Tekniset käyttöiät ja kunnossapito

Aiheesta on paljon kirjoitettu, joten esimerkkinä rautalangasta väännettynä.

Rakennus vanhenee ja kuluu käytössä. Oikein ajoitettu ja tehty kunnossapito ja korjaus pidentävät
rakennuksen ikää.

Rakennuksen korjaamisessa on hyvä käyttää rakennuksen alkuperäisiä ja sen rakentamisajankohdalle tyypillisiä materiaaleja. Tällä varmistetaan myös materiaalien yhteensopivuus.
(Joku kirjoitti rintsikan kellariin tehdyistä muutoksista)
Korjaamisessa on syytä ottaa huomiooon korjaustavan toimivuus pitkällä aikavälillä.
Korjausaineiden valintaan vaikuttavat hinnan lisäksi myös niiden kestoikä, huoltotarve, korjattavuus, myrkyttömyys, valmistukseen käytetty energiamäärä ja yhteensopivuus liittyviin rakennusosiin ja -aineisiin.

Rakennuksen käytettävyys on yleensä 50-100 vuotta, kunnossapidosta riippuen.
Jos Rakennukseen ei rakentamisen jälkeen suoriteta mitän peruskorjauksia ja kunnostuksia,
tulee se käyttöikänsä päähän todennäköisesti 50 vuodessa. Tuolloin huoltamattomaan
ulkoverhoukseen kohdistuu kosteusrasituksia, suorastan sadevedestä, sekä maasta roiskuvasta vedestä, puutteellisten tai toimimattomien sadevesikourujen ja vedenohjauksen vuoksi.
Kosteutta pääsee tuolloin rakenteisiin alapohjan, sekä ulkoseinien kautta. Huoltamattoman vesikaton kautta kosteus pääsee lisäksi läpivientien ja saumojen kautta, rakenteisiin yläkautta.

Maaseudulla "syrjäkylillä" ajellessa voi nähdä huoltamatta jääneen talon katon notkahtaneen
ja ulkoverhouksen lahonneen. Talossa on ehkä vanha punainen huopakate, eikä sadeveden ohjausta ole. Vanhat ikkunat ja ulko-ovi, seinissä edelleen alkuperäinen purueriste.

Naapurissa saattaa olla samaan aikaan rakennettu täysin vastaavarakennus, jota on huollettu ja
se on edelleen toimiva. Talossa on jo ehkä pariinkin kertaan uusittu kate ja nykyinen peltikate
on toimiva sadevesikouruineen ja ränneineen, joista vesi ohjautuu pois talon vierestä toimivan
sadevedenohjauksen ja salaojituksen kautta. Talossa on eristeet uusittu nykyvaatimusten mukaisiksi
ja vanhan puulämmityksen jälkeen asennetun öljylämmityksen tilalla on maalämpö.

Rakennuksen suunniteltu käyttöikä ei tarkoita sitä että rakennus on asuinkelvoton, tai arvoton
kun suunniteltu käyttöikä päättyy, se on kiinni siitä onko taloon suoritettu kunnossapitoa,
perusparannusta ja korjausta.

Käytettävyyden arvioimisessa otetaan huomioon se että rakennus toimii sen elinkaaren ajalle
suunnitelluilla kokonaiskustannuksilla. Rakentamiskustannukset, käyttö ja kunnossapito, korjaus
ja muutoskustannukset huomioiden.

Rakennus suunnitellaan elinkaarensa ajan täyttämään toimivuutensa, huomioon ottaen terveys,
turvallisuus, viihtyisyys, toimivuus, taloudellisuus, ekologisuus ja kulttuurillinen soveltuvuus.

Kaikkia edelläminittuja voidaan ajan mukaan parantaa, kuten energiataloudellisuutta parantamalla:
lisälämmönerisäminen, lämpölasien asentaminen, lämmitysmuodon vaihtaminen, tulisijoijen muuraaminen.
Toimivuutta voi ajanmukaistaa ilmanvaihdon ja talotekniikan uusimisella, viihtyisyyttä pintaremonteilla.

On oikein sanoa asuinrakennuksen tulleen käyttöikänsä päähän jos se on kuten tuo yllä mainittu
punakattoinen n 50 vuotias. Sen jos joku ostaa, on selvää että se ostetan korjattavaksi tai purettavaksi. Sellaisesta on oletettava että rakennus on kauttaaltaan kosteusvaurioitunut.

Jos ostaa yllämainitun peltikattoisen, 50 vuotiaan, se ei ole käyttöikänsä päässä
vaan noin puolessa välissä sitä. Siinä on toteutunut tekniset kunnossapidot ja se on toimivuudeltaan
nykyvaatimusten mukainen. Sellaisesta ei kosteusvaurioita voida olettaa löytyvän ja talon siten olevan korjauksen tarpeessa.