Mistähän piristystä elämään kun ei oikein löydy mitään mikä jaksaisi innostaa ensihuumaa pidemmälle. Oli tilanne miltei mikä tahansa, niin aina jostain syystä palaan siihen samaan tunteeseen että "taas tätä samaa paskaa/tämähän on jo nähty".
En ole kunnianhimoinen, joten uraputkessa noususta en haaveile (päin vastoin) ja olen elänyt aina hieman liiankin yltäkylläistä ja turvattua elämää, ettei oikein materia ja yletön rahankaan haaliminen innosta.
Jossain vaiheessa vielä pystyi hetkellisesti pitämään mielenkiinnon elämään shoppailemalla ja reissaamalla mutta enää eivät jaksa nekään innostaa. Silloin tällöin elinvoimaa on taas saanut uuden ihmisuhteen etsimisestä, mutta sen edes jollain lailla kiinostavan ihmisen löytäminen tuntuu olevan lähes mahdotonta. (Seksiseuraa kyllä löytynee mutta pääosin niistäkin jää aina paha mieli ja viikkoja/vuosia kalvava epäilys että minkähän syyhyn sitä taas sai riesakseen)
Kaikki on perustarpeet ovat tällä hetkellä mielestäni kunnossa eli työ/terveys/asunto/rahaa/auto/kodinkoneet ja muut harrastusvälineet löytyvät vaan silti ensimmäisenä vain toivoo että tapahtuisi nyt vihdoin joku katastrofi tai muu onnettomuus että kuolisi pois kitumasta. Ainoa este sille että en viitsi itse päättää päiviäni ovat vanhemmat/sukulaiseni. On liian suuri kynnys aiheuttaa itse surua läheisille ja jättää heidät ihmettelemään omaa syyllisyyttään.
Välillä tuntuu että olen ajautunut liian kultaiselle keskitielle ja en pysty enää nauttimaan täysin palkein siitä mitä olen saavuttanut. Toisaalta mieli tekisi sävähdyttää ja vaihtaa elämäntyyli täysin boheemiksi , mutta toisaalta taas sisäinen "kansallissosialisti" sanoo että ainoa hyväksyttävä tapa elää tässä yhteiskunnassa on se vakituinen konservatiivinen päivätyö tukka lyhyenä ja paita silitettynä. Kuitenkin samaan aikaan työpaikalla mauttomien "taviksien" seassa tulee väkisinkin mieleen että tämän on pakko olla oikeasti helvetti ja se oikea elämä on jossain muualla.
Kadehdin ihmisiä joilla on vielä elämässään joku päämäärä tai edes joku unelma tulevaisuudesta minkä avulla he jaksavat seuraavaan päivään. Olkaa onnellisia jos teistä tuntuu edes hetkittäin siltä että elämä rullaa tai joku asia nostattaa veren pintaan eikä malta odottaa tulevaa.
En ole kunnianhimoinen, joten uraputkessa noususta en haaveile (päin vastoin) ja olen elänyt aina hieman liiankin yltäkylläistä ja turvattua elämää, ettei oikein materia ja yletön rahankaan haaliminen innosta.
Jossain vaiheessa vielä pystyi hetkellisesti pitämään mielenkiinnon elämään shoppailemalla ja reissaamalla mutta enää eivät jaksa nekään innostaa. Silloin tällöin elinvoimaa on taas saanut uuden ihmisuhteen etsimisestä, mutta sen edes jollain lailla kiinostavan ihmisen löytäminen tuntuu olevan lähes mahdotonta. (Seksiseuraa kyllä löytynee mutta pääosin niistäkin jää aina paha mieli ja viikkoja/vuosia kalvava epäilys että minkähän syyhyn sitä taas sai riesakseen)
Kaikki on perustarpeet ovat tällä hetkellä mielestäni kunnossa eli työ/terveys/asunto/rahaa/auto/kodinkoneet ja muut harrastusvälineet löytyvät vaan silti ensimmäisenä vain toivoo että tapahtuisi nyt vihdoin joku katastrofi tai muu onnettomuus että kuolisi pois kitumasta. Ainoa este sille että en viitsi itse päättää päiviäni ovat vanhemmat/sukulaiseni. On liian suuri kynnys aiheuttaa itse surua läheisille ja jättää heidät ihmettelemään omaa syyllisyyttään.
Välillä tuntuu että olen ajautunut liian kultaiselle keskitielle ja en pysty enää nauttimaan täysin palkein siitä mitä olen saavuttanut. Toisaalta mieli tekisi sävähdyttää ja vaihtaa elämäntyyli täysin boheemiksi , mutta toisaalta taas sisäinen "kansallissosialisti" sanoo että ainoa hyväksyttävä tapa elää tässä yhteiskunnassa on se vakituinen konservatiivinen päivätyö tukka lyhyenä ja paita silitettynä. Kuitenkin samaan aikaan työpaikalla mauttomien "taviksien" seassa tulee väkisinkin mieleen että tämän on pakko olla oikeasti helvetti ja se oikea elämä on jossain muualla.
Kadehdin ihmisiä joilla on vielä elämässään joku päämäärä tai edes joku unelma tulevaisuudesta minkä avulla he jaksavat seuraavaan päivään. Olkaa onnellisia jos teistä tuntuu edes hetkittäin siltä että elämä rullaa tai joku asia nostattaa veren pintaan eikä malta odottaa tulevaa.
Vastaukset 5
Vanhimmat
...ajatuksia täälläkin. Oliskohan se kuitenkin tätä kolmenkympin kriisiä vielä. Koitetaan vaan jatkaa eteenpäin, hyvää jatkoa Sinulle!
monenlaista. Toiset taistelevat saadakseen elää, toiset taistelevat saadakseen rohkeutta luopuakseen elämänlahjasta. Jokainen tekee valintansa itse ja meidän kanssaihmisten tule heitä ymmärtää vaikka se tuottaakin tuskaa.
Elämän mielenkiinnon ylläpitäminen shoppailemalla...kuvastaa todellista tyhjyyttä sisimmässäsi....miten sitten löytää elämän tarkoitus...mene ja tiedä...ehkä todellakin joku vakava onnettomuus sinun läheisellesi avaisi silmäsi huomaaman kuinka ihana elämä oikeastaan on, kun sen vain osaa oivaltaa.
Olen taistellut poikani rinnalla teho-osatolla ja silloin ymmärsin sen elämän menettämisen tuskan...kuinka pienestä kaikki voikin olla kiinni...en halua sinua syyllistää vaan tuoda esille sen tosiasian, että et vielä ole huomannut sitä, että sinulle on annettu lahjoista kallein...saat ELÄÄ.
Uskon sinun elämän väsymyksen olevan vain hetkellistä, koska ajattelet vanhempiesi tuskaa, jos tapat itsesi....ei elämänhalun menettänyt ihminen jaksa enää ajatella muiden tunteita. Kyllä sinä vielä löydät elämän uudestaan ja toivon sitä todella, että niin käy. Eräs sananlaskukin toteaa ...ei meitä surulla ruokita, se on ilo, joka elättelee;)
Päässäni pyöri muutama vuosi ja pari viikkoa sitten samanlaisia ajatuksia, masennus iski oikein tosissaan, perhe-elämä (itselläni on 3 lasta) rupesia hajoilemaan ja ainoa ajatus oli että pääsisi pois täältä ja nopeasti.
...mutta kuten nimimerkki-Nainen sanoi, se on väärin kaikkia läheisiä kohtaan (vaikka itselleen 'siinä kohtaa' kun masennus iskee, on se ja sama)...vaikka ei pitäisi. Kuten sanoit sinulla on kaikki muuu hyvin mutta 'jokin puuttuu'. Tuon eteen itsekin tein töitä erittäin paljon (pyörin vuosia ravintoloissa etsimässä sitä oikeaa)ja lopulta löysin sen....kaikki löytävät sen oikean ennemmin tai myöhemmin.
Asiat ei ikinä mene niinkuin pitäisi. Joskus käydään pohjalla ja kun on tarpeeksi pohjalla niin siitä on ainoa suunta ylöspäin (ryhdistäytyminen, laitettava arvot tärkeysjärjestykseen, kaverit jne...). Tätähän tää on, välillä menee päin h******ä ja välillä hyvin...ei kenelläkään voi jatkuvasti mennä hyvin...sellaista ihmistä ei ole olemassakaan.
Kavereiden tai muiden ihmisten kanssa juttelu auttaa aina ja se että yleensä juttelee asiasta osoittaa järkeä ja vastuuntuntoa. On mietittävä missä mättää ja yritettävä edetä omaa haavetta kohti vaikka hiljalleen ja tehdä töitä sen eteen vaikka tulosta ei heti näykään...harvoin kukaan voi harpata välittömästi siihen mihin on alunperinkin tähdännyt/haaveillut.
Se että sinulla on työ ja oma elintaso ok, on jo erittäin hyvä lähtökohta saavuttaa haluamasi ja varmasti tulet sen saavuttamaan, kunhan jaksat tsempata (näinhän me suurinosa etenemme).
Moi, et varmaan oo ainut jolla on vastaavia olotiloja elämässään, itse olen ollut joskus tosi masentunut elämästäni jossa ei tuntunut tapahtuvan mitään, mut sitten tajusin että mä podin ns. hyvinvointipahoinvointia, ettei mikään tunnu enää miltään, ja päätin lähteä maailmalle sellasiin paikkoihin joissa jouduin tosissaan arvojeni kanssa kasvotusten, esim. ei ollut puhdasta vettä joka meillä on niin itsestäänselvyys ettei sellasia asioita tule ajatelleeksi. Ehdotan että otat kunnon irtioton turvallisesta elämästäsi ja hyppäät seuraavaan lentokoneeseen joka menee jonnekin köyhyysrajan tuolle puolen, ja elät siellä pari viikkoa tai miten kauan vaan, eiköhän elämänhalu ja koti-ikävä ala palailla pikkuhiljaa kun huomaat mitä kaikkea sulla elämässäs on, tai voithan jäädä sinne ja ryhtyä auttamaan todella pulassa olevia ihmisiä, vaikka katulapsia, luulen että sen tarpeellisuuden tunteen jälkeen sä oot kiitollinen ja itsesi löytänyt ihminen:)
moikka no voi vide sulla kaikki ja mulla ei mitään ja jaksan silti viel olla optimistisella pääl.
ei vaki työtä ei elämäni rakkautta etsiny kyllä olen..ja samaltaval käyný ku sulla et kapakasta kyl...jne. mäki olisin lähteny risteilylle ens viikolla ku lomaa 3päivää! mut manit ei riitä.
sit aattelin ottaa aurinkoo ja nauttia kesästä
. ei mikään ole asia ole noin synkkien ajatusten arvonen. jos tästä oli yhtään apua nii hyvä! yritin ainaki piristää! joten otakavereita mukaan ja vuokraa mökki! mee narraa kaloja ja lämmitä illal sauna! muutema kuppi ja erittäin hyvää grillattua ruokaa!! jatkoja!