Itse olen juonut kymmenisen vuotta melkein joka päivä itseni enemmän tai vähemmän humalaan.Tuloksena pari juotua vaimoketta ja ulosottomiehestä on tullu jokapäiväinen kaveri.Työt olen kuitenkin onnistunut säilyttämään toistaiseksi.Joka päivä herään ajatuksella"yksi päivä vähempi tavoitteeseen" eli siihen että ulosottomies ei enää muista mua kirjeillä,mut on se silti vaan niin vaikea olla käymättä siellä kaupassa hakemassa kaljaa!Itselläni on taito lopettaa juominen tietyssä vaiheessa jos aamulla on töihin,mutta tiedän monta ihmistä,jotka joko ottaa tai ei ota.Silti,tiedän olevani en sairas vaan ennemminkin voisi ehkä sanoa pakkomielteinen.
Ennenkuin alat kommentoimaan,mieti onko sinulla tapa joka toistuu,ja koita olla tekemättä niin.Sen jälkeen kuuntelen mielellään sinun mielipiteesi.
Ennenkuin alat kommentoimaan,mieti onko sinulla tapa joka toistuu,ja koita olla tekemättä niin.Sen jälkeen kuuntelen mielellään sinun mielipiteesi.
Vastaukset 4
Vanhimmat
On ainakin ollut tapa joka toistuu, tai useampikin.
Sen sijaan että pelkäät mennä postilaatikolle tai luukku kolahtaa niin voisit ottaa yhteyttä ulosottomieheen ja kysyä mitä mahdollisuuksia sinulla on. Siis ihan hk. tapaaminen.
Ystäväni oli pikavippien kanssa kusessa ja kiersi ongelmaa kuukausia kunnes päätti selvittää asian ulosottomiehen kanssa ja sai hyvän sopimuksen ja tilanne helpottui huomattavasti koska hän tiesi missä mennään.
Haluatko sinä tietää/selvittää oman tilanteesi?
Annoit sen potkun jonka tarvitsin.Soitin heti ja tästä lähtee asiat jollakin tavalla rullaan...
Tietääkseni ulosottomies on nykyään aika joustava jos tekee maksusuunnitelman kuten tuo kaveri teki ja hänen ei tartte enää hikoilla öitään.
Taitaa kyllä juoda vieläkin mutta vähän vähemmän ja vasta sitten kun laskut on maksettu.
Kaipaatg sitten ihmisten tunnustuksia jatkuvasta nenän kaivelusta tai piereskelystä, sitte oikein suvaitset ottaa kommentteja vastaan, joopa joo.
Lopusta puuttui vain kysymys? "Mitä teen, auttaisiko AA?"
Pelkkö provo, taaaaas.