Alan olla aika varma siitä, että haluan pois tästä maailmasta.
Tilanne on pysynyt samana jo kohta vuosikymmenen eikä ole mitään syytä olettaa, että muutosta tulisi.
Ongelma on siinä, että en halua aiheuttaa liikaa tuskaa perheelleni. Olen lapseton sinkku, mutta vanhempani varmasti syyttelisivät itseään jos nyt tappaisin itseni.
Siksi olen miettinyt, että ennen kuin teen mitään, haluan kylmettää välit perheeseeni. Aikaahan minulla on koska elämäni on täysin merkityksetön.
Olen ajatellut, että yskinkertaisesti en enää puhuisi enkä tapaisi heitä. Antaisin etäisyyden kasvaa. He ovat jo pettyneet minuun koska olen kaikin tavoin luuseri, joten ei pitäisi olla kovin vaikeaa.
Onko kellään muita ideoita?
Voisiko itsemurhan järjestää niin, että "katoaisi"? Olisiko se helpompaa vai vaikeampaa omaisille?
Voi kumpa itsemurhaa pidettäisiin positiivisena asiana! Mitä pahaa on siinä, että ihminen pyrkii lopettamaan tuskansa? Eikö silloin meidän muiden pitäisi iloita ja onnitella häntä??
Tällaisia vaan mietin...
Tilanne on pysynyt samana jo kohta vuosikymmenen eikä ole mitään syytä olettaa, että muutosta tulisi.
Ongelma on siinä, että en halua aiheuttaa liikaa tuskaa perheelleni. Olen lapseton sinkku, mutta vanhempani varmasti syyttelisivät itseään jos nyt tappaisin itseni.
Siksi olen miettinyt, että ennen kuin teen mitään, haluan kylmettää välit perheeseeni. Aikaahan minulla on koska elämäni on täysin merkityksetön.
Olen ajatellut, että yskinkertaisesti en enää puhuisi enkä tapaisi heitä. Antaisin etäisyyden kasvaa. He ovat jo pettyneet minuun koska olen kaikin tavoin luuseri, joten ei pitäisi olla kovin vaikeaa.
Onko kellään muita ideoita?
Voisiko itsemurhan järjestää niin, että "katoaisi"? Olisiko se helpompaa vai vaikeampaa omaisille?
Voi kumpa itsemurhaa pidettäisiin positiivisena asiana! Mitä pahaa on siinä, että ihminen pyrkii lopettamaan tuskansa? Eikö silloin meidän muiden pitäisi iloita ja onnitella häntä??
Tällaisia vaan mietin...
Vastaukset 9
Vanhimmat
EI todellakaan ole hyvä asia. Koska, vaikka nyt kylmettäisit välit sukulaisiisi, niin ne on sun sukulaisia ja äitit ja isä kyllä silti on surullisii. Ja mikä on sen masennuksen syy sitten? Vai onko sillä syytä? Mä sanoisin, et älä nyt itteäs tapa, vaan hanki apua ja jos oot hankkinu, eikä se oo auttanu, niin sanot vaikka psykiatrille, että hei noi hoidot ei auta yms. Ja että sä haluut vaan kuolla, joten niitten pitää tehä jtn. Joo, mä en osaa selittää, mut ootko sä ees hakenu apua? Nimittäin asioista puhumien kannattaa, oli sitten kuinka masentunut tahansa.
Ei kenenkään elämä ole merkityksetön, ei sinunkaan! Sen sijaan että alkaisit kylmettää välejä läheisiisi, sinun olisi parempi yrittää parantaa niitä. Uskot, että vanhempasi alkaisivat syytellä itseään jos tapat itsesi. Tiedät siis että he välittävät sinusta pettymyksestään sinua kohtaan huolimatta. Ja oletko varma, että he ovat pettyneet sinuun, vai kuvitteletko vain?
Tuskinpa pehmittäminen auttaisi mitään. Itsemurha on kuitenkin niin lopullinen teko, että se järkyttäisi omaisiasi joka tapauksessa.
Itsemurhan tehnyttä kohtaan alkaa tuntea suunnatonta vihaa, hän jättää jälkeensä niin kovan taakan ja tuskan läheisille, että et edes osaa kuvitella. Se tuska ja itsensä syyttäminen on elinkautinen vankila. Haluatko oikeasti aiheuttaa sellaisen tuskan vanhemmillesi jotka antoivat sinulle elämän? Elämä on arvokkain lahja jonka voit saada, ja te typerykset ette sitä tajua. Olette todella itsekkäitä. Jokainen meistä lähtee täältä joskus ja ihmisen elämä on loppujen lopuksi suunnattoman lyhyt. Miksi sitä pitäisi lyhentää entisestään? Ei elämässä tarvitse onnistua ja suorittaa asioita, riittää että jaksaisi sen elää ja löytäisi pieniä asioita joista iloita. Mutta ei kukaan luvannut elämän olevan helppoa. Yritä nyt pitää itsesi elossa edes niin kauan kuin vanhempasi elävät. Toisaalta, koskaan et tiedä jos jäät vaikka auton alle huomenna ja kuolet. Katoaminen on vielä pahempi kuin kuolema. Sitä helvettiä en soisi kenellekään ihmiselle että tämän omainen katoaa tai tekee itsemurhan. Mutta itse olen kokenut ne. Ja vieläkin elossa, vaikka helvetissä elänkin. Loppuun asti aion tämän shown nimeltä elämä katsoa.
ihmisiä jotka tuomitsee itsemurhat. Ette taida tajuta siitä yhtään mitään tai kokea mitään myötätuntoa? Kukaan ei sitä tee "huvikseen." Pohjalla on järjetön masennus, epätoivo, suru... Itse suorastaan ihailen niitä rohkeita tyyppejä, jotka todellakin päättää päättää päivänsä. Vittuakos täällä tallustaa jossei ole mielenkiintoa enää mihinkään tai on pettynyt kaikkeen? Kuluttaa vaan luonnonvaroja. Eläköön ne jotka on innostuneita ja jaksaa porskuttaa. Turha omaisten ja läheisten on ottaa syyllisyydentunteita niskaansa. Jokainen kuitenkin elää oman pääkopan sisällä. Toiset on herkempiä sietämään maailman epäkohtia kuin toiset. Aina se on niin, että heikot menee aikasemmin ja kopukat jatkaa. Luonnonlaki.
niin kuin muut jo sanoivat ei ole ratkaisu, mutta sinä teet valinnat itse ja vastaat siitä itse. Tosiaan, haluaisitko yrittää parantaa suhteitasi läheisiisi.
Miksi haluat pois täältä? Haluaisitko jakaa sen muitten kanssa, minä ainakin voin kuunnella.
miten suomen kaltaisessa poliisivaltiossa voisi kadota?
miten pystyisi jäädyttämään välinsä läheisiinsä niin ettei kukaan kaipaisi?
Ajattelin tehdä itsemurhani hyväksymisen helpommaksi siten, että laitan läheiset vihaamaan mua. Sitten niiden on helppo päästää irti. Mutta kun ei haluais suututtaa niitä ja aiheuttaa harmia... Ehkä joskus läheisilleen on vielä kiitollinen siitä, että niiden takia ei voinut tehdä itsemurhaa. Ne varmasti on, jotka parantuu. Mutta entäs me jotka ei voida ikinä parantua, ja jotka joudutaan elämään täällä vain läheisten mieliksi?
Tai sitten ajattelin kadota. Tulisin kuitenkin takaisin. Mutta sitten kun katoaisin toisen kerran ihan oikeasti, kukaan ei jaksais enää välittää.
Mutta kaikki ideat mitä keksin, aiheuttais kuitenkin vihaa lähimmäisissä, enkä sitä halua. Sitäpaitsi PKM123 on ihan oikeassa.
Vaan miksi tän pitää olla niin vaikeaa...
Katoaminen on huono ratkaisu. Se aiheuttaa yhtä pahaa oloa läheisissä kuin selvä itsemurhakin, jos ei pahempaakin.