En tiedä, olisiko minun syytä hakeutua lääkäriin/terapeutille, tai onko minulla "paniikkihäiriö" sanan varsinaisessa merkityksessä, mutta siis juttu on tämä:
Olen 18-vuotias tyttö ja lähinnä koulussa tunneilla olen kauhean jännittynyt ja viittaaminen ja vastaaminen tuntuu vaikealta. Jos esim. jokainen vastaa järjestyksessä ja tiedän vuoroni koittavan pian, tunnen sydämen tykytystä ja yritän vain hengitellä sisään. Joskus myös kouluun lähteminen tuntuu vaikealta ja aamulla on suoranaista pahoinvointia ja sydän lyö tuhatta ja sataa. En ole koskaan kokenut mitään suoranaista kuolemanpelon kohtausta, vain hetkiä jolloin tuntuu todella "lohduttomalta. Tiedän, ettei mitään pahaa tule tapahtumaan ja yritän vakuuttaa sen itselleni. Joskus se rauhoittaa enemmän, joskus vähemmän. Koulusta tultuani ajattelen monesti kuinka tyhmää oli taas olla peloissaan aamulla, en oikein edes tiedä mistä.
Oikeastaan "pelkoni" ja oireeni liittyvätkin vain kouluun. Voin aivan hyvin käydä kaupassa, kulkea bussilla, tavata uusia ihmisiä ja mennä uusiin tilanteisiin, mutta juuri oppitunneilla istuminen tuntuu toisinaan ylivoimaiselta. Johtuen ehkä siitä että minua kiusattiin ala-asteella ja voin kai sanoa etten ole koskaan päässyt siitä yli vaikka olen jo vuosia ollut toisessa koulussa ja minulla on tiivis ja läheinen ystäväpiiri sekä tiedän, ettei kiusaaminen ollut mitenkään minun syytäni. Tällaista yleistä jännittämistä esiintyy myös ennen esitelmiä ja silloin varsinkin kädet hikoavat, sydän lyö tuhatta ja sataa ja joskus pyörryttää.
Yleinen jännittäminen ja paniikkihäiriö taitavat tosin olla eri asia, sen mitä olen psykologiaa lukenut? En tiedä olisko syytä hakeutua esim. psykologille. En kyllä tiedä mistä puhuisin; esiintymispelosta, kiusaamistaustastani vai siitä että jännitän vastata tunnilla? Muutoin kun tunnen voivani hyvin. Välillä on parempia päiviä, välillä huonompia. Muuten koen itsetuntoni olevan ihan hyvä, luotan itseeni ja viihdyn nahoissani, mutta tämä yksi asia tuntuu olevan minulle pienoinen ongelma. Mikä ikinä se sitten virallisesti onkaan..
Kiitos kaikista vastauksista. En tiedä mitä haen tällä takaa, jotain kommenttia varmaankin! :)
Olen 18-vuotias tyttö ja lähinnä koulussa tunneilla olen kauhean jännittynyt ja viittaaminen ja vastaaminen tuntuu vaikealta. Jos esim. jokainen vastaa järjestyksessä ja tiedän vuoroni koittavan pian, tunnen sydämen tykytystä ja yritän vain hengitellä sisään. Joskus myös kouluun lähteminen tuntuu vaikealta ja aamulla on suoranaista pahoinvointia ja sydän lyö tuhatta ja sataa. En ole koskaan kokenut mitään suoranaista kuolemanpelon kohtausta, vain hetkiä jolloin tuntuu todella "lohduttomalta. Tiedän, ettei mitään pahaa tule tapahtumaan ja yritän vakuuttaa sen itselleni. Joskus se rauhoittaa enemmän, joskus vähemmän. Koulusta tultuani ajattelen monesti kuinka tyhmää oli taas olla peloissaan aamulla, en oikein edes tiedä mistä.
Oikeastaan "pelkoni" ja oireeni liittyvätkin vain kouluun. Voin aivan hyvin käydä kaupassa, kulkea bussilla, tavata uusia ihmisiä ja mennä uusiin tilanteisiin, mutta juuri oppitunneilla istuminen tuntuu toisinaan ylivoimaiselta. Johtuen ehkä siitä että minua kiusattiin ala-asteella ja voin kai sanoa etten ole koskaan päässyt siitä yli vaikka olen jo vuosia ollut toisessa koulussa ja minulla on tiivis ja läheinen ystäväpiiri sekä tiedän, ettei kiusaaminen ollut mitenkään minun syytäni. Tällaista yleistä jännittämistä esiintyy myös ennen esitelmiä ja silloin varsinkin kädet hikoavat, sydän lyö tuhatta ja sataa ja joskus pyörryttää.
Yleinen jännittäminen ja paniikkihäiriö taitavat tosin olla eri asia, sen mitä olen psykologiaa lukenut? En tiedä olisko syytä hakeutua esim. psykologille. En kyllä tiedä mistä puhuisin; esiintymispelosta, kiusaamistaustastani vai siitä että jännitän vastata tunnilla? Muutoin kun tunnen voivani hyvin. Välillä on parempia päiviä, välillä huonompia. Muuten koen itsetuntoni olevan ihan hyvä, luotan itseeni ja viihdyn nahoissani, mutta tämä yksi asia tuntuu olevan minulle pienoinen ongelma. Mikä ikinä se sitten virallisesti onkaan..
Kiitos kaikista vastauksista. En tiedä mitä haen tällä takaa, jotain kommenttia varmaankin! :)
Vastaukset 3
Vanhimmat
ja paniikkihäiriö ovat kaksi eri asiaa. Ja ihminen voi saada paniikkikohtauksia joskus elämässään sairastamatta silti sairautta nimeltä paniikkihäiriö, jonka diag. tarvitsee täyttää tietyt kriteerit.
Saattaisit hyötyä beetasalpaajasta ja kogn.terapiasta
iv:stä. Mulla on jo varmaan neurologian takia kaikki kognitiot. Mutta mistä mä hyötyisin eniten, jos ei sisaruksiaan saa enää nähdä. Onko tosi, että kognitiivinen terapia on pelkkä armoton hyönteispelko? Mikä sen aiheuttaa? Käsittääkö se mitään muita asioita tällä hetkellä, kuin diagnostiikka jne. mua rupes äsken katsos ahdistamaan. Täma on niin puurouttavaa tämä astma. Näihin on erilaisia osa-alueita, mutta en mäkään voi palkatta olla ja kertoilla niistä yhtään mitään. Mulla on astma esteenä psykologin ja sama minkä terapeutin koutukseen. En jaksa siksi muita ihmisiä. Aikuinen cp-vammainen ei ole koskaan kognitiolla, siksi psykologia voisi käsittää jotain muutakin. Ymmärrätkö että olen hengenvaarallisesti sairas ilman liikuntalukiotani? Kognitiivisen terapian katsotaan perustuvan vain seksiin. Nyt olet luonut mulle väkivallattomuudella mulle pakotteen väkivaltaan. Hoitaja ei sovellu koskaan ilman kognitiota töihin. Kysymyksessä on aika paljon ymmärrettyä laajempi ilmiö. Poliisi luuli esim. saavansa sanoa sanan terapia ihmissyönti kognitiota käyttäen. Heillä ei ollut ihan tarpeeksi neurologiaa vielä siihen. Kuka yrittää harjoittaa kirkumista kognitiona?
"Hoitaja ei sovelu koskaan ilmaan kognitiota töihhin" pitää paikkansa. Saman voi sanoa kaikista muistakin ammaateista. Aikuiskasvatuksen kognitiivis-konstruktiivinen osa-alue, oppiminen ja ammatillinen kasvu, on tärkeä osa ammattitaitoa ja -asennetta. Sekä perushoitajilta, sairanhoitajilta, erkoissairaanhoitajilta että psykiatrilta puuttuu ammatillinen kognitio.
Polisilta puuttuu kognitio, jos hän ei osaa perustus- ja rikoslakeja noudattaa sekä työssä että vapaa-ajalla.
"Kognitiivisen terapian katsotaan perustuvan vain seksiin" liittyy läheisesti Freudin psykoanalyyttiseen teoriaan. Eriksonin teoria on paras.