Kannattaako kansanopisto-opiskelu?

Ei ole henk.koht. kokemusta, mutta minulla on muutamia kavereita, jotka ovat opiskelleet taideaineita kansanopistossa välivuotenaan. Kaksi kaveriani pääsivät välivuoden jälkeen opiskelemaan haluaamansa alaa ja yksi on tälläkin hetkellä kansanopistossa.

Esim. taideaineissa on hyvä, kun saa palautetta ohjaajilta koko ajan ja oppii uusia tekniikoita (myös jonkin verran ihan esim. taidehistoriaa, jopa vähän kemiaa, mistä maalit koostuvat jne.). Lisäksi materiaalit tulevat koulun puolelta ja saa mennä maalaamaan vaikka klo 12 yöllä, jos huvittaa. Kevät käytetään pääasiallisesti ennakkotehtävien tekoon. Kallistahan se on, mutta jos oikeasti haluaa jollekin alalle niin ei varmasti mene hukkaan.

Kansanopistossa tai muuallakaan ei välttämättä opiskella pelkässä työllistymismielessä, vaan ihan siksi, että opiskeluaika kypsyttää ihmisenä ja sen aikana saa paremman kuvan alasta, joka saattaisi kiinnostaa myöhemmin tutkintoon johtavia opintoja valitessa. Voi käydä niin, että kansanopistovuoden aikana huomaatkin, että alunperin kiinnostava ala ei ollutkaan sitä ja päinvastoin. Lisäksi opiskelurytmi pysyy kohdillaan ja saat varmasti myös uusia tuttavuuksia ja joka tapauksessa vähintään elämänkokemusta.

Kaikki opiskelu ei ole vain siksi, että se työllistäisi tai että siitä olisi jotain rahallista hyötyä, vaan se myös kehittää ja kasvattaa ihmisenä sekä kypsyttää omia valintoja. Tämä ei ole ihan pelkkää satuilua, sillä itse olin vuoden kansanopistossa opiskelemassa kiinnostavaa alaa ja sen vuoden aikana keksin, että minne hakisin sitä opiskelemaan (ulkomaille) ja samalla kiinnostuin eräästä aineesta, jota minulla oli mahdollisuus opiskella vuoden aikana. Tuskin olisin saanut vastaavaa mahdollisuutta jäämällä omalle paikkakunnalle tekemään jotain muuta. Kansanopistovuosi oli siis ainakin minulle korvaamattoman arvokas kokemus, joka vei minut hieman toisenlaiseen suuntaan kuin olin etukäteen suunnitellut. Kaikille se ei tietysti ole niin avartava kokemus, vaan ihan pelkkä välipala, mutta joillekin siitä on paljon hyötyä.

Tässä artikkeli kansanopistosta: http://www.opiskelupaikka.fi/Uutiset/Valivuosi-kansanopistossa-Nappaa-opiskelupaikka-Paasikivi-Opistosta

"Paasikivi-Opistossa annetaan opiskelijoille vapaus suunnitella opintovuotensa oman kiinnostuksen mukaan. Esimerkiksi mediajournalismin opintolinjalle hakeutuneet opiskelevat journalismin tuottamista printtiin, radioon, televisioon ja verkkoon, mutta opiskelijat voivat yhdistää opintoihinsa vaikka valokuvausta ja yhteiskuntapolitiikan avoimen yliopiston opintoja. Moni innostuu kuvataiteestakin.

Opiston rehtori Marja-Riitta Heikkilä kannustaakin nuoria kokeilemaan erilaisia opintoja. Hänen kokemuksensa mukaan nuoren vahva tieto omasta alasta saattaa vuoden aikana muuttua.

Eräs opiskelijatyttö nimittäin saapui Paasikivi-Opistoon syli täynnä biologian pääsykoekirjoja, vaikkei opistossa edes opeteta ainetta.

Heikkilä kuitenkin houkutteli hänet lukemaan vuoden aikana kasvatustieteiden appron ja nyt nuori nainen on tyytyväinen kasvatustieteiden maisteri.

– Opistossa on mahdollisuus tutkia myös muita vaihtoehtoja ja täällä voi löytää itsestään uusiakin puolia ja kiinnostuksen kohteita, Heikkilä sanoo."

Itse koen, että tavallaan minulla meni yksi vuosi hukkaan kun olin kansanopistossa, mutta tavallaan sain myös sinä vuonna kokemuksia, joita en olisi muuten saanut. Ainakin kasvoin ja aikuistuin sen vuoden aikana, vaikka opiskelin siellä alaa, josta nyt en kuitenkaan halua ammattia itselleni.

Minulle kansanopisto-opiskelu oli ainoastaan siinä mielessä hyödyllinen, että olen aina ollut ihan sairaalloisen ujo ja minulla on todella huono itsetunto. Kansanopistossa opiskelun ansiosta kasvoin vähän henkisesti, ujouskin lieveni ja sain uusia kavereita. Toisaalta, sama olisi varmasti käynyt, jos olisin suorilta tajunnut hakea myös ammattikouluun (helpompi päästä kuin ammattikorkeaan) ja olisin saanut vielä ammattitutkinnonkin.

Kansanopiston jälkeen en siis päässyt vieläkään opiskelemaan ammattikorkeaan sitä alaa, mitä olisin silloin halunnut. Nykyään opiskelen ammattikoulussa alaa, joka sivuaa sitä aikaisemmin haaveilemaani alaa, mutta vasta täällä olen kunnolla tajunnut, etten haluaisikaan tehdä sitä työkseni. Aion kuitenkin käydä ammattikoulun loppuun, mutta tämän jälkeen minulla on aivan toisenlaiset suunnitelmat.