Olenko minä satuttanut sinua?
Sitä en ymmärtänyt.
Kuvittelin toisin.
Kuvittelin.
En rohjennut
mutta kuvittelin.
Olen niin pahoillani
jos satutin
jos loukkasin.
Miten sen voisinkaan hyvittää.
Rakkauttani et enään kait huoli.
Rakkauteeniko enää et luota?
Mutta minä olen rakastanut.
Minä rakastan.
Mutta jos rakkauteni sinua satuttaa.
Minä väistyn.
Itken - ja väistyn.
Sillä minä silti rakastan.
Annathan rakkauteni anteeksi.
Annathan ymmärtämättömyyteni anteeksi.
Sitä en ymmärtänyt.
Kuvittelin toisin.
Kuvittelin.
En rohjennut
mutta kuvittelin.
Olen niin pahoillani
jos satutin
jos loukkasin.
Miten sen voisinkaan hyvittää.
Rakkauttani et enään kait huoli.
Rakkauteeniko enää et luota?
Mutta minä olen rakastanut.
Minä rakastan.
Mutta jos rakkauteni sinua satuttaa.
Minä väistyn.
Itken - ja väistyn.
Sillä minä silti rakastan.
Annathan rakkauteni anteeksi.
Annathan ymmärtämättömyyteni anteeksi.
Vastaukset 30
Vanhimmat
Kertokaa nyt suoraan sille nuo asiat. Ei paljon auta jos tää tyyppi ei lue näitä anteeksipyyntöjä.
Vaikuttaa sikäli vakavalta että selvitä asias ihan oikeesti.
Antakaa toisten pyydellä täällä anteeks tai mitä vaan jos saavat siitä jonkun tyydytyksen.ei sen pitäis olla muilta pois.
Anteeksi pitää pyytää aina henkilöltä iteltään, sen verran pitää olla selkärankaa. Onko hän sinulle nimettömän anteeksipyynnön arvoinen, ei enempää ? Ja vielä - kyllä ihminen aina tietää sisällään milloin
satuttaa ja loukkaa toista, aina. Hyvittää voit varmaankin ainoastaan niin että kerrot tuon hänelle itselleen.
Tuostahan ei kukaan tiedä yhtään keneltä on ja kenelle. Käytöstavat esille !
VIRSI!!
ihmiset on sellasia puupäitä ettei ne ikinä opi. Ihan sama kirjoittaako tuollaista itkuvirttä vai ei jollei
sitä uskalla kohdentaa ja kertoa keneltä on. Nythän se ei ole kenellekään eikä keneltäkään.
Mutta jokainen tyylillään, meikäläinen vaan on tottunut siihen että omat loukkaukset ja satuttamiset
PITÄÄ pyytää anteeksi oikeasti eikä heittää bittiavaruuteen arvuuteltavaksi.
saathan sä anteeksi.
häneltä,ehkä asia selviää helpommin.
En kohdista tätä viesti ketjun aloittajaan vaan yleisesti tuumaan, että mulla on "hampaan kolossa" tietyistä henkilöistä negatiivisia kokemuksia ja en kyllä voi antaa anteeksi epä-asiallista kohtelua ja loukkauksia. Onneks niiden ihmisten kanssa en joudu enää tekemisiin, enkä voi pahoittaa heidän takiaan mieltäni, kun muutin maisemia..;).
Niin Sinä kuvittelit, itket ja väistyt. Mutta nyt tiedät myös, mistä tulee hiljaisuus ja kyyneleet.
Sinä sanaa EI kirjoiteta isolla kesken lauseen.
jos haluaa todella paljon kunnioittaa häntä ketä tarkoittaa mutta täällä se on turhaa koska ei tiedä ikinä kenelle puhuu.
Sinä sana kirjoitetaan aina isolla kun Sydän kuulee enemmän kuin korvat. Hyvää päivän jatkoa Sinulle.
Kieliopissa opetetaan, että sinä sanaa EI kirjoiteta isolla kesken lauseen.
Tämä on fakta jota ei voi muuttaa.
Mutta sanaakaan ei kirjoiteta isolla kesken lauseen, vaan sanan eteen tulee pilkku.
Jollekkin on tärkeintä kielioppi, jollekkin muulle taas sydän ja Sinä :)) ( Ei kylläkään tarkoita sinua )
Sinulla on paljon fakta tietoa Äidinkielen Kieliopista.
Kiitos, niin näköjään onkin..;). Säkin opit nyt, kun neuvoin. Tsemppiä!
kuten EI myöskään sanaa ei..
;P
Niin tiedän, että ei sanaa kirjoiteta isolla, mutta laitoin sen isolla, koska halusin painottaa miten oikein kirjoitetaan jotkut sanat.. Moni olisi sen älynnyt ilman, että sitä täytyy minun nyt selitellä.
Tsemppiä Sinullekin . Piristit päiväni. :-)
EI sitten tullut mieleesi, että ehkäpä se Sinä sanakin oli kirjoitettu alkamaan isolla kirjaimella juuri korostus-tarkoituksessa? 8-)
Munä kyllä tajusin heti mitä Sinä tarkoitit tuolla EI:lläsi.. mutta Sinä et siis vieläkään tajunnut..
Surullista.
vähissä kun kielioppi on saanut noin suuren vallan ..
Ei sana oli esimerkkinä korostettu isolla, mutta sinä sanaa ei voi laittaa isolla korostamaan jotain tunnetta tai asiaa, koska se on eriasia..:).
Ok, nyt menen heippa..
minäkään voi ja negatiiviset, valittavat ihmiset vievät sitä paitsi kaiken mehun omasta elämän ilosta............. ja sammuttaa sen palon mikä silmistä kuuluu loistaa....
olla olemassa luottamusta silloin kun omat satuttamiset ja loukkaukset pyydetään anteeksi nimettömällä
viestillä ! Ei luottamusta siinä perinteisessä mielessä eikä liioin luottamusta toisen rakkauteen.
Jos kahden ihmisen välillä ei ole puheyhteyttä vaan kaikki hoidetaan näin, silloin ei ole mitään.
Omasta mielestäni tämä on loukkaus häntä kohtaan kenelle osoitat tämän viestisi.
Joten taidat jatkaa loukkausten sarjatyönä.
Mietihän vähän toisenlaista tapaa hänen suhteensa.
Minulleko kirjoitit
minua sanoillasi hyvilläkö halusit
Sanasi loukkasivat silloin
säikähdin, säryin
sinua loukkasin mä silloin
Kaduin
Yksin mietin sitä illoin
Miksi tavanneet emme
miksi puhua emme voineet
En sinulle vihainen ole
kuinka saattaisinkaan
sinulle kullalleni mun.
.
anteeksipyyntö menee ? Miten näihin on niin vaikea laittaa vaikka molempien nimikirjaimia ?
Pyydetäänkö rakkaalta anteeksi näin ? Onko tämä sinun mielestä rakkaan kohtelua?
Näyttää olevan tuttua kun on aikaisempiakin suttuja näköjään tullut.
Sinä menetät hänet jos jatkat noin kauan.
töpsistä, jatkahan kuvittelua.
Kuvittelussa vaan on se paha puoli, kun oikein maalailee niitä pilvilinnoja, voi joskus mennä puurot ja vellit sekaisin. Itse kullakin.
Toisinaan joku kirjoitus (jos nyt sellaista tarkoitat) saattaa olla niin omaan tilanteeseen sopiva ja sitähän alkaa pienessä päässään miettimään vaikka mitä. Toisinaan joku/jotkut kirjoittelevat tarkoituksella mitä sattuu... ;)
Tähänkään en voi vastata muuten, kuin jos tämä olisi minulle.
-Et ole oikeassa elämässä tehnyt mitään, mikä voisi minua loukata. Äläkä näistä kirjoituksista ole huolissasi. Tietysti on hyvä muistaa itse myös mitä kirjoittaa...(minunkin)
Jos itsellä on oikein paha olla -ei aina jaksa kirjoittaa mitään mieltä ylentävää. Tosin silloin olisi kaiketi parempi olla vain hiljaa, eikä kirjoittaa mitään.
Toisaalta jos itsellä on oikein paha olla -tämä ei liene oikea paikka silloin. Käytännössä kokeiltu juttu...entistä surkeampana sulkee koneen...tai sitten ei... sitäkään ei koskaan tiedä, jos sattuu lukemaan jonkin piristävän tekstin.
Vaikea on paikka. Sehän oli jo kaikilla meistä tiedossa, joten kunhan paremman tekemisen puutteessa vastasin.
-Päivänjatkoa-
tuo viesti. Enkä usko sen olevan minulle (kun todennäköisesti aloittaja on nainen ja nainen olen itsekin).
Ps. Enää-sanan loppuun ei tule n:ää.
Jokainen meistä tietää aina milloin loukkaa ja satuttaa toista ihmistä, sen tietää aina sisimmässään,
sinäkin olet tiennyt kuten me kaikki muutkin.
Tässä viestissä on joku suuri epätosi, sinä kutsut häntä sanalla rakas ja kuitenkin kirjoitat anonyymin anteeksipyynnön hänelle. Eikö se ole outoa ? Miksi sinä et kohdista viestiäsi hänelle niin että sen voi tunnistaa ? Miten sinä kohtelet rakastasi noin huonosti ? Jo aiemminkin viestistäsi päätellen.
Peräänkuuluttaisin arvostusta, jos arvostaa ihmistä niin silloin kaiketi puhuu hänelle itselleen.
aattelen, kyllä sen aina tietää. koska se tuntuu pahalta itestäkin.