Tulipa sellainen tilanne että riita anopin kanssa :) ! Juttu alkoi kun perjantaina meillä piti olla eräs perhejuhla. Vieraat oli kutsuttu klo 18. Olin kutsut saanut kännykällä laitettua,kun anoppi heti soitti ja ilmoitti että hän tulee päivällä. Sanoin että minulle ei käy,on leivontaa ja siivousta ja lapsikin on hoidettava. (tiukka kantani johtuu siitä että hän on joka ikisiin juhliin tullut omia aikojaan,ei koskaan minun sukulaisteni kanssa yhtäaikaa,on kuulemma "orpo piru")Kiva selitellä sukulaisille miksi anoppini ei halua heihin tutustua,ja varsinkin omille vanhemmilleni. Kyseisenä päivänä hän pääsi töistä klo 14 ja matkaa kotiin hänellä on 30 km. Kaupungissa on myös hänen siskonsa,jonne olisi voinut mennä. Riita iski täysillä päälle kun pysyin kannassani (ensimmäinen kertaa),MINÄ VAADIN KOHTUUTTOMIA!!Hänellä ei ole mahdollisuutta jäädä töiden jälkeen odottelemaan moneksi tunniksi! Miksi ei voinut käydä kotona välillä??Omistaa aivan tuliterän auton,jolla kulkee töissä. No, perjantaina ei tullut edes onnitteluviestiä ja tänään oli sanonut miehelleni puhelimessa että "tulehan tytön kanssa käymään!" Onko tämä teistä oikeutettua käytöstä 50-vuotiaalta? Minulla on todella pahamieli,mutta toisaalta mielestäni minulla ei ole anteeksipyydettävää?? Mitä teen?
Anoppi!
Kirsi
4647
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
"Anoppi ja Appi" palstaa, siinä on paljon kohtalotovereita! Anopit ovet joskus hankalia, niiden on vaikeata ottaa etäisyyttä ja hyväksyä että pojalla ja hänen vaimolla on oma elämä.
Minun anoppi suuttuu usein pienistä asioista mutta yritetään keskustella ja kaikki järjestyy, ei pidä pyytää anteeksi jos ei ole syyllinen.
Älä missään nimessä antaudu, odota vähän aikaa (niin että anoppi rauhoittuu ja saa miettiä) ja sitten yritä ystävällisesti puhua asiasta (älä jätä puhumatta jos se häiritsee!) Myös sitä että hän ei ole ystävällinen sun vanhemmille(jos ymmärsin oikein?) Ehdottamasti kannattaa puhua myös miehellesi, jos et ole vielä sitä tehnyt, sen tehtävä on tukea (myös kun kyseessä on oma äiti) ja ymmärtää! Näin minä tekisin... Aurinkoista kesää! :)
että painuu helvettiin.
Todennäköisesti suuttuu sen verran, ettei vähään aikaan vaivaa.
tein itse samassa tilanteessa miehelle selväksi jotta tyttö on myös minun lapseni, joten häntä ei viedä ihan mihinsattuu ilman minun lupaa, ja lupaa isänpuolenmummolaan ei heru ennenku mummo järjestää itse jonkinlaiset sovintokahveet minun vanhemmille ja pyytää anteeksi myös minulta. johan alkoi tapahtua, anopit alkoivat heti soitella toisilleen ja puuhata yhteistä tutustumistilaisuutta, samalla lankesi rauha ja ymmärrys sukuun ettei muakaan pompotella ihan miten sattuu kummaltakaan puolelta. pitää vaan jaksaa pysyä periaatteissaan. voimaa sulle!
Oman anoppini kanssa olen harjoitellut jo 17 vuotta, mutta yhtään ei ole akka muuttunut. Toimeen on tultu niin että nyt eletään naapureina ja useimmiten sovussa. Alussa piti opettaa anopille tavat: esim. meille ei tulla silloin kun huvittaa vaan silloin kun meille sopii, meillä siivoan minä, ja jos en siivoa, anoppi ei ainakaan siivoa eikä silitä eikä pese edes poikansa pyykkejä. Lasten kasvatuksessa annoin vaihtoehdon tehdä joko meidän tavalla tai olla ilman lapsenlapsia (tehokas keino).
Nykyisinkin vielä hankauksia tulee, mutta tavalliset sosiaalisen elämän säännöt eivät päde. Asioista ei puhuta, jos ei ole ihan pakko. Anteeksi ei pyydetä kumminkaan puolin. Riidan sattuessa otan meidät miniät kokoon, purnaan runsaasti. Porukalla kauhistelemme asiaa. Pysyn pois anopin läheltä viikon pari ja sovinnon elkeenä syön hänen tekemäänsä ruokaa, lähetän lapset yökylään tms... Ja taas on välit kunnossa. Anteeksi voi antaa, vaikka kukaan sitä ei pyytäisi. Vanhoja juttuja ei kannata mukanaan kuljettaa.Anoppien huonot tavat säilyvät eikä siihen ole meillä miniöillä muuta keinoa kuin kestää. Jos ei muuta positiivista löydä, niin ainakin se oma ukkokulta, joka on sen kamalan anopin synnyttämä.