Hei!
Olemme harkitsemassa sijaisperheeksi ryhtymistä. Meillä on omia lapsia neljä ja he harrastavat kaikenlaista. Viikot kuluvat työn ja harrastusten parissa. Viikonloput keräämme voimia yhteisellä puuhastelulla.
Olemme loppusuoralla sijoitusharkinnassa. Olemme koko perhe innostuneet asiasta, että meille tulisi vielä yksi lapsi. Olemme myös tietoisia, että sijoituslapselle on tärkeää pitää yhteyttä vanhempiinsa.
Kysymys kuuluu: Kuinka usein tapaamisia pitää järjestää? Itse olemme ajatelleet, että kerran kuukaudessa olisi perheemme toiminnan kannalta hyvä määrä. Mutta entäpä, jos äiti/isä/mummo/vaari... haluaa nähdä lasta useammin? Mitä laki sanoo tästä?
Välillä on käynyt mielessä, että pitääkö hylätä koko projekti, vaikka kaikki olemme olleet innolla mukana suunnittelemassa tätä.
Minkälaisia kokemuksia teillä on?
Korostan vielä, että emme tosiaankaan halua mitenkään estää lasta tapaamasta ja pitämästä yhteyttä vanhempiinsa, mutta omat voimavaramme riittävät ehkä vain tuohon kerran kuukaudessa vierailuun.
Olemme harkitsemassa sijaisperheeksi ryhtymistä. Meillä on omia lapsia neljä ja he harrastavat kaikenlaista. Viikot kuluvat työn ja harrastusten parissa. Viikonloput keräämme voimia yhteisellä puuhastelulla.
Olemme loppusuoralla sijoitusharkinnassa. Olemme koko perhe innostuneet asiasta, että meille tulisi vielä yksi lapsi. Olemme myös tietoisia, että sijoituslapselle on tärkeää pitää yhteyttä vanhempiinsa.
Kysymys kuuluu: Kuinka usein tapaamisia pitää järjestää? Itse olemme ajatelleet, että kerran kuukaudessa olisi perheemme toiminnan kannalta hyvä määrä. Mutta entäpä, jos äiti/isä/mummo/vaari... haluaa nähdä lasta useammin? Mitä laki sanoo tästä?
Välillä on käynyt mielessä, että pitääkö hylätä koko projekti, vaikka kaikki olemme olleet innolla mukana suunnittelemassa tätä.
Minkälaisia kokemuksia teillä on?
Korostan vielä, että emme tosiaankaan halua mitenkään estää lasta tapaamasta ja pitämästä yhteyttä vanhempiinsa, mutta omat voimavaramme riittävät ehkä vain tuohon kerran kuukaudessa vierailuun.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Sijoituksessa haetaan lapselle sopivaa perhettä. Te haette perheeseenne sopivaa lasta. Unohda koko juttu.
viestistäni sai tuon kuvan, mutta ei se nyt kyllä ihan niinkään ole kuten sen tulkitsit.
Asia taitaa olla niin mutkikas tässä selittää, että on ehkä turhaakin. Yritän nyt kuitenkin vähän.
Tietenkin meidän pitää ajatella myös omaa perhettä eikä "uhraten" toimia. Tämän takia olemmekin olleet täysin avoimia sosiaalityöntekijöiden kanssa. Olisin nyt halunnut kuulla vain kokemuksia enkä tuomioita.
Ehkä meidän perhe voisi olla jollekin lapselle hyvä perhe? Ei meillä ole vaatimuksia lasta kohtaan, kunhan pohdimme omia rajojamme jaksaa eri tilanteissa.
kehoittaisin kyllä vielä miettimään onko pitkäaikainen sijoitus teille paras vaihtoehto!?
Mainitsit, että voimavaranne riittävät vain kerran kuussa lastenvanhempien tapaamiseen. Tuon kun kerrotte rehellisesti sos.työntekijälle, hänkin tietää minkälaiset voimavarat teillä sitten on huolehtia, kasvattaa sijoitettua lasta. Se koko homma on haastavaa, voimia vievää, uuvuttavaakin välillä. Tapaamiset vaikka joka toinen viikonloppu eivät välttämättä ole niitä kaikista raastavampia juttuja!
Kuullostaa siltä, että kannattaa harkita jokin muu "harrastus" jota voitte sitten perheenne kanssa harrastaa kerran kuukaudessa yhdessä!
Tai jos niin on, että lasta vielä haluatte, voitte harkita yhdessä sos.työntekijän kanssa olisiko teistä viikonloppuperheeksi! Siinä yksi vaihtoehto jota voi tehdä kerran kuussa viikonlopun!!!
siis näin, että tapaamisia tulee olla valmis järjetämään joka viikonloppu tai joka toinen viikonloppu? Vaikka sijoitettu lapsi tulisi toiselta puolelta Suomea?
Hei!
Mielestäni kysymys on lähinnä siitä, että te ette voi sanella ehtoja etukäteen. Teidän on vain oltava valmiina KAIKKEEN mahdolliseen sähellykseen. Tapaamiset riippuvat kaikesta; lapsesta ja hänen iästään, vammastaan ym., lapsen vanhemmista ja suvusta, sijoituksen syystä, sijoittavasta kunnasta ja sossusta, henkilökemioista, mutta toki myös teistä. Voi myös olla, että lapsen suku ei halua tavata lasta ollenkaan. Tai lapsi ei halua tavata heitä. Mielestäni se ei kylläkään ole mikään onnellinen tilanne lapsen kannalta.
Kun minä toimin sijaisäitinä, minulla oli ihan hyvät välit lapsen sukuun. Lapsen suku ja heidän tapaamisensa oli pienin ongelmista!
Ymmärsit täysin oikein kysymykseni. Vastauksesi oli oikein valaiseva. Kiitos.
Hei Sinulle!
Silloin, kun me aloitettiin, tai saatiin eka-lapsi, meille se oli niin hieno asia, ettemme ajatelleet muuta,kuin upeaa meilläkin on sitten tälläinen pieni "ikiliikkuja".
Emme osanneet pistää asioita noin järjestykseen, vaikka suku asui melkein nurkalla ja tiesimme, että kasvatus tulisi olemaan rankkaa, muttemme antaneet sen vaikuttaa,lapsi kävi joka viikko koko sukuaan katsomassa,oli koko päivän.
Mutta muun suvun poisjäänti tapahtui pikkuhiljaa, ei heitä kiinnostanut pieni lapsi kauaa, josta ei "paristot" koskaan loppuneet, kävi ylikierroksilla koko ajan....äidin raskauden ajan alkoholia jatkuvasti...
Isovanhempi piti yhteyttä, kun oma-alotteisesti vein hänet.
Kaikki synttärit ym. juhlat ovat olleet meillä ja ne jotka haluaa niin on saanut tulla.
Sijaisäitinä olen kylläkin suoraan sanottuna huomannut sen, että ottaessaan lapsen saa koko suvun ja yksityisyys on mennyttä kodissa, kotiin voi tulla kuka tahansa...melkein...oli se sitten kummin kaima...tai vastaavaa, jos kieltää niin epäilyt herää koko suvulta...olemme säilyttäneet loistavat välit tään suvun elossa oleviin, kun emme ole hanganneet vastaan...ainakaan joka asiassa....
Lapsi pitää meitä vanhempinaan, on jo itse-eläjä isossa maailmassa, nukyisiä lapsiamme pitää sisaruksinaan, hänestä kasvoi avoin aikuinen, joka tulee toimeen kaikkien kanssa.
Ehkä teillä tuo kerran kuukaudessa tapaamiset, pitäisi unohtaa, onhan niitä vanhempia ja mummoja ja pappoja..serkkuja...kummeja...kun jotku suvut ovat tosi aktiivisiakin, toiset lopettaa, kun näkevät lapsen olevan hyvissä käsissä, muttei sekään hyvä ole.
Jutelkaa sosiaali-ihmisten kanssa, kai se yhteinen sävel teillekin löytyy, onnea matkaan, olisi mukava, kun joku lapsi löytäisi sopivan kodin teiltä ja ei sitten tarttisi olla yksin, kun on toisiakin nuoria.
Hyvää kesää ja onnea uudelle tulokkaalle, sitten kun sellaisen vuoro tulee.
juttu kyllä tuo uskoa, että kaikesta selviää, jos on tahtoa ja avoimuutta sopeutua. Hienosti olette vieneet lapsen elämää eteenpäin. Onnittelut.
Toivon, että pystymme vastaamaan odotuksiin sitten aikanaan, jos siihen päädytään. Joustamisvaraa pitää löytyä. Se on tullut selväksi. Kuinka paljon, se pitää etukäteen harkita turhien riitojen välttämiseksi.
Tämä on meille uusi asia ja halusin vähän kokeilla kepillä jäätä kysymykselläni ja tulihan tässä mukavasti ajattelemisen aihetta. Emme kuitenkaan ole mitään jäykkiä ja joustamattomia, mieluummin päin vastoin ja siksi ehkä ylin pelko onkin, että oma yksityisyys katoaa tyystin. Ehkä siihenkin sitten pitäisi sopeutua, lapsen edun nimissä.
Tapaamistiheys riippuu välimatkasta, lasten iästä ja vanhempien tilanteesta. Jos lapset ovat pieniä, suosimme sitä että vanhemmat liikkuvat eli menevät tapaamaan lapsia perheeseen. Lasten ollessa isompia he voivat mennä junalla/bussilla tapaamaan vanhempiaan ja muita läheisiä.
Tiheys on vaihdellut joka viikonlopusta kahteen kertaan vuodessa. Nämä asiat sovitaan aina huoltosuunnitelmassa sosiaalityöntekijän kanssa, sijaisperhe ja vanhemmat harvoin sopivat tapaamisia keskenään, mutta joissain tilanteissa näinkin voidaan sopia.
varmaan ihan hyvä, että te sosiaalityöntekijät olette linkkinä, kun päätetään lapsen asioista. Puolueeton, aikuinen ihminen näkee paremmin kokonaistilanteen lapsen kannalta. Ei muuten ole varmaankaan mikään helppo tehtävä.
On oikein miettiä asiaa joka kantilta, ennenkuin lähtee tähän rumbaan. On oikein, että miettii miten paljon aikaa on antaa sijaislapselle (terapiat, biosuvun tapaamiset, koulukokoukset, terapeuttien tapaamiset, opettajien kanssa kokoukset, avustajien tapaamiset ja muut auttajat). Se ei ole mielestäni teidän voimavaroista kiinni vaan se on todellisuutta.
Tiedän monia perheitä, jotka ovat menneet aivan sekaisin juuri siitä rumbasta, mikä tulee siitä minne kaikkeen pitää lasta viedä.
Jos tulee oikein häiriöinen lapsi, ei jää kyllä muillekkaan lapsille harrastusmahdollisuuksia.
Minusta olet tosi järkevä, kun mietit tätä seikkaa ennen sijoitusta. Vaikeasti oirehtiva lapsi pyörittää hyvin helposti koko perhettä!
Hänen ehdoilla menee koko perhe.
olemme koko ajan olleet varautuneita lapsen kaiken kattavaan kasvatukseen ja hoitoon. Tiedämme kokemuksesta, että se ei yleensäkään ole helppoa, saati sitten erityislapsen kohdalla.
Biosuvun "hoitaminen" kuitenkin askarruttaa mieltä, mutta tässähän nyt on kerrottu monesti, että se taitaa olla pienin murhe. Jäämme pähkäilemään asiaa...