Varmasti tästä aiheesta on postattu sen tuhanteen kertaan, mutta haluan ottaa tämän aiheen jälleen esille.
Koirani, joka on reilun vuoden ikäinen narttu, on muuten aivan mahtava koira. Ja mikä ironista, pärjäämme aivan loistavasti toko-kilpailuissa ja harrastamme lisäksi agilityä. Mutta, se minkä tästä tekee ironista, on se, etten ole saanut koulutettua koiraani olemaan yksin! Pitkät työpäivät eivät ole ongelma, sillä koira on päivässä korkeintaan 6 tuntia yksin, mikä mielestäni on aivan normaalia.
Koiran historiasta sen verran, että koira tuli mulle n.4 kuukatta sitten. Sitä ennen se oli ehtinyt olla neljässä eri perheessä, joista yksi oli alkoholistiperhe, mistä sen hostaanotin. Voitte kuvitella, miten monta tuntia se on perjantaisin ja lauantaisin yksin ollut, kun isäntä ja emäntä ovat olleet ryyppäämässä..
Ennen kuin kukaan ehtii nälväistä, niin totean, että, kyllä. Olin tietoinen koiran eroahdistuksesta sitä hakiessani. Mutta suurempi syy oli koiran pelastamiseen sen muu luonne. Kuten ilmi on jo tullut: koirallani on loistava oppimiskyky ja siitä on paljon potentiaalia vaikka mihin toimintaan.
Kieltämmättä koira on aiheuttanut vaikka kuinka paljon laskua mulle tuhoamalla vaikka ja mitä. Mutta se on vähentynyt HUOMATTAVASTI. Viimeisen kukauden aikana koirani on kerran tonkinut roskiksen, muuta vahinkoa ei ole toistaiseksi saanut aikaan.
No, mikä tässä sitten on se ongelma? Ehkä ennemmin "oma eroahdistukseni". On ERITTÄIN stressaavaa aina kotoa lähtiessä ja kotiin tullessa ajatella "No, mitähän se nyt on tuhonnut?". Ja on todella ärsyttävää aina lähtiessä "valmistella" kämppää koiran yksin jääntiä varten: lukita ovet ja komerot, tiskata kaikki astiat, siirtää kissan ruuat ylös, piilottaa mahdolliset purtavat esineet ja kääriä matot (koiralla on niin kova ahdistus, että sillä tulee toisinaan hätäpissa). Lisäksi koirani saa päivän aterian aina "ruokintapulloissa", että sillä on tekemistä, sillä on myös luita pureskeltavana ja kaksi kissaa seuranaan. Radionkin jätän aina päälle. Olen kysellyt naapureilta, ja heidän muukaansa koira ei hauku sisällä (asumme kerrostalossa. Tosin, en ole varma, puhuvatko naapurit totta, haluavatko vain "miellyttää"..)
Olen yrittänyt kouluttaa sitä pikkuhiljaa, kuten perinteisesti ravaamalla ulko-ovessa ja totuttamalla se lähtööni ja olemaan yksin minuutti kerrallaan. Eipä ole pahemmin auttanut..
Olisiko kenelläkään asiallista neuvoa tai kommenttia -vai onko tähän tyydyttävä loppuelämäkseen?
Koirani, joka on reilun vuoden ikäinen narttu, on muuten aivan mahtava koira. Ja mikä ironista, pärjäämme aivan loistavasti toko-kilpailuissa ja harrastamme lisäksi agilityä. Mutta, se minkä tästä tekee ironista, on se, etten ole saanut koulutettua koiraani olemaan yksin! Pitkät työpäivät eivät ole ongelma, sillä koira on päivässä korkeintaan 6 tuntia yksin, mikä mielestäni on aivan normaalia.
Koiran historiasta sen verran, että koira tuli mulle n.4 kuukatta sitten. Sitä ennen se oli ehtinyt olla neljässä eri perheessä, joista yksi oli alkoholistiperhe, mistä sen hostaanotin. Voitte kuvitella, miten monta tuntia se on perjantaisin ja lauantaisin yksin ollut, kun isäntä ja emäntä ovat olleet ryyppäämässä..
Ennen kuin kukaan ehtii nälväistä, niin totean, että, kyllä. Olin tietoinen koiran eroahdistuksesta sitä hakiessani. Mutta suurempi syy oli koiran pelastamiseen sen muu luonne. Kuten ilmi on jo tullut: koirallani on loistava oppimiskyky ja siitä on paljon potentiaalia vaikka mihin toimintaan.
Kieltämmättä koira on aiheuttanut vaikka kuinka paljon laskua mulle tuhoamalla vaikka ja mitä. Mutta se on vähentynyt HUOMATTAVASTI. Viimeisen kukauden aikana koirani on kerran tonkinut roskiksen, muuta vahinkoa ei ole toistaiseksi saanut aikaan.
No, mikä tässä sitten on se ongelma? Ehkä ennemmin "oma eroahdistukseni". On ERITTÄIN stressaavaa aina kotoa lähtiessä ja kotiin tullessa ajatella "No, mitähän se nyt on tuhonnut?". Ja on todella ärsyttävää aina lähtiessä "valmistella" kämppää koiran yksin jääntiä varten: lukita ovet ja komerot, tiskata kaikki astiat, siirtää kissan ruuat ylös, piilottaa mahdolliset purtavat esineet ja kääriä matot (koiralla on niin kova ahdistus, että sillä tulee toisinaan hätäpissa). Lisäksi koirani saa päivän aterian aina "ruokintapulloissa", että sillä on tekemistä, sillä on myös luita pureskeltavana ja kaksi kissaa seuranaan. Radionkin jätän aina päälle. Olen kysellyt naapureilta, ja heidän muukaansa koira ei hauku sisällä (asumme kerrostalossa. Tosin, en ole varma, puhuvatko naapurit totta, haluavatko vain "miellyttää"..)
Olen yrittänyt kouluttaa sitä pikkuhiljaa, kuten perinteisesti ravaamalla ulko-ovessa ja totuttamalla se lähtööni ja olemaan yksin minuutti kerrallaan. Eipä ole pahemmin auttanut..
Olisiko kenelläkään asiallista neuvoa tai kommenttia -vai onko tähän tyydyttävä loppuelämäkseen?
Vastaukset 15
Vanhimmat
Tähän minä erityisesti kiinnitin huomion. "On ERITTÄIN stressaavaa aina kotoa"..Kun kodista lähteminen pitäisi olla "päättäväistä" ja juttu/rutiini muiden joukossa. Ajattele koiran kannalta lähtoäsi:
"Ja on todella ärsyttävää aina lähtiessä "valmistella" kämppää koiran yksin jääntiä varten: lukita ovet ja komerot, tiskata kaikki astiat, siirtää kissan ruuat ylös, piilottaa mahdolliset purtavat esineet ja kääriä matot"
Kannattaisi tehdä lähdöstä hieman huomaamattomampi. Samoin ydinluut kannattaisi antaa vasta juuri ennen lähtöä ja jättää luun vierelle vaikka oma "teepaita" tai vast. (ja palatessa pois)
Anna siis koiralle aikaa. sitä paitsi en usko tuossa olevan "eroahdistuksen" oireita, koska siihen kuuluu mukaan ja pääosin ääni/äänenkäyttö. (tosin en usko mutenkaan koko juttuun)
Tätä voisit kokeilla kun lähdet kouluu/töihin: Lenkitä koira ennen lähtöä anna sen jälkeen vasta ruoka, Radio (yle-puhe) luut ja paita. Lyhyemmillä reissuilla ei tarvitse mitään. Ne ovat niitä harjotteita.
Koira ei täydellämahalla rieku.
"Olen yrittänyt kouluttaa sitä pikkuhiljaa, kuten perinteisesti ravaamalla ulko-ovessa ja totuttamalla se lähtööni ja olemaan yksin minuutti kerrallaan. Eipä ole pahemmin auttanut.."...Ei varmasti ole auttanut, kun tämä tapa on tarkoitettu lähinnä pennuille. Todennäköisesti hämmentää vain.
"Olen kysellyt naapureilta, ja heidän muukaansa koira ei hauku sisällä "...Tämä on lähtökohta jos naapuritkin on sen todennut. Jotenkin on sellainen kuva, että ressaat enemmän kuin koira. Näin voi ruokkia myös koirasi käytöstä.
Niin olen samaa mieltä, että teet siitä lähdöstäsi turhan suuren numeron. Eli samanlaisen touhotuksen teet varmaan myös silloin, kun lähdet koiran kanssa lenkille tai opetat sille jotain uutta. Koira luulee lähtötilanteessasi, että pian tapahtuu jotain erityistä ja jää odottamaan sitä tapahtumaa. Kuitenkin kun huomaa että mitään ei tapahdukkaan, niin varmaan pitkästyy tämän perään ja saattaa purkaa energiansa muualle. Tuo on hyvä neuvo joka myös meillä on toiminut, eli anna lähtötilanteessa ohimennen jotain herkkua ja kun palaat, niin myös palkitse silloin odottaminen. Mutta älä palatessa kehu sen enenpiä, taputa pari kertaa ja tyhjennä vaikka ostokset kaappiin. Koira oppii huomaamaan, että sulla on siinä vielä puuhaa ennenkuin hän saa huomiota. Vaikka kuinka paljon rakastat koiraasi, niin älä tee siitä elämäsi keskipistettä ja anna tilaa myös muille ajatuksille.
Ja tuo käytös on todennäköisesti siitä johtuva, että koiraa ei vain ole opetettu tavoille. Tapakasvatus on jäänyt kokonaan. "Sitä ennen se oli ehtinyt olla neljässä eri perheessä, joista yksi oli alkoholistiperhe,"
Tämä yleisesti:
Tälläiseen tilanteeseen toimii parhaiten se, että koira opetetaan samantien talontavoille ja niillä säännöillä jotka vallitsee. Pahinta olisi paapoa ja sääliä tälläistä koiraa vaikka taustansa vuoksi. Tällöin on vaara että saa tilalle takertuvan ja liiallisen huomion kipeän koiran. Säännöt ja säännöllisyys kaikessa on paras lääke ja turvallisuudentunnetta tuovat asiat "uusioperhekoiralle".
Hei! Vastaan tähän koska olin jonku aikaa sitten tuossa samassa tilanteessa. Otin niin sanotun "ongelmakoiran" eli koira tuhosi vanhan omistajan kämpän lähes täysin, koira oli täysin holtiton yms.. Koiraa ei oltu ikinä koulutettu olemaan yksin, kaikki koulutus mitä se sai oli väkivaltaa, eli koiraa hakattiin kun tuhosi tai teki jotain pahaa. Otin koiran kun se oli 6kk vanha, koira muuttui täysin kun sen elämä muuttui minun toimesta, koira oli minulla lähes aina mukana että sain sen luottamaan minuun ennenkuin aloit totuttamaan uudelleen olemaan yksin.. Sen jälkeen pienissä pätkissä alottiin harjottelemaan yksin oloa ja kyllähän se koira tuhosi vaikka ja mitä, en ikinä huutanut koiralle sen takia että se paikkoja tuhosi.. Aikaa meni monta kk ennenkuin koira tottui olemaan yksin pitempiä aikoja, TODELLA paljon liikuntaa tarvii ettei koira turhaannu ja tuhoa sen takia.. Jätän yleensä viellä aktivointi pallon sille kaveriksi jos koiraa ei ole väsytetty ennen yksin oloa, koska koira yleensä jäi minun lähdettyä oven taakse ja alkoi tuhoamaan heti, mutta kun tämä pallo kiinnostaa enemmän koira ei jää oven taakse :) Nyt mennyt pitkät ajat ettei ole tehnyt mitään! Koira muuttunut todellakin täysin siitä mitä otin sen, aivan mahtava koira kaiken kaikkia! Ainoa ongelma joka vielläkin vähän vaivaa on hyppiminen.. Koira muuten melko varmasti vaistoaa tuon ettet luota siihen kun stressaat tuon takia nuin paljon :P Miksi et jätä koiraa vaikka käytävään tai vastaavaan ettei pääse olemaan koko kämpässä? Koira voi tuntea olonsa turvallisemmaksi pienessä tilassa..
Tulipa sekavaa tekstiä mutta onnea koiran kanssa! Eiköhän se siitä rauhotu :)
Kysy toki jos tarvit neuvoa nuissa asioissa, voin vastailla miten omat juuri samanlaiset asiat olen selvittänyt :)
Mutta aktivointipalloa en lähtisi kokeilemaan tuossa tilanteessa (aktivointi) Siitä pallosta on vähän iloa ja koiraa ei tuossa tilassa pidä aktivoida, vaan koira on saatava ns.lepo/rauhalliseen tilaan. Tilaan jossa odottaminen on vaivatonta, ajankulua ja sen käyttöä ajatellen. Ydinluu edustaa tälläistä. Siinä on koiralla iso mielenkiinto ja aikaa kuluu, sekä sen nakertaminen on koiralle aika väsyttävää touhua.
"nettivinkki": kun tulee kotiin kannattaa ottaa luu pois ja laittaa se pakkaseen ja taas on mielenkiinto taattu kun myöhemmin sitä tarvitsee.
Tuossa yllä mm. "perheen isä" puhuu asiaa. Eli kun omat rutiinit kunnossa, niin siihen voi ottaa koiran kuin koiran - riippumatta taustoista. Itse kun olen noita pitovaikeuksien takia pois annettuja koiria ottanut, niin on ollut ihan sama millaisista oloista koirat tulevat. Historiaa kun en voi muuttaa, niin parempi keskittyä vain tähän hetkeen ja se on toiminut.
Uusi koira aina ensin lääkäriin perusteelliseen terveystarkastukseen. Sitten alkaa säännöllinen ruokailurytmi, säännöllinen ja runsas liikunta, varataan aikaa ihan kaksin koiran kanssa leimautumiseen sekä heti alkava peruskoulutus tottelevaisuuteen ja talon tavoille. Sen jälkeen ei muuta kuin saman kaavan toistoa määrätietoisesti ;)
Koira, jolla on taipumusta eroahdistukseen, poimii pienimmänkin merkin tai elkeen sinuun käyttäytymisestäsi, joka viittaa siihen, että myös sinä stressaannut erosta. Ja vahvistaa sen moninkertaisesti. Eli ensin oma käytös kuntoon. Suosittelen myös, että uudet tulokkaat eivät saa liikkua yksin ollessaan kuin rajatussa tilassa, jossa niillä on tarvittavat varusteet yksinoloa varten eli makuupaikka, vettä ja 1-2 lelua. Uusien koirien kohdalla tähän tilaan meneminen/sieltä tuleminen kannattaa tosiaan aloittaa pienin askelin eli ihan muutamia minuutteja aluksi ja sen jälkeen sitten pikkuhiljaa aikaa pidentäen. Koira alkaa tuhota paikkoja silloin, kun se on pelokas tai turhautunut. Pelkojen voittaminen alkaa niiden tunnistamisella ja siitä eteenpäin siedättämisellä, turhautumisen poistoon auttaa liikunta ja aktivointi. Nämä ovat sitten ihan koirakohtaisia juttuja, kuinka paljon ja mitä pitää olla.
Millä perusteella tuota aktivointipalloa ei voisi jättää? En yritä "aktivoida" koiraa tuolla, vaan koira kiinnittää huomion siihen eikä turhaudu sitten yksin ollessaan, koira kyllä nukkuu yleensä kun tulen kotia ettei siinä. Mutta tapoja on toki monia, toinen koira oppii toisella tavalla tottakai.. Kerroin vain omat tavat miten olen saanut "ongelmakoiran" opetettua pois tuosta ongelmastaan :)
AKTIVOINTIpallo. On turha aktivoida koiraa kun sen pitäisi levätä. Kun kiinnostun aika nopeasti loppuu pallosta niin kiinnitetään huomiota muihin tavaroihin ymv. Tämän vuoksi.
__________________________________
"Koira alkaa tuhota paikkoja silloin, kun se on pelokas tai turhautunut. "..tai huonotapainen muuten. (puuttuva tapakasvatus)
En sano ettetkö olisi 100% oikeassa, mutta meidän tapauksessa tuo pallo on todettu todellakin toimivaksi eikä ole mitään haittaa ollut siitä, päin vastoin.. Joten miksi lopettaisin tämän pallon käytön?
Mutta tarkoitin lähinnä sitä että ap: ei välttämättä kannata aloittaa tuota aktivointipallo hommaa
Juu ei varmasti kannata mutta voihan sitäkin kokeilla muutaman kerran jos homma ei ala muuten onnistua. Meillä ossaa olla nätisti jo ilman palloakin :) Pitäis melkein koputtaa puuta, nyt kun menen kehumaan on varmaan hajottanut koko kämpän kun pääsen kotia.. :D
Kiitos kaikille asiallisista kommenteista! Olivat kyllä todella ajattelemisen arvoisia.
Ulkoiset seikat olen kyllä huolehtinut jo heti alkujaan pois, eli ne eivät ole syynä. Eli koira on eläinlääkärillä käytetty (pakkokin, koska kilpailemme), liikuntaa saa varmasti riittävästi, koska tykkään lenkkeillä (aina aamuisin n. 1,5 tunnin lenkki -siis ennen kuin jää yksin! ja muutoin käy ulkona kaksi kertaa puolen tunnin-tunnin lenkin, eli väh. 2,5 tuntia päivässä). Aktivointia on varmasti tarpeeksi, koska treenaamme joka päivä (kilpailemme siis tokossa avoimessa luokassa ja kerran viikossa vielä tunti agilityä). Ja koska olen opiskelija, niin kyllä päivämme ovat enemmän tai vähemmän "samakaltaisia". Eli täynnä rutiineja eri toiminnoissa.
Monille jäi siis käsitys, että "tapakasvatusta ei ole". Hmm.. Ymmärrän tämän käsityksen, koska kirjoitukseni oli varsin epäselvä tältä tiimoilta. Ja sitenkin, että useimmiten koirilla, joilla on eroahdistusta, he ovat muutenkin noh, "kurittomia", eli tapakasvatus puuttuu. Mutta mulla on ollut aikaisemmin kaksi koiraa (saksanpaimenkoira uros ja belgianpaimenkoira groenendael narttu), joten tapakasvatuksen olen mielestäni muuten hoitanut varsin mallikkaasti aikaisemman kokemuksen turvin. Koirallani on kyllä heti alusta asti ollut varsin selvät säännöt, kuinka toimitaan. Enkä ole joutunut niistä kiistelemään. Rutiinit ovat muutoin varsin kohdillaan. Koira siis osaa käyttäytyä, eli ei hypi ihmisiä päin, ei hauku turhia, ei "varasta" tai kyttää ruokia, on sosiaalinen muita koiria kohtaan, on rauhallinen sisällä, ei tee tarpeitaan sisälle (paitsi toisinaan se hätäpissa yksin ollessaan), ei etenkään vedä hihnassa, on tottunut kaupunki olosuhteisiin, osaa liikkua yleisissä kulkuneuvoissa, yms. Ja perus tottelevaisuus on hallussa. Mutta tämä yksin oleminen. Se on ainut ongelma.
Ja kun nyt olen saanut teiltä ajatuksia, niin se taitaa enemän olla siis mun ongelma..
Tänään toimin aivan normaalisti, niin kuin aina, paitsi valmistelin kämpän vain nopeammin (tein valmistelut, koska mulla ei oikeasti ole varaa tyyliin ostaa joka viikko uutta tietokonetta tai koulukirjoja..). Matot jätin. Koiraa en voi "rajata" mihinkään, koska mulla on niin pieni yksiö, enkä sitä vessaan halua sulkea. Nousin itse ylös ja söin, valmistelin kämpän, lähdimme lenkille ja takaisin tullessamme annoin sille luun (vaikka sille olin jättänyt ne ruokintapullot). En tehnyt lähdöstäni sen suurempaa numeroa, menin vain. Kun tulin takaisin, en huomioinut koiraa ollenkaan vaan tulin sisälle, purin repun avasin koneen ja aloin siivota kämppää. Eli ruokintapullot ja luu pois, sekä kaappien salvat auki ja tuuletin. Tähän mennessä kaikki aivan normaalia. Mutta sitten katsoin rutussa olevaa mattoa. Ei helvetti. Hätäpissa oli tullut SILTI vaikka koira varmasti pissasi monta kertaa aamulla ulkona. Kyllä mä tätä sanoisin eroahdistukseksi, koska mitä olen omaa koiraani tulkinnut, niin ei se kyllä mua dominoi tai muuten merkkaile. Noh, matto rullalle ja koira matkaan pyykkituvalle ja sitten lenkille.
Harmitti, mutta sen verran olen tyytyväinen itseeni, etten ole KOSKAAN sitä rankaissut jälkikäteen tai huutanut/suuttunut sille. Turhaahan sellainen olisi.
Omaan mielentilaani kiinnitin nyt aiempaa enemän huomiota ja mielestäni onnistuinkin. Mutta täytyy toivoa, että tämä ajanmittaan menee ohi.
Mutta typerin ehdotus, mitä olen koskaan kuullut, on kuonokopan laitto. Ei ikinä! Mielummin vaikka sitten siedän tätä koko lopun 15 vuotta, mutta ei kuonokoppaa.. Vai jos joku haluaa perustella sitä mulle, niin voihan yrittää..
Kiitokset tuesta. :)
Niin, ja tuosta nim. Kukkahatuton setä mainitsemasta leimautumisesta vielä.
Koira tuli mulle juuri, kun puolentoista kuukauden lomani oli alkanut. Eli meillä on kyllä ollut sinänsä aikaa tutustua ja kasvattaa luottamusta toisiimme. Ihan heti en aloittanut yksinolo harjoituksia, mutta n. paria viikkoa sen jälkeen kylläkin. Eli pikkuhiljaa.
Edelleen epäilen, että se tapakasvatus on tekemättä..Koska se rakennetaan jo pentuna.
". Sitä ennen se oli ehtinyt olla neljässä eri perheessä, joista yksi oli alkoholistiperhe, mistä sen hostaanotin. "...Täällä se on ollut tekemättä..
Huomioi seuraava koiran hätäpissässä ja tai paikkojen särkemisessä. (Lyhyesti kun en jaksa kaikkea kirj)
Jos koira on ollut alkoholistiperheessä niin ilman kirjoittamistakin on selvää mitä se merkitsee koiralle tai on merkinnyt.
Jos se kun on joutunut odottamaan ketä tulee kotiin ja missä kunnossa sekä mikä on ollut meteli. Rähinää kovaa ääntä, ehkä väkivaltaa jne. Luulisi että odottavaa koiraa hieman stressaa se odottaminen kun ei tiedä mitä seuraa. Tästä voi johtua myös se tavaroiden ja muun syönti ja tuhoaminen.(stressi)
Tästä taas tapa ja sijaistoiminta. Yksin ->odotus ->teko purkaa siis stressiään tavaroihin
Millä muulla koira voi purkaa sitä kuin suullaan tai tekemällä alleen. Sitä sen on pakko olla kun vertaa mitä teette yhdessä koiran kanssa. Nuo tekemiset on viite menneisyydestä johon auttaa ehkä aika -Ehkä ei
Olen myös hakenut monta koiraa vastaavista oloista ja fiksaillut niiden jättämiä jälkiä koirista.
Työlästä hommaa, mutta palkitsevaa.
Sekavasti selitetty ja vain muutamalla sanalla, mutta yritä löytää pointti.
Joo,ymmärsin pointin. Kyllä. Eli en siis ainakaan kovin väärässä ole ollut, kun olen koiralle tekemistä aina jättänyt.
Ja ymmärsin senkin, että tottakai se pureskelee ahdistukseensa. Mutta ei mua kiinnosta se syy, miksi se pureskelee.Mua kiinnostaa se,miten siitä pureskelusta pääsee eroon. Ja siihen näillä näkymin siis auttaa vain aika. Toivottavasti :)
Mutta tuosta tapakasvatuksesta.. hmm.. ilmeisesti meillä on hivenen eriävä mielipide siitä, mitä se terminä tarkoittaa, vaikkakin varmasti on molemmilla jotain saman suuntaista kuitenkin. Eli mun mielestä vaikka tietenkään tapakasvatusta ei ole tämän koiran osalta aloitettu ihan pennusta,niin se on kuitenkin aloitettu mun luona ja toimii tällä hetkellä. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan :)
Ja en ole varma, viittasitko tapakasvatksella ainoastaan sisäsiisteyteen, mutta täsmennän silti: Eli koirani on siis muutoin erittäin sisäsiisti. Ei ole koskaan mun luona (tai kenenkään muunkaan luona, jos on hoidossa ollut)tehnyt sisälle tarpeitaan ihmisen läsnäollessa. Ja ne kerrat kuin se on yksin ollessaan tehnyt sisälle, on hyvin pääteltävissä hätäpissaksi, koska"lammikko" on erittäin pieni, toisinaan ollut jopa tipottainen. Eikä tämäkään todellakaan ole jokakertaista.
Mutta, toivottavasti tämä helpottaa pian :) Ja toivottavasti valitteluni lohduttaa jotakuta, joka on samassa tilanteessa itse :D
Ei se mitään, vaikka oli sekavasti selitetty,luulen ainakin ymmärtäneeni edes jotain. Kiitän jälleen.