Miten sairas pitää olla että saa kelan maksamaa kuntoutusta?
Minulla on aivorunko syöpä.Kelan mielestä en ole "tarpeeksi vammainen",että olisin oikeutettu fysioterapiaan.Tai ylipäätään mihinkään kuntoutukseen.
Ammatiltani olen hieroja,enkä ole voinut tuota työtä tehdä.
Haluaisin uudelleen koulutukseen koska tuota ikää ei ole ehtinyt kertyä.Minkälaiset mahdollisuudet minulla on kouluttautua uuteen ammattiin?Tosin on paljon asioita mitä en voi tehdä.
Mitkä on kelan perustelut alkavatko kouluttamaan uudelleen?
Minulla on aivorunko syöpä.Kelan mielestä en ole "tarpeeksi vammainen",että olisin oikeutettu fysioterapiaan.Tai ylipäätään mihinkään kuntoutukseen.
Ammatiltani olen hieroja,enkä ole voinut tuota työtä tehdä.
Haluaisin uudelleen koulutukseen koska tuota ikää ei ole ehtinyt kertyä.Minkälaiset mahdollisuudet minulla on kouluttautua uuteen ammattiin?Tosin on paljon asioita mitä en voi tehdä.
Mitkä on kelan perustelut alkavatko kouluttamaan uudelleen?
Vastaukset 14
Vanhimmat
Löytyisikö täältä apua? http://www.cancer.fi/potilaatjalaheiset/neuvontakuntoutus/
Kiitos vinkistä.
Aurinkoista kevään odotusta.
Aivorungon syöpä on vakava sairaus, joka ei parane. Nyt kun terveyttä ja voimia vielä riittää, tee mukavia asioita, joita pidät elämässä tärkeinä.
Joskus lääkärit kuitenkin erehtyvät diagnooseissa. Näin kävi omalla kohdallani, kun parikymppisenä sairastuin päässä olevaan kasvaimeen. Sen piti olla parantumaton, mutta eipäs ollutkaan, ja tässä sitä vielä ollaan viiskymppisenä.
Onneksi ei tullut tehtyä aikoinaan mitään sellaista, mitä nyt joutuisi katumaan. Luovuin neitsyydestä, kuuntelin kaikki Beatlesin levyt ja luin maailman kirjallisuuden tärkeimmät klassikkokirjat. Näitä pidin silloin parikymppisenä tärkeinä asioina, joita ilman en halunnut luopua elämästä. Mitä asioita sinä haluaist tehdä?
Niin sitä on tullut tehtyä.Nautin jokaisesta päivästä mihin herään ja kun päätä särkee tiedän että olen elossa.
Minulle ei ole annettu mitään ennusteita :( Ainut positiivinen asia on että syöpä on matala-asteinen. Hitaasti etenevä eikä lähetä etäispesäkkeitä.
Mutta kyllä sitä on itsensä "haudannut"monta kertaa.Sen verran on noidan virkaa ettei ole kertaakaan tullut mieleen että kuolen tähän.
Päivä kerrallaan, mennään eteenpäin ja pienet murheet ei saa suuttumaan.
Liikkua en pysty,kun pienikin ponnistelu saa hengästymään ja pään humisemaan.Väsymys on tolkuton,vaikka nukkuisi kellonympäri.Autoa, en pysty ajamaan näköhäiriön takia.
Hajut tekevät ellottavan olon.Katsotaan mitä huominen tuo tullessaan,ja maaliskuu silloin on uudet kuvat.
Mitäpä sitä kuolemaa miettimäänkään, koska kaikkihan me kuitenkin joskus johonkin kuollaan. Ei se etukäteen murehtimalla muuksi muutu. Nautitaan mieluummin elämästä niin kauan kuin sitä on.
Jos noin paljon väsyttää kuin kerroit, niin opiskelu voisi nyt olla turhan vaikeaa, Lepäile ja nauti.
jotka antavat kuolemantuomioita: "aivosyövästä ei parane". Minulla on edessäni Max Gersonin kirja 'A Cancer Therapy', jossa on läpivalaisukuvat ja diagnoosit useasta, jotka 50-luvulla parantuivat aivosyövästä hänen terapiallaan. Toivotan lämpimästi, että luet gersonista, etsit tietoa ja kokeilet itse. Se ei vahingoita, ja voi auttaa sinua, niinkuin on auttanut monia.
Nuo kuolemantuomioidiootit pitäisi viedä oikeuteen. Toisen elämäntahdon murentaminen on sama kuin murha, koska molemmat voivat johtaa toisen kuolemaan.
Ymmärrät varmaan, että aivorungon syöpä on eri asia kuin aivosyöpä. Sitä paitsi, mikä siinä on vaikeaa käsittää, että me kaikki kumminkin kerran kuolemme - ihan riippumatta Gersonin terapiasta. Se terapiakaan kun ei tee ihmisestä kuolematonta.
Jokainen siis kuolee, halusi tai ei. Ihan yhtä varmasti kuin jokainen on tänne syntynyt, jokainen myös kerran kuolee ja lähtee täältä pois. Myös Gersonistit kuolevat, osa kuolee syöpään ja osa muihin sairauksiin, osa jää auton alle, hukkuu tai kuka mitenkin sitten kuoleekaan. Varmaa on vain kuolema.
Emme siis voi vaikuttaa kuolemiseen, mutta elämään voimme vaikuttaa. Eletään tätä elämää nyt kun tätä on ja nautitaan tästä hetkestä.
sekoittaa aivosyövän aivorungon syöpään! Ja paasaa G:sta
MInuakin asia kiinnostaa. Mullon syöpä nyt toista kierrosta menossa. 15 vuotta sitten korkeimman uusiutuvuusriskin agressiivinen syöpä (ei aivoissa) ja olen paneutunut vahvasti sen vastustamiseen itsehoitomenetelmin, mutta sitten oli vuosina 2008 ja 2009 jolloin noita käyttämiäni vastustuskeinoja jouduttiin rajoittamaan, ja silloin tuli mieleen, mitenkähän tässä syöpäni kanssa käy, eikä tosiaan käynyt hyvin, se uusi, kun tuli noita pakon sanelemia taukoja itsehoitooni. Nyt se on levinnyt rintakehän luustoon sekä keuhkoihin, mutta onneksi se ei ole mansentanut minua.
Nyt on sytostaattihoito puolessa menossa, ja loppuu maaliskuun puoleen väliin mennessä.
Elävän ravinnon tunnen ja tiedän. Nyt vaan se on täällä meillä kylmässä pohjolassa vähän hankala toteuttaa tähän aikaan vuodesta, varsinkin, kun liikuntakyky on todella heikko, ja kaupassakäynti vaikeaa. Pieni paikkakunta, eikä elävän ravinnon aineksia kovinkaan ole tarjolla. Idätän, ja ituja saan omasta takaa. Mehuja linkoan. Muttei se ihan riitä.
Kielitaitoa ei riitä lukemaan englanni eikä muunkaan kielistä kirjallisuutta.
Oletko kuullut syövän vastustamiseen osallistumisesta? Uskon, että siihen voi vaikuttaa itse myös.
Minulla todettiin 2 vuotta sitten Espanjassa asuessani aivorungon tuumori; lääkäri sanoi, että syöpää ei voi leikata eikä mitään tehdä, koska se on pesiytynyt elintärkeiden hermojen sekaan. Hän kehotti minua muuttamaan takaisin Suomeen "perheeni" luokse ja antoi matkaan morfiinipullon sekä oxycontiinia. Suomessa minua ensin lääkärit kuuntelivat paljonkin, mutta lopulta minut lähetettiin Jorvin neurologille, joka otti magneettikuvan aivoista, ja totesi, että ei ole syöpää, että "päässä vippaa". Sen jälkeen kukaan lääkäri ei ole enää mitään kokeita halunnut tehdä, kaikki vain viittaavat, että johan sinut on tutkittu Jorvissa ja todettu terveeksi. Olen aina silloin tällöin yrittänyt selittää, että aivorunko ei ole sama kuin aivot, eikä aivojen magneettikuvissa voi nähdä aivorunkoa. Noh nyt aamuöisin herään sappioksennuksiin, kaatuilen montakertaa päivässä milloin minnekin, viimeksi ruokakauppaan, appelsiinit vaan lentelivät, kukaan ei tullut apuun, Suomessa kun ollaan varmaan miettivät, että olen humalassa. Sairaanhoitajani viimeksi totesi, että ei sinulla mitään voi olla, sinulla on kynnet lakattu!! Luin myöhemmin lääkärin diagnoosista, että oli myös kirjoittanut että "potilaalla aina kaunis meikki laitettu, ei voi olla syöpä." Olen pari kertaa käynyt Espanjassa lomalla, ja saanut lisää lääkkeitä sairaalasta, ovat pahoitelleet kohtelua Suomessa ja antaneet 4kk lääkkeet kerralla, sanoneet, ettei niitä voi enempää antaa, kun olisi jo laitonta. En ymmärrä sitä, että olen jo monelle lääkärille yrittänyt selittää, että syöpä ei löytynyt aivoista, vaan aivorungosta, ilmeisesti täällä terveyskeskuslääkärit eivät yksinkertaisesti tiedä missä aivorunko on, koska eivät voisi muuten antaa kommentteja, kuten viimeksi "noh eihän sinulla mitään voi olla, olet selvästi muutaman kilon lihonut". Heillä on ilmeisesti kuva syöpäpotilaasta riutuneena tutisevana harmaana olentona joka jotenkuten hapuilee ovenreunasta kiinnipitäen vastaanotolle. Onko kenelläkään vastaavanlaista kokemusta?` Että olisi diagnoosi annettu ulkomailla, ja sitten täällä jätetty ilman hoitoa? ja että lääkäreiden päähän ei mene, että aivot ovat pään sisällä, ja aivorunko on niskassa. Minulle Espanjassa laitettiin joku kehikko päähän ja porattiin niskasta biopsi, jonka jälkeen lähetettiin suoraan saattohoitoon, ja koska minulla ei ollut siellä omaisia, kehottivat palaamaan Suomeen. Sanon vaan, etten ikinä olisi muuttanut minun Espanjastani, jossa 20 vuotta asuin elämään yksin tänne Suomeen, jos olisin tiennyt miten minun käy.
Tervehdys, viestini tulee vähän myöhässä, mutta haluan vaan todeta, että Suomessa sairaanhoitajat ovat täysin p.....stä, ainakin Jorvissa. Itse olen mielenyerveyspotilas, ja joudun vähän väliä sinne päivystykseen; ja aina sama juttu - siellä nämä pikkuhitlerit pompottaa, pistää vastentahtoisesti vaippoihin, eivät anna juotavaa, ja istuskelevat leveillä takapuolillaan tiskin takana naureskelemassa potilaille(((((.
Heti kun olen riittävästi kunnossa, muutan muualle.
Jorvi on kyllä kauhea paikka oikeasti. Meidän lapsella todettiin lopuksi kiireellinen aivokasvain ja jorvista oli laitettu monta kertaa kotiin aiemmin ja tutkittiin Ties mitä muita perusjuttuja. Olisi näkynyt heti silmänpohjista ja lähete tulikin heti magneettiin kun yksi järkevä lastenlääkäri katsoi tarkemmin. Tosin itse ajettiin kuviin ja sieltä pois paperit mukana jossa luki tumor jonka jokainen ymmärtää. Jorvissa on tullut oltua muitakin kertoja ja päivystyksessä on pahimmillaan oltu lapsen vuotavan kaatumahaavan kanssa pari tuntia ja painettu siteellä itse haavaa ettei veri valu jonka jälkeen lähdin pois kesken kaiken yksityissairaalaan. Ei ikinä enää jorviin. Toiminta oli huonompaa kun Tsetseniassa. Toivottavasti espoon uusi tuleva sairaala poistaa ongelmat.
Tumor on kasvain, sana ei vielä kerro sen laadusta mitään.