Puujalkaa katkasematta,lasisilmää tiputtamatta....

taakse poistu! Kuului huuto huoltokomppaniassa armeijassa.
Itsekkin MS;ää sairastavana nelikymppisenä, olen lueskellut näitä kertomuksia ja etenkin epäilyjä MS:stä. Olen myös huvittunut joskus kysymyksistä.esim. Onko mulla MS kun hieman kättä vipattaa ja olen kuitenkin syönyt elämäni vitamiineja ja suvussani ei tietääkseni ole ollut, "tyyliin"

Tähän hemmetin tautiin pitäisi keksiä jotain huumoriakin? Meinaa tukehtua näihin negatiivisiin kysymyksiin ja vastauksiin?

Kuinka olis : Tänään puolisokealla silmällä en erottanu pihalla lumiukkoa,törmäsin ja kaaduttiin nurin lumiukkoa halaten (tositapahtuma)

Toinen tapahtuma: Työkaverin kanssa lähdettiin Biljardia pelaan kapakkiin (humala) Voitto kotiin huppelissa, vaikka työkaverini tiesi MS sairaaksi ja kuitenkin naama punasena pelasi.

Nämä palstat vaan on kuin jostain "helvetin" esikartanosta jossa jaetaan "itseopiskeltu" tieto miten jatkossa kannattaa tästä eteenpäin edetä,naama peruslukemilla.

Ei tälle taudille voi muutakuin nauraa,muuta en keksi.