Okei, mulla olis kysyttävää. Elikkä, saan koiranpennun, mutta mua on alkanut nyt pelottaa se, ettei meidän perhe/koti ole hyvä paikka koiranpennulle. Aina joku murjottaa, huutaa, paiskoo ovia ja niin edespäin. Herään joka aamu siihen kun pikkusisko suuttuu äidille ja paiskaa oven kiinni.
Okei, päästiin ongelmaan. Eli, pikkuinen koiranpentu tuo vastuuta todella paljon, ja mä olisin valmis ottamaan sen, yksin. _Mutta sitten se, että voidaanko me tarjota koiranpennulle _hyvä koti_, kun täällä on koko ajan todella surullinen ja ahdistava ilmapiiri?_ Minunkin mielestä ei voida.
Ja olen mä yrittänyt ottaa asiaa puheeksi, mutta mua ei oteta tosissaan. Ei mua edes kuunnella. Sanotaan vaan jaa ja vaihdetaan puheenaihetta. Emmä tiedä enää mitä pitäisi tehdä, joten olisi mahtavaa kuulla teidänkin mielipidettä
Okei, päästiin ongelmaan. Eli, pikkuinen koiranpentu tuo vastuuta todella paljon, ja mä olisin valmis ottamaan sen, yksin. _Mutta sitten se, että voidaanko me tarjota koiranpennulle _hyvä koti_, kun täällä on koko ajan todella surullinen ja ahdistava ilmapiiri?_ Minunkin mielestä ei voida.
Ja olen mä yrittänyt ottaa asiaa puheeksi, mutta mua ei oteta tosissaan. Ei mua edes kuunnella. Sanotaan vaan jaa ja vaihdetaan puheenaihetta. Emmä tiedä enää mitä pitäisi tehdä, joten olisi mahtavaa kuulla teidänkin mielipidettä
Vastaukset 3
Vanhimmat
Mitä jos ottaisit pennun sillon kun muutat kotoa pois? Sillon vältytään ensinnäkin siltä ongelmalta, että mihin koira joutuu kun lähdet opiskelemaan tms, soluasuntoon sitä et voi mukaan ottaa jos sellaiseen muutat. Itse olen 19-vuotias pienen seefferipennun onnellinen omistaja. :) Koko elämäni haaveillut omasta koirasta, ja nyt elämä antoi myöten korkeakoulupaikan työssäkäyvän avomiehen avulla. Eikä mennyt kun 19 vuotta. ;) Ja onneksi otin vasta nyt, enkä sillon 12-13-vuotiaana kun eniten pentua teki mieli.. Suoraan sanottuna koira ois vaan "jääny jalkoihin" elämässä, vaikka miten kovasti omaa koiraa olisikin toivonut.
Meilläkin riidellään ja välillä paiskotaan ovia, se on elämää. Ei ole sinänsä este koiranotolle, mutta jos ilmapiiri on, kuten sanot, ahdistava - se heijastuu koiraan. Sillon tulee ongelmia ja johtajuuskiistoja jne. Ja lapsiperheessä (kuten teillä taitaa olla?) hyvin usein tietyssä vaiheessa elämä on ahdistavaa, se on normaalia. Se helpottaa aikanaan, mutta kuten ei ihmisvauvankaan, pienen koiranpennun ei ole hyvä sellaisessa ilmapiirissä olla.
Odota siis että pääset omassa elämässäsi omille siivillesi, silloin sinulla on kaikkein eniten tarjottavaa omalle koirallesi!
Käytä tämä odotusaika lukien kirjoja, kirjoja ja vielä kerran kirjoja. Lue kaikki koirakirjat joita vain käsiisi saat. Vuosien varrella niistä tarttuu yllättävän paljon viisasta tietoa tulevan varalle. Todellakaan ei mene aika "hukkaan" päin vastoin. ;)
Jaksamisia!
Ei hyvä koti. Kerro tuo kasvattajalle, niin hän ei suostu myymään teille.
Perustele paremmin niin joku oppiikin jotain....... Tommonen tiuskiminen saa aikaan vain pahaa mieltä kaikille (paitsi sinulle jotain sairasta mielihyvää ilmeisesti?)