Psyykkisistä ongelmista kärsiville nuorille sairaseläkelläisille tarvittaisiin lisää ajanvietto paikkoja pieksämäelle.. Ei oo mitään minne mennä kun ei ole ystäviä ja sukulaisetkin halveksii. Kaikki päivät yksin kotona vain eläke päivää odotellen, ihme jollei ruumiita synny..
PsykProblem
MarkonLaaren
21692
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Kirjastoon voi mennä, mutta sekään ei täytä koko vkon ohjelmaa... Eikä oikein jaksa lukeakaan kun ahdistaa ja masentaa..
Voit pyöräillä ja kävellä nauttien Pieksämäen kesän kauneudesta. Tai mennä vaikka Friendship Park:iin ihailemaan komeaa järvimaisemaa ja seuraakin löytyy. Masentuneen on tärkeintä olla liikkeellä!
Kuules,ei sukulaiset halveksi,se riippuu ihan itsestä haluaako hän pitää
yhteyttä,mutta ei väkisin tupata,kyllä itsekkin se psyyke potilas tiedostaa,
haluta tavata tai ei.
Ja on siinä muitakin tekijöitä kuin suku, tarkoitan yleisesti,
Ajanvietto paikkoja on ,mut psyyke potilas ei jaksa kuin hetken
kinnostua ja sitten taas "putoaa",kiinnostus loppuu lyhyeen.
tiedoksi.
niinpä,"terveenä" on helppo antaa noinkin yksinkertaisia vinkkejä että pyöräilemään ja lenkkeilemään-ei se aina niin yksinkertaista ole.
Eiköhän mielenterveysongelmista kärsivä kaipaa vähän muutakin aktiviteettia, kuin pyöräilyä ja maisemien katselua. Onhan täällä tietysti toimivia nuorisotiloja, mutta porukkaan mukaan pääseminen on haasteellista, jos ei tunne ketään.Terveelläkin voi olla vaikeuksia sopeutua joukkoon, saatika sitten sairaalla. Olisi hyvä jos olisi jotain, mikä toisi samoista ongelmista kärsivät ihmiset yhteen, jotta kuntoutujat voisivat tuntea kuuluvansa johonkin joukkoon. Muiden samoista ongelmista kärsivien kanssa sosiaalinen kanssakäyminen on helpompaa, koska ihmiset ymmärtävät toisiaan paremmin. Turhan usein kuulee näitä "no mene ulos ja tutustu ihmisiin"-kommentteja. Ei se ole ihan niin yksinkertaista.
On taas niin nättiä kun kevät tulee..
Hyvää ystävänpäivänä kaikille psykprobleemisille.
Entä kun ei jaksa lähteä? Ei jaksa edes mennä lähikauppaan maitoa hakemaan.
Istuu vain ja dataa. Ja odottaa viikatemiestä.
Niin ja ikää on vähän.
Viikatemies voi odottaa vaikka ostarilla ja kyl se kottiinki tullee aikannaa, tämän miä luppaan. Ikkääkin on äkkiä paljon, vaikka nyt aika tuntuu pitkälle ni kohta maataan jo vaipat kakkaa pullollaan hoitokodissa miettimässä, että tuleekohan sukulaiset ens jouluna.
Ja tämän takia minä päätin, että kun tulen siihen kuntoon etten enää pysty huolehtimaan itsestäni niin otan itseltäni nirrin pois. Säästyy valtioltakin hoitokulut, en ole liikenteessä tukkeena jne. :) Pitää tosin laittaa sitten kotona ovet lukkoon kun kaverit uhkas estää moisen teon.
Ei kannata.. Säästyneet hoitokulut menee kumminkin arkadianmäen huijareiden taskuun, sillähän ne koittaa meitä yllyttääkin..> kaikki lakkautetaan täältä>meidät siinä samalla.. Miä en ainakaan tekis jos ois yhtään kaveria..
Minä katsos aattelen noita nuoriakin tuolla liikenteessä kun otan itseltäni nirrin pois vanhana. Vanhukset on monesti tuolla liikenteessä tientukkeena:
1. Jalkakäytävillä kävellään rivissä niin, että pyöräilijä joutuu kiertämään autotielle jotta voi ohittaa ja siinä on riski jäädä auton alle. Itsekkin meinannut jäädä kun ollut liikenteessä rattijuoppoja samoihin aikoihin ja juuri kortin saaneita amiksia. Kerran sanoin yhdelle vanhusryppäälle rivissä kävelystä niin minut tuomittiin huonosti käyttäytyväksi nuoreksi hulttioksi jonka vanhemmat alinta ihmiskastia.
2. Kaupassa käytävillä mummot kävelee rivissä tai turisee tuotehyllyjen edessä ihan turhia asioita. Vähän hankala yrittää onkia edes maitoa hyllystä kun 5 mummukkaa töröttää siinä hyllyn edessä ja mulkoilevat vihaisesti jokaista joka yrittää häiritä keskustelua.
3. Lääkäriin pääsee vanhukset nopeammin, kuin nuoret. Tämän sain kokea viime viikolla kun tarvitsin sairastodistuksen työpaikalle siitä, että olin kuumeessa (39 astetta). Edelleni oli päässyt vanhus jota oli kolottanut sormista. Hoitaja paljasti siinä käytävällä, että vaikka vanhus oli soittanut vasta minun jälkeeni hän sai silti ajan ennemmin, kuin minä.
4. Vanhukset ajelee täällä Pieksämäellä aika usein päin punaisia. Sen takia olen meinannut jäädä pyöräillessä auton alle siinä Lidlin lähellä olevissa valoissa.
Samalla tavalla on hankaluuksia näin keski-ikäisenäkin. Itse asun vielä 25 km päässä Pieksämäeltä, joten kynnys hakeutua ihmisten seuraan on erityisen suuri. Auto kyllä on, mutta tuttuja Pieksämäellä ei juurikaan. Kun masis iskee, ei jaksa edes sohvalta nousta, saatikka auton rattiin. Neljän seinän sisällä tulee vietettyä rutosti aikaa.
On se jännä juttu miten ihmiset tulevat neuvomaan sairasta ihmistä tyyliin "ota itseäsi niskasta kiinni ja tee jotain" ym. ym. Nykyään jätän neuvot kuulematta ja keskityn siihen että otan lääkkeet säännöllisesti ja yritän saada aikaa kulumaan.
Ilmeistä on, että jos ihmisellä ei ole omaa mielenterveyspuolen ongelmataustaa, tullaan sössöttämään asioita, joita viimeiseksi haluaa kuulla.
Itse menetin perheeni sen jälkeen, kun olin suljetulla useamman kerran useampi kuukausi kerrallaan. Ex ei jaksanut enää vahtia minua, miloin tuulee mistäkin päin. Tapaus on surullinen, sillä jäin melko yksinäiseksi, sillä iso osa tuttavapiiristäni on tullut puolisoni kautta :(
Edelleen on vallalla ennakkoluuloja meitä "mielenvikaisia" kohtaan. Yleisellä tasolla ei ole ehkä ymmärretty sitä, että lääketiede on tehnyt isoja harppauksia eteenpäin mielenterveystyön saralla. Itse olen siitä kävelevä esimerkki, että apua löytyy ennenkuin on liian myöhäistä.
pitäis saada joku matalan kynnyksen kohtaamispaikka ihmisille jotka ovat kohdanneet samanlaisia haasteita.
Pieksämäelle tarvittaisiin teollisuustyöpaikkoja, kaikki töihin jotta haukunta loppuisi. Onko Pieksämäen päättäjistä hoitamaan asioita jos ei niin sitten lopputili kouraan jokaiselle.
Teollisuustyöpaikkoja löytyy kivasti ennestään, mutta ne eivät korjaa psyyke ongelmia. Monet yhteisöt ovat enemmänkin ongelmia ruokkivia. Minä ainakin olen kokenut niin paljon syrjintää ja eristämistä että enemmänkin ahdistaa nämä työporukat. Jatkuva epävarmuus ja lomautukset vuodesta toiseen ovat saaneet minusta voiton> olen pelkkä menoerä.
Eletään vaikka piruuttaan ja kostetaan sitä kautta kiusaajille sekä tehdään heidän elämästään turhaa kun ei tapatakkaan itseämme vielä vaan jäädään muitten harmiksi eloon.
Ja vain elävänä voi kostaa!
Nyt on kevät ja lähtee ahdistus ihan huippu lukemiin taas. Ahdistaa kun on ulkopuolisena kaikesta: ei työtä, ei harrastuksia, ei ystäviä, elämästä tähteellä vain velat ja kivut. Kumpa saisin ystävän niin voisin hetken tuntea olevani niinkuin muut, enkä ikuisesti ulkopuolinen tähän elämään.
Ohjaamo Pientare on matalan kynnyksen paikka, jossa on toimintaa alle 30-vuotiaille ti-to klo 13-17, lisäksi paikalla on aina eri virastoista jalkautuneita työntekijöitä, jotka voivat auttaa erinäisissä asioissa. On myös hoidollisia ryhmiä. Tai sitten voi tulla juomaan kupin kahvia, ja viettää aikaa muiden nuorten tai ohjaajien kanssa.
Entäs yli30-vuotiaat? Onko muuta toivoa kuin kuolema?
kyllä elämä pmäellä on ahistavaa. Mistä ihmeestä teitä sekopäitä siellä riittääkin, samanlaisia luusereita koko sakki ootte.