Aina ikuinen tunne että olet yksin... olet jotenkin erilainen.. et vain sovellu porukkaan. Miksi??? Siinäpä kysymys.. Itse en ainakaan ole vielä 26 ikävuodessa löytänyt siihen vastausta. Paljon on itsestään kiinni ja paljon voisi tehdä.. miksi kaikki on vain niin vaikean tuntuista? Psykologille aika huomenna.. pitäisi miettiä mitä hänellekkin sanoisi. Onko muut saaneet tätä kautta ystäviä? Itseäni ainakin kiinnostaisi.. En sano että tilanteeni olisi niin paha että asun syrjäkylässä ja kylässä asuu noin 100 ihmistä. Ymmärrän heitä kyllä, silloin tilanne on paljon pahempi kuin itselläni, mutta uskokaa huviksenne, että kyllä kaupunkilainenkin voi tuntea itsensä yksinäiseksi... Blaah.. kirjoittaminenkaan ei ole helppoa mutta johonkin oli vain pakko päästä avautumaan jonnekkin. Tämä ei ole hetkellistä.. kavereita on ympärillä mutta ei oikeita.. Yksinäisyys vaivannut noin 6vuotta joten alkaa tuntumaan siltä että tiedän mistä puhun.. kerätkää me samanhenkiset ihmiset yhteen ja öh, jutelkaamme asiasta :)?
Tätäkö yksinäisyys on?
<3
1376
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Tuohon, että "mutta uskokaa huviksenne, että kyllä kaupunkilainenkin voi tuntea itsensä yksinäiseksi." Ja helposti, täällä kaupungissa sulautuu täysin massaan, eikä kukaan kiinnitä mitään huomiota toisiin ihmisiin. Tuollaisessa pikkukylässä jokainen tuntee jokaisen ja kiinnittävät huomiota erillalailla, jopa kaupan kassat tuntee jokaisen. Kaupungissa saa kuolla kotonaan rauhassa, eikä edes naapurit huomaa, ennen kuin alkaa haisemaan. Pikkukylässä sentään joku huomaa, ettei sitä ja sitä ole näkynyt... Minä en todellakaan tiedä naapureistakaan kuin muutaman ulkonäöltä.