapauteen ei ole helppoa.

Olen nyt juuri tässä tilanteessa kun "koppa" tuli skitso vaiheeseen eli "sekosi". Juuri kuvaamallasi tavalla.
No onneksi tunnistan ääni "toisto" harhat ja "käskevät" harhat. Mutta outoa sikäli.. Hyvä että puhkesi näinkin
sillä olen vuosia käynyt erivaivojen takia työterveys lääkärillä ja mitään järkevää yhtä syytä ei ole löytynyt.
No nämä oireilut ovat nyt uutta mutta tiedän että 13 vuoden oravanpyörä on pysähtymässä
ja tie on taas auki. Positiivisin mielin kuitenkin elän nytten!

Eräs 35v. kirjoitti:

Olen nyt juuri tässä tilanteessa kun "koppa" tuli skitso vaiheeseen eli "sekosi". Juuri kuvaamallasi tavalla.
No onneksi tunnistan ääni "toisto" harhat ja "käskevät" harhat. Mutta outoa sikäli.. Hyvä että puhkesi näinkin
sillä olen vuosia käynyt erivaivojen takia työterveys lääkärillä ja mitään järkevää yhtä syytä ei ole löytynyt.
No nämä oireilut ovat nyt uutta mutta tiedän että 13 vuoden oravanpyörä on pysähtymässä
ja tie on taas auki. Positiivisin mielin kuitenkin elän nytten!

Kiitos! :)
Olen tuumaillut että jos ihminen pystyy elämään kehdosta vanhuuteen harmonisesti, niin hyvähän se on, ja sitä taidetaan pitää ihanteena. Kukaan ei siihen pystyne. Olisiko helpon tien kulkija viisas(?)

Elämämme täyttyy kaikenlaisista kokemuksista ja jaksoista. Tänään tätä, huomenna toista. Mun mielestä useimpien pelkäämä 'sekoaminen' on vain osa ihmisen prosessia, osa ihmisen henkilökohtaista tietä. Kaikkien ei tarvitse seota, mutta, kaikki ei siihen pystykään ;) Hajoamis-eheytymis-prosessi on samalla matka minuuteen.

Kaikki tyynet ja myrskyt, ilot ja surut, voittamiset ja häviämiset läpikäynyt ihminen...voisi olla jonkinlainen guru, sanoisin.

Sun elämääsi on tainnut aueta uusi ovi, hienoa! :)

Ihmisellä joka yrittää jatkuvasti itsaria voi olla liiankin hyvä todellisuuden taju. Jos ei vain halua olla näin kamalassa maailmassa niin mitä muuta voi tehdä? Minä ymmärrän heitä ja sallisin itsarin kaikille. Itse en voisi itseäni tappaa mutta en kiellä sitä muilta.

ministeri* kirjoitti:

Ihmisellä joka yrittää jatkuvasti itsaria voi olla liiankin hyvä todellisuuden taju. Jos ei vain halua olla näin kamalassa maailmassa niin mitä muuta voi tehdä? Minä ymmärrän heitä ja sallisin itsarin kaikille. Itse en voisi itseäni tappaa mutta en kiellä sitä muilta.

Psykoosissa ollessani, kun olin äärimmäisen väsynyt, yritin itsemurhaa oikein tosissani - toisaalta siksi, että olin niin väsynyt ja toisaalta päästäkseni helvetillisistä harhoista. Onneksi pääsin hoitoon ja lääkityskin saatiin kohdalleen ja harhat ja univelat pois. Jälkeenpäin olen ollut todella onnellinen, että en kuollut, vaikkei elämä välttämättä nytkään aina niin herkkua ole. Jos olisin kuollut, en olisi pelastunut, sillä en ollut vielä silloin löytänyt Jeesusta.

eräs skitso kirjoitti:

Psykoosissa ollessani, kun olin äärimmäisen väsynyt, yritin itsemurhaa oikein tosissani - toisaalta siksi, että olin niin väsynyt ja toisaalta päästäkseni helvetillisistä harhoista. Onneksi pääsin hoitoon ja lääkityskin saatiin kohdalleen ja harhat ja univelat pois. Jälkeenpäin olen ollut todella onnellinen, että en kuollut, vaikkei elämä välttämättä nytkään aina niin herkkua ole. Jos olisin kuollut, en olisi pelastunut, sillä en ollut vielä silloin löytänyt Jeesusta.

Ja voin varmuudella sanoa, että psykoosissa ollessani todellisuudentajuni oli aika lailla hukassa!

eräs skitso kirjoitti:

Ja voin varmuudella sanoa, että psykoosissa ollessani todellisuudentajuni oli aika lailla hukassa!

Eikö tuota oman mielen syövereihin putoamista voisi verrata kuohuvaan koskeen putoamisella(?) Siellä koskessa vain taistelu virtaa ja pyörteitä vastaan muodostaa todellisuuden. Se poikkeaa täysin totutusta todellisuudesta eikä ihminen pysty miettimään rannalla kävelyä.

Jos virran pyörteissä on riittävän kauan, tulee hetkiä milloin haluaisi antaa periksi ja vajota pinnan alle. Useimmiten sitä sitten ajautuu kuitenkin rantaan (parantumisen jälkeiseen todellisuuteen)

Ehkä häntä ei ole oikeinymmärretty:)

Esitin vain mielipiteeni asiasta, ei sen kummempaa. Puhuisin ilmiöstä mielummin mielen häiriötilana kuin sairautena. En tiedä miksi tuntemasi ihmisen prosessi vie itsetuhoiseen suuntaan, mutta voin arvella että jos olet sen henkilön läheinen tai läheishoitaja, niin sinulla on aika taakka kantaa vastuuta ja kannatella häntä.

Neuroleptien sivuvaikutus saattaa aiheuttaa lisääntynyttä itsemurhariskiä.

ministeri* kirjoitti:

Ihmisellä joka yrittää jatkuvasti itsaria voi olla liiankin hyvä todellisuuden taju. Jos ei vain halua olla näin kamalassa maailmassa niin mitä muuta voi tehdä? Minä ymmärrän heitä ja sallisin itsarin kaikille. Itse en voisi itseäni tappaa mutta en kiellä sitä muilta.

Ja karu totuus on että jos ihminen todella päättää tappaa itsensä, hän myös sen tekee.

Yritykset taas ovat hätähuutoja, joihin tulee reagoida.

old_profile_59029 kirjoitti:

Ehkä häntä ei ole oikeinymmärretty:)

Esitin vain mielipiteeni asiasta, ei sen kummempaa. Puhuisin ilmiöstä mielummin mielen häiriötilana kuin sairautena. En tiedä miksi tuntemasi ihmisen prosessi vie itsetuhoiseen suuntaan, mutta voin arvella että jos olet sen henkilön läheinen tai läheishoitaja, niin sinulla on aika taakka kantaa vastuuta ja kannatella häntä.

Neuroleptien sivuvaikutus saattaa aiheuttaa lisääntynyttä itsemurhariskiä.

Juuri tänään törmäsin tekstiin, jossa sanottiin, että euroopan lääkevalvontaviranomaiset (vapaa suomennus á la minä), en muista oikeaa suomenkielistä nimeä euroopan lääkkeitä valvovalle instanssille.., on viime kessänä antanut suosituksen rajoittaa modafinil-reseptien kirjoittammista siksi, koska aine on yhdistetty lisääntyneisiin itsemurha-ajatuksiin, masennukseen, psykoosiin, korkeaan verenpaineeseen sekä epäsäännölliseen sydämen rytmiin.

Modafinilia kirjoitetaan narkolepsiaan. Vaikutus on virkistävä, riippuvuussuhteen muodostuminen minimaalinen, voi aiheuttaa muutoksia verenpaineeseen sekä aiheuttaa maksavaurioita.

Onnekkaita ovat ne, jotka oireiden takia menevät lääkäriin, lääkäri sanoo 15 minuutin kuuntelun jälkeen, että kokeilepa noita, asiakas kipsii apteekin kautta kotiin, ja huomaa viikon päästä pillereiden toimivan. Tämä on ihannetilanne, joka toimiessaan on -toimiva-.

Todellisuus ei aina vastaa kuitenkaan tätä ihannetta. Ihmiset ovat yksilöitä vaikka heillä olisikin sama diagnoosi oireiden puolesta. Lääkärin määräämää kuuria pitää voida kyseenalaistaa jos se ei tuota odotettua tulosta, ja hyvä lääkäri lähteekin miettimään vaihtoehtoja. Joskus lääkkeiden ja annosten löytäminen sopiviksi saattaa tuntua turhauttavalta, mutta ponnistelu kannattaa jo kohentuneen elämänlaadunkin takia.

Tervehdys yxex!

Tuli mieleeni tuosta kuohujen keskellä taistelevasta ihmispolosta, jonka todellisuus on virran pyörteitä ja kuohuja vastaan taistelua..

Nykyaikana kovin moni tuntuu kärsivän aika monenlaisista mielen ongelmista. Itse olen yön kavalina tunteina miettinyt länsimaisen elämänmenon mahdollista osuutta asiaan. Itämaisesta viisaudesta on jäänyt mieleeni (mistä lie tarttunut) juurikin tuo virtaava vesi-tematiikka. Siitä erityisesti sellainen, että viisas joutuessaan veden varaan, antaa veden viedä, ja nousee jaloilleen kun tuntee maan ja rannan jalkojensa alla.

Että eikö olekin aikalailla niin, että täällä meillä Suomessakin, tuo ihmisen arvostus tulosta ja voittoa tavoittelevan yhteiskunnan osana, on arvoasetelmaltaan hieman hämärän rajamailla. Elämästä tulee taistelua suurta virtaa vastaan juurikin, kun ihminen pyristelee voimakkaassa virrassa vastavirtaan, sen pomon seistessä siellä rannalla huutamassa, että :kauho, kauho.. Ja koko arvomaailma pyristelee siinä rinnalla. Ei uskalleta yksilöinä ihan helposti kellahtaa selälleen katselemaan aurinkoa ja nauttimaan virranvietävänä-olosta, kun kaikki mikä siihen "ainoaan oikeaan hyväksyttävään todellisuuteen" kuuluu, on sitä vastavirtaan voimia säästelemättä - kauhomista..

Pieni osa on Feynmania lainatakseni "Mitä siitä, mitä muut ajattelevat" - ihmisiä, kelluvat selällään noustakseen sillä rannalla, johon jalat koskettavat, ja sellaisia, jotka ihan oikeasti pystyvät jättämään huomiotta ne vastavirtaan pyristelevien ihmisten kitkerät kommentoinnit, niiden, jotka syystä tai toisesta ovat sidottuja siihen tilanteeseen ja pelossaan hukkua, eivät tiedä kuinka lopettaa voimiansa uuvuttavaa uintia....

Tämä siis yxex:lle :) Ei ole missään nimessä tarkoitus väheksyä skitsofrenian ja mielenterveysongelmien kanssa
painiskelevien ihmisten kohtaamia asioita. Ja koska en ole kauhean kymmensorminen olemassa (tarkoittaa näppistelyä) ajatus tietysti meni paljon nopeammin sen kymmenen tyylilajia puhtaammin, kuin mitä sain näytölle aikaiseksi.. ahh, tätä nettikommunikoinnin ihanuutta!!

Psykoosistatulee mieleen sellainen ajatus nyt, että onko siinä jokin ihmisen täydellinen ylikuormitustilttaaminen läsnä. Aivot ylivirittyessään tekevät tepposet. Joiden ahdistavuutta en lähtisi ikinä kyseenalaistamaan, tietenkään, olen vain puhtaasti kiinnostunut ihmisenä olemisen moninaisista ilmiöistä, "yliluonnollista" poissullkematta.

määbää kirjoitti:

Juuri tänään törmäsin tekstiin, jossa sanottiin, että euroopan lääkevalvontaviranomaiset (vapaa suomennus á la minä), en muista oikeaa suomenkielistä nimeä euroopan lääkkeitä valvovalle instanssille.., on viime kessänä antanut suosituksen rajoittaa modafinil-reseptien kirjoittammista siksi, koska aine on yhdistetty lisääntyneisiin itsemurha-ajatuksiin, masennukseen, psykoosiin, korkeaan verenpaineeseen sekä epäsäännölliseen sydämen rytmiin.

Modafinilia kirjoitetaan narkolepsiaan. Vaikutus on virkistävä, riippuvuussuhteen muodostuminen minimaalinen, voi aiheuttaa muutoksia verenpaineeseen sekä aiheuttaa maksavaurioita.

Onnekkaita ovat ne, jotka oireiden takia menevät lääkäriin, lääkäri sanoo 15 minuutin kuuntelun jälkeen, että kokeilepa noita, asiakas kipsii apteekin kautta kotiin, ja huomaa viikon päästä pillereiden toimivan. Tämä on ihannetilanne, joka toimiessaan on -toimiva-.

Todellisuus ei aina vastaa kuitenkaan tätä ihannetta. Ihmiset ovat yksilöitä vaikka heillä olisikin sama diagnoosi oireiden puolesta. Lääkärin määräämää kuuria pitää voida kyseenalaistaa jos se ei tuota odotettua tulosta, ja hyvä lääkäri lähteekin miettimään vaihtoehtoja. Joskus lääkkeiden ja annosten löytäminen sopiviksi saattaa tuntua turhauttavalta, mutta ponnistelu kannattaa jo kohentuneen elämänlaadunkin takia.

Tervehdys yxex!

Tuli mieleeni tuosta kuohujen keskellä taistelevasta ihmispolosta, jonka todellisuus on virran pyörteitä ja kuohuja vastaan taistelua..

Nykyaikana kovin moni tuntuu kärsivän aika monenlaisista mielen ongelmista. Itse olen yön kavalina tunteina miettinyt länsimaisen elämänmenon mahdollista osuutta asiaan. Itämaisesta viisaudesta on jäänyt mieleeni (mistä lie tarttunut) juurikin tuo virtaava vesi-tematiikka. Siitä erityisesti sellainen, että viisas joutuessaan veden varaan, antaa veden viedä, ja nousee jaloilleen kun tuntee maan ja rannan jalkojensa alla.

Että eikö olekin aikalailla niin, että täällä meillä Suomessakin, tuo ihmisen arvostus tulosta ja voittoa tavoittelevan yhteiskunnan osana, on arvoasetelmaltaan hieman hämärän rajamailla. Elämästä tulee taistelua suurta virtaa vastaan juurikin, kun ihminen pyristelee voimakkaassa virrassa vastavirtaan, sen pomon seistessä siellä rannalla huutamassa, että :kauho, kauho.. Ja koko arvomaailma pyristelee siinä rinnalla. Ei uskalleta yksilöinä ihan helposti kellahtaa selälleen katselemaan aurinkoa ja nauttimaan virranvietävänä-olosta, kun kaikki mikä siihen "ainoaan oikeaan hyväksyttävään todellisuuteen" kuuluu, on sitä vastavirtaan voimia säästelemättä - kauhomista..

Pieni osa on Feynmania lainatakseni "Mitä siitä, mitä muut ajattelevat" - ihmisiä, kelluvat selällään noustakseen sillä rannalla, johon jalat koskettavat, ja sellaisia, jotka ihan oikeasti pystyvät jättämään huomiotta ne vastavirtaan pyristelevien ihmisten kitkerät kommentoinnit, niiden, jotka syystä tai toisesta ovat sidottuja siihen tilanteeseen ja pelossaan hukkua, eivät tiedä kuinka lopettaa voimiansa uuvuttavaa uintia....

Tämä siis yxex:lle :) Ei ole missään nimessä tarkoitus väheksyä skitsofrenian ja mielenterveysongelmien kanssa
painiskelevien ihmisten kohtaamia asioita. Ja koska en ole kauhean kymmensorminen olemassa (tarkoittaa näppistelyä) ajatus tietysti meni paljon nopeammin sen kymmenen tyylilajia puhtaammin, kuin mitä sain näytölle aikaiseksi.. ahh, tätä nettikommunikoinnin ihanuutta!!

Psykoosistatulee mieleen sellainen ajatus nyt, että onko siinä jokin ihmisen täydellinen ylikuormitustilttaaminen läsnä. Aivot ylivirittyessään tekevät tepposet. Joiden ahdistavuutta en lähtisi ikinä kyseenalaistamaan, tietenkään, olen vain puhtaasti kiinnostunut ihmisenä olemisen moninaisista ilmiöistä, "yliluonnollista" poissullkematta.

Moi määbää!

Se onkin erikoinen juttu että masentuneena ja ahdistuneena ihminen luovuttaa paranemisensa vastuun lääkärille. Lääkäri taas ei lyhyessä tapaamisessa näe potilaan sieluntilaa, ja useimmiten määrää jotain lääkettä joka pistää aivojen luontaisen kemian uuteen järjestykseen. Potilas tuntee että nyt häntä hoidetaan, ja vaikka lääke päässä viiraa, lääkkeeseen uskotaan. Mun mielestä viimeinen asia mitä mielenhäiriöissä pitäisi tehdä, on sotkea mieltä mielialalääkkeillä. Mieli turtana mieli paranee hitaammin. Eli, lääkkeet voi sopia joillekin, ok, ensin kannattaisi kuitenkin kokeilla vaikkapa uskomushoitoja :)
Luin tänään hauskan mutta asiallisen kolumnin, tässä siitä pieni pätkä:

”Miksi ihmiset ryntäävät vaivoissaan naurujoogaan, kivi- tai väriterapiaan, reikihoitoon tai intialaiseen päähierontaan? Miksi he survovat kynttilöitä korviinsa, popsivat kukkauutteita tai nuuskivat erilaisia aromeita? Voidakseen paremmin, otaksun. Kestääkseen oravanpyörän vauhdissa, välttääkseen tipahtamisen kyydistä. Joku tuttava on saanut kenties apua homeopatiasta, vyöhyketerapiasta tai meditaatiosta. Miksen siis minäkin? ”

Naurujooga kuulostaa hauskalta :-D

Kirjoitit kivasti tuosta virta-vertauskuvasta! Meidän yhteiskunnassamme lauseet 'olla virran vietävänä' ja 'tuntuu että olen tuuliajolla ilman peräsintä' tulkitaan paheksuvasti. ”tee hyvä ihminen elämällesi jotain, ryhdistäydy” on tyypillinen vastaus. Suorituspainotteisen elämän kirous. En ihmettele että ihmiset uuvahtaa.

Joki vie mereen. Meren rannalla on kiva kävellä (kesä, aurinko, aallot, tuuli, lokit, hiekka, paljaat varpaat)
Merta ei kukaan hauku laiskaksi, meri vain on. Ihmisenkin pitäisi joskus vain olla.

(Konekirjoitustaito on meikäläisellä; kaksi sormea tekee työtä, kahdeksan huilaa :) )

Aivojen tilttaus ja psykoosi käy ihan varmasti käsikädessä. Myös muistiongelmat johtuvat monasti siitä että käsiteltäviä asioita on yhtäaikaa liikaa...keskusyksikkö tilttaa.

"..olen vain puhtaasti kiinnostunut ihmisenä olemisen moninaisista ilmiöistä, "yliluonnollista" poissulkematta. "

Samoin. :)

old_profile_59029 kirjoitti:

Moi määbää!

Se onkin erikoinen juttu että masentuneena ja ahdistuneena ihminen luovuttaa paranemisensa vastuun lääkärille. Lääkäri taas ei lyhyessä tapaamisessa näe potilaan sieluntilaa, ja useimmiten määrää jotain lääkettä joka pistää aivojen luontaisen kemian uuteen järjestykseen. Potilas tuntee että nyt häntä hoidetaan, ja vaikka lääke päässä viiraa, lääkkeeseen uskotaan. Mun mielestä viimeinen asia mitä mielenhäiriöissä pitäisi tehdä, on sotkea mieltä mielialalääkkeillä. Mieli turtana mieli paranee hitaammin. Eli, lääkkeet voi sopia joillekin, ok, ensin kannattaisi kuitenkin kokeilla vaikkapa uskomushoitoja :)
Luin tänään hauskan mutta asiallisen kolumnin, tässä siitä pieni pätkä:

”Miksi ihmiset ryntäävät vaivoissaan naurujoogaan, kivi- tai väriterapiaan, reikihoitoon tai intialaiseen päähierontaan? Miksi he survovat kynttilöitä korviinsa, popsivat kukkauutteita tai nuuskivat erilaisia aromeita? Voidakseen paremmin, otaksun. Kestääkseen oravanpyörän vauhdissa, välttääkseen tipahtamisen kyydistä. Joku tuttava on saanut kenties apua homeopatiasta, vyöhyketerapiasta tai meditaatiosta. Miksen siis minäkin? ”

Naurujooga kuulostaa hauskalta :-D

Kirjoitit kivasti tuosta virta-vertauskuvasta! Meidän yhteiskunnassamme lauseet 'olla virran vietävänä' ja 'tuntuu että olen tuuliajolla ilman peräsintä' tulkitaan paheksuvasti. ”tee hyvä ihminen elämällesi jotain, ryhdistäydy” on tyypillinen vastaus. Suorituspainotteisen elämän kirous. En ihmettele että ihmiset uuvahtaa.

Joki vie mereen. Meren rannalla on kiva kävellä (kesä, aurinko, aallot, tuuli, lokit, hiekka, paljaat varpaat)
Merta ei kukaan hauku laiskaksi, meri vain on. Ihmisenkin pitäisi joskus vain olla.

(Konekirjoitustaito on meikäläisellä; kaksi sormea tekee työtä, kahdeksan huilaa :) )

Aivojen tilttaus ja psykoosi käy ihan varmasti käsikädessä. Myös muistiongelmat johtuvat monasti siitä että käsiteltäviä asioita on yhtäaikaa liikaa...keskusyksikkö tilttaa.

"..olen vain puhtaasti kiinnostunut ihmisenä olemisen moninaisista ilmiöistä, "yliluonnollista" poissulkematta. "

Samoin. :)

haa.

Muhun iski mun piilossa piileskentelevä pranoidi skitsofrenia! Netti on hauska. Naurujoogasta tuli mieleen pelokas ja harhainen epäilyksenpoikanen, että mulla on kunnia keskustella mun oman exän kanssa :D

Älä kerro sille ;)

Omaksi yhdeksi suureksi kompastukseksi on jäänyt mielenpohjalle kummittelemaan "naurukielto", josta sitten tietenkin sain aiheen aiheettomaan päänaukomiseen siinä vaiheessa kun törmäsin naurujoogan kurssiesitteeseen..

No, naurakaamme. Taidan nauraa itseni uneen.. ja kun nyt olen löytänyt tästä näppiksestä tähdenkin, niin *hali*

määbää kirjoitti:

haa.

Muhun iski mun piilossa piileskentelevä pranoidi skitsofrenia! Netti on hauska. Naurujoogasta tuli mieleen pelokas ja harhainen epäilyksenpoikanen, että mulla on kunnia keskustella mun oman exän kanssa :D

Älä kerro sille ;)

Omaksi yhdeksi suureksi kompastukseksi on jäänyt mielenpohjalle kummittelemaan "naurukielto", josta sitten tietenkin sain aiheen aiheettomaan päänaukomiseen siinä vaiheessa kun törmäsin naurujoogan kurssiesitteeseen..

No, naurakaamme. Taidan nauraa itseni uneen.. ja kun nyt olen löytänyt tästä näppiksestä tähdenkin, niin *hali*

Älä suotta pelkää...koskaan en kieltäisi nauruasi, nauru on positiivista energiaa!
Hali tuntui hyvältä!
Nuku hyvin, tuntematon..

old_profile_59029 kirjoitti:

Älä suotta pelkää...koskaan en kieltäisi nauruasi, nauru on positiivista energiaa!
Hali tuntui hyvältä!
Nuku hyvin, tuntematon..

Alkoi naurattaan..

Tuhon olisi hyvin sopinut sana enää, pieneksi kevennykseksi :D

"....koskaan en kieltäisi nauruasi, enää..."

Otettakoon osoituksena vain ja ainoastaan täydellisen kieroutuneesta huumorintajustani 8D

määbää kirjoitti:

Alkoi naurattaan..

Tuhon olisi hyvin sopinut sana enää, pieneksi kevennykseksi :D

"....koskaan en kieltäisi nauruasi, enää..."

Otettakoon osoituksena vain ja ainoastaan täydellisen kieroutuneesta huumorintajustani 8D

:-D
Joopajoo. Mun eksän mielenkiinto oli suuntautunut toisenlaisiin asioihin, ei minuuden tutkimiseen eikä ihmisen käyttäytymisen ilmiöihin.

t. yx tomppeli ex :-P