Hei,
Laitan tämän tänne masennuskeskusteluun, vaikka tämä uniasiaa onkin. Koska haluaisin kysyä teiltä muilta masentuneilta, että näettekö tekin usein painajaisia, vai onko teiltä mennyt yöunet kokonaan. Minulla on unettomuutta, mutta ne hetket kun nukun näen vain painajaisia. Niissä on tosi monesti sama aihe. Joku läheiseni kuolee niissä, mutta aina eri tavalla.
Minkälaisia unia teillä on? Onko toistuvia painajaisia jostain tietystä aiheesta? Vai näetkö ihan tavallisia unia jotka eivät ole painajaisia? Uskotko uniesi merkitsevän jotain?
Minä itse pidän unien tulkitsemisesta, mutta nyt on ikävä kyllä ollut niin synkkiä unia etten haluaisi nähdä niitä. Uskon kuitenkin unilla olevan jokin merkitys, vaikka ne olisivatkin joskus ihan omituisia.
Laitan tämän tänne masennuskeskusteluun, vaikka tämä uniasiaa onkin. Koska haluaisin kysyä teiltä muilta masentuneilta, että näettekö tekin usein painajaisia, vai onko teiltä mennyt yöunet kokonaan. Minulla on unettomuutta, mutta ne hetket kun nukun näen vain painajaisia. Niissä on tosi monesti sama aihe. Joku läheiseni kuolee niissä, mutta aina eri tavalla.
Minkälaisia unia teillä on? Onko toistuvia painajaisia jostain tietystä aiheesta? Vai näetkö ihan tavallisia unia jotka eivät ole painajaisia? Uskotko uniesi merkitsevän jotain?
Minä itse pidän unien tulkitsemisesta, mutta nyt on ikävä kyllä ollut niin synkkiä unia etten haluaisi nähdä niitä. Uskon kuitenkin unilla olevan jokin merkitys, vaikka ne olisivatkin joskus ihan omituisia.
Vastaukset 38
Vanhimmat
Kyllä painajaisia on paljon silloin kun unta saa ;)
Monet liittyvät hylätyksi tulemiseen kun on kipeimmin avun tarpeessa. Yhdessä unessa olin ottanut kuolemaan johtavan yliannostuksen lääkkeitä ja soitin eräälle henkilölle, että hän veisi minut terveyskeskukseen. Kaveri sanoi, ettei ehdi puhua ja soittaa myöhemmin uudelleen. Jäin polvilleni hankeen kännykkä kädessä ja tiesin, ettei hän aikoisi soittaa. Kuolin sen tiedon kanssa. Se oli hirveä painajainen.
Toisinaan minua jahtaavat sellaiset epämuodostuneet tai muutoin oudot hahmot.. tai epämuodostuneet kissat :( Jotkut painajaiset taas liittyvät eksymiseen ja se kai meinaa, että on eksynyt elämässään. Tykkään tulkita unia kun usein muistan ne niin hyvin :)
Unet ovat täynnä väkivaltaa. Se väkivallan kirjo, jota unet ovat näyttäneet mulle, on ollut uskomatonta. Useasti nämä unet lisäävät ahdistusta.
Näen monenlaisia vauhdikkaita ja värikkäitä unia, kun alan voida paremmin. Lääkkeetkin vaikuttavat unien näkemiseen ja kokemiseen. Taitaa Efexor (venlafaksiini) olla yleisimmin mainittu unien elävöittäjä.
Näen toistuvia unia, tai ainakin sama "aihe" toistuu jatkuvasti, sisällöissä on pieniä eroja. Unen pääsisältö on läheisteni pelastaminen/pelastuminen itse. Vaara uhkaa, ja läheiseni ovat siitä autuaan tietämättömiä. Heille ei mene perille tai he eivät kuule, ymmärrä tai välitä siitä, että minä huudan, suostuttelen, ponnistelen heidän saamisekseen pois vaarasta. Talo voi olla tulessa, talo voi olla romahtamaisillaan tms.
Kun herään näihin uniin, tunnen suurta helpotusta siitä, että olenkin omassa sängyssä enkä romahtavassa tai palavassa talossa tai muun katastrofin uhkaama.
Vaikka näenkin painajaisia, olen huomannut, että mitä enemmän näen unia, sitä paremmin loppujen lopuksi voin. Arvelen, että se johtuu toisaalta siitä, että psyyke työstää asioita, toisaalta siitä, että masennuksen hellittäessä unen laatu ja rakenne muuttuvat sellaiseksi, että unia muistaa. (Eli unessa on syvät ja virkistävät vaiheet, jolloin unia ei nähdä, ja kevyempi vilkeuni (REM-uni) lisääntyy kohti aamua ja siihen sitten herätään ja uni muistetaan.
unet aiheuttaa Mirtatsapiini, vaikka en käytäkään sitä päivittäin. Siitä riittää n.10mg annos saamaan
melkoisen todentuntuisen joskus erittäin pahan tripin. En 06:n jälkeen ole sairastuttuani saanut
nukuttuani normaalisti, vaan herään väsyneenä jossain välitilassa valveunessa nukuttuani.
T. ikävä edellistä elämää
Minulta on menneet yöunet kokonaan. Unilääkkeillä saan kyllä nukutuksi, mutta sitten en näe unia tai en ainakaan muista niitä enää jälkeenpäin. On ikävä unia :(
kokeillut yrittää pysyä hereillä vähintää 36h ja sen jälkeen mennä nukkumaan, tee jotain sinä aikana, laula, tanssi, katso tv:tä, kävele ulkona jne..
Näen tosi usein unia käärmeistä. En tiedä mistä se johtuu. Aina käärmeet jahtaavat. Kai ne unet merkitsee jotain ongelmien pakenemista?
Mullakin on käärmeunia aika usein! :( Ja samallain olen miettinyt että ne merkitsevät ongelmien pakenemista. Oikeassa elämässä siis hereillä ollessani en pelkää käärmeitä, mutta unissa kyllä kun ne jahtaavat ja yrittävät purra. En vain oikein tiedä mitä ongelmia minulla on joita muka pakenisin. Varmaan stressiä vain.
Ajatukset kuolemasta voi tulla tummina käärmeinä uniin. Toisaalta oma taitepisteeni omassa masennuksessa oli yksi uni, missä elementit olivat pikimusta masennuksen ja alitajunnan järvi, isäni siinä toinen jalka järvessä ja toinen kuivalla maalla, hänkin on ollut masentunut, lapseni rannalla, jota kohti käärme luikerteli, isäni tarjosi käärmeen takaosaa minulle ja sanoi "ota käärmeen hännästä kiinni", kaikin voimin yritin erstää tuota petoa tavoittamasta lastani, mutta yllätyksekseni se menikin lapsen ja isäni välistä, vetäen minut siihen heidän väliinsä, 'oikealle paikalle' lapsen vanhempana. Uni päättyi minusta hassusti: näin sen käärmeen pään sivulta päin ja se hymyili minulle.
Käärme on kasvun, paranemisen ja elämän symboli. Erittäin rakas unisymboli minulle.
Veljeni kuolemaa edeltänyt pariviikkonen sisälsi jokaöisen sarjan synkistä metsistä linjalla Nuuksio-Luukki, ja siitä, kuinka puiden juuret muuttuivat käärmeiksi, jotka jahtasivat minua ja jotain toista. Outo juttu sikäli, etten tiennyt, että hän teki kuolemaa. Kuvittelin, että itse kuolen. Tuolloin en vielä ollut masentunut. Masennukseni tuli siitä ehkä noin vuoden viiveellä ja sen syyt ovat muualla.
Mutta nää symbolit on aina henkilökohtaisia. Sellasta ajattelin kysästä, kun näistä olen kiinnostunut ihan muutenkin, että leimaako unianne pimeys? Muistan erään unen, jossa näin valkoisena hohtavaa älyn ja järjen miekkaa kantaneen vanhan pitkäpartaisen miehen ... tummanruskealla suokannaksella kahden mustan järven välillä, taivas oli musta ja metsä mustanpuhuva ... itse seisoin kalliolla ja katselin sieltä tuon miehen etenemistä... minä en syönyt lääkkeitä masennukseeni, kun oikeasti pelkään noita psyykelääkkeitä. Eli uneni eivät ole lääkityksen vääristämiä, vaan 'puhtaita'.
Eräiden vanhahkojen tietolähteiden mukaan käärme on seksuaalisuuden ja seksin symboli.
Itse en ole nähnyt useinkaan käärmeitä unissani, mutta kerran, kun seurustelin ensimmäisen poikaystäväni kanssa, näin unen jossa käärmeet seurasivat minua entisen kaverini asunnossa. Yritin lyödä niitä kuoliaaksi kepillä, mutta kun sain lyötyä, ne jakautuivat vain suuremmaksi määräksi. Loppujen lopuksi sain juuri ja juuri paettua erääseen huoneeseen, joka oli itseasiassa menneisyyden kaverini isoveljen huone. Loppujen lopuksi käärmeet pääsivät jotenkin huoneeseen, ja heräsin sitten pian.
Raamatusta tuo on eli hirveetä uskovaisten syyllistämistä. Ei kannata uskoa.
Unettomuutta on, eikä nyt ole unilääkitystäkään. Mutta kun nukun, näen vain painajaisia tai on yöllisiä kauhukohtauksia.
Näen tosi usein painajaisia linnuista. Musta piti tulla ornitologi. Koko ikäni, ihan pikkupojasta asti, haaskasin kaiken vapaa-aikani lintujen tutkimiseen. Ja tässä on lintujen kiitos! Järkyttävät painajaiset hulluista linnuista, jotka haluaa tappaa mut. Eipä kiinnosta enää ryhtyä ornitologiksi ja oon ihan hukassa mikä musta nyt tulee isona, kun tulevaisuus ei olekaan lintujen parissa työskentely. Miksikö annan unien vaikuttaa mun elämään? En minä tiedä... Kai nuo unet on joku vihje. Niiden takia en voi enää sietää lintuja.
En nyt jaksa kuvailla tarkemmin nuita painajaisia, enkä jaksa yrittää tulkita. Ihme juttu että asia, joka ennen oli mulle melkein tärkeintä maailmassa, on nyt muuttunut tuollaiseksi hirviöksi. Kai mulla on tullut joku vika päähän, mutta en kai mä kehtaa linnuista alkaa puhua terapiassa, "aikuinen" mies ;I
Älä anna unien vaikuttaa noin paljon elämääsi!! :)
Tietysti kehtaat puhua terapiassa linnuista, jos linnuissa on tulevaisuutesikin. Miksei "aikuinen mies" kehtaisi puhua terapiassa linnuista? :D vai tuotako lintuvihaa tarkoitit? Kyllä siitäkin kehtaa puhua.
Yrittäisit kuitenkin kuvailla tarkemmin untasi? Painajaiset pitää käsitellä pois mieltä painamasta. Sen voi tietysti tehdä päivänvalon aikaan eikä näin yöllä :)
Mun painajaiskertomus löytyy tuosta ylemmästä viestistä :) Mä juttelen ihan kyllästymiseen asti käärmeunistani kavereille. Silti käärmeunia tulee mutta ne eivät ole enää sellaisia kuin ennen, jos olen kertonut niistä kavereilleni ja käynyt läpi unen tarkoitusta.
Ei se nyt niin iso ongelma ole, että jaksais haaskata aikaa siitä puhumiseen :-)
Koitan vaan unohtaa linnut. Ei mun tulevaisuus niissä ollutkaan. Ajattelin tässä, että jos alkaisin tehdä sähköasentajan töitä kunhan sairasloma loppuu. Varmasti löytyy helpommin töitä siltä alalta.
Oikeassa olet. Pitäisi käsitellä nuo unet mielestä pois. En vaan ole mikään hyvä unien tulkitsija.
Mullla on ollu pahimman masennusaja aikana, eli noi 2-3 vuotta, toistuvasti painajaisia nimenomaan siitä että joku läheinen kuolee tai kokee jotain tosi väkivaltaista. Nää on sit aiheuttanu sen että yöunet on tosi heikot, nukun mutta unet on niin tapahtumarikkaita ja kauhistuttavia että heräilen tai hyörin koko ajan. Mirtazapinit auttoivat tähän sillon kun niitä söin, ehkä noin 9kk ajan.
Nyt tosin on painajaiset tullu takas.. lopetin lääkkeet keväällä koska oli sellainen olo ettei niitä enää tarvi. Ja kesä ja syksy menikin tosi hyvin, mutta uudenvuoden jälkeen on taas painajaiset ja paha olo tullut takas. Ainoana erona se että unissa väkivalta kohdistuu nykyään muhun. Ja itseäkin ihmetyttää tuo unien raakuus..
Aika moni ihminen harrastaa lintujen bongailua ja on kiinnostunut linnuista. Mitä sitten, jos et saa muodollista pätevyyttä kaikelle sille tiedolla, jonka olet kerännyt linnuista? Sinulla on silti se kokemus ja tieto, jonka olet hankkinut. Ei sinun tarvitse hylätä sitä, minkä olet saavuttanut jo ...
unissa lintu on sielunkantaja ... ja kuten kaikella psyykeessä, sielulla on kaksi puolta, se valoinen ja se pimeä... lintu on myös vapauden symboli ... valkopääkotka... kiehtovia eläimiä.
Minulla toistuu unet, joissa jokin on hukassa. Rahat ovat hävinneet, passi ja matkatavarat ja rahat ovat hukassa, olen itsekin usein hukassa, en löydä jostain ulos, en löydä avainta, jolla jostain pääsisin, en löydä rahoja, olen eksyksissä.
Ajatuksia unestasi:
Unien raha on käytettävissä olevat henkiset ja miksei materiaalisetkin voimavarat. Avain voisi olla 'se' oivallus elämästäsi, 'Mikä on ajanut minut masennukseen?' 'Mistä en ole valmis luopumaan elämässäni?' ... avain ja lukko ovat vanha toivon symboli, toivo paremmasta. Kun millään ei enää ole väliä, masennuksen pohja on saavutettu... valinnat muuttuvat yksinkertaisiksi. Elämän matkalla tässä jokain on. Enemmän tai vähemmän eksyksissä itse kukin. Ei ole oikeaa tietä, mutta hassua, että kaikki tiet kuitenkin johtavat perille ...
Eilen Uunossa oli pätkä Härski Hartikaisen ajattelusta: kun on oikein köyhä, pieni leipäpalanenkin on suurta herkkua ... antoi saamansa 50k-markkaa uunolle, kun tuo rahamäärä olisi pilannut hänen tutkimusmatkansa köyhyyteen ... ehkä masennuksenkin voisi ottaa niin - se on matka itseen.
Minä näen koko ajan unta, että joudun taas töihin päiväkotiin. Pidin kyllä päiväkotityöstä todella paljon, mutta unissa lapset aina katoavat, loukkaantuvat tai kuolevat minun takia, kun en ehdi pelastaa heitä. Kai tuon työn vastuullisuus on minulle tällä hetkellä liikaa ja siksi näen tällaisia painajaisia.
olen masentunut ja näen jatkuvasti painajaisia. Usein sellaisia että minulle tai läheiselleni tapahtuu jotain tosi kamala.. Yleensä MINÄ kuolen. Ehkä johtuu siitä kun on masennus ja olen 10 vuotias. Kukaan ei usko eikä auta ja se on niin tyhmää.
Moi. Oletko käynyt kouluterkkarilla? Olisikohan hänestä apua. Painajaiset vievät kamalasti voimia myös päiväminältä.
Minun unissani väkivalta oli toistuva teema, samoin vesi. Masentuneena vesi on yleensä vaarallista. Väriltään joko sähköisen kirkasta, täysin mustaa, jonka pohjaan ei näe tai ruskeaa ja likaista. Olen jatkuvasti veden varassa, räpiköin tai uin henkeni edestä. Kerran yritin päästä lapsien kanssa järven yli. Näin kuinka nuorin poikani kaatui selälleen järveen. Katse täynnä kauhua ja paniikkia, varmaa tietoa siitä, että nyt häneen sattuu. Minä yritin haroa häntä käsilläni, mutta turhaan. Sukelsin perään, mutta vesi oli niin mustaa etten nähnyt mitään. Ja minä vain toistin sitä kauhun katsetta, viimeistä katsetta, jonka poikani silmissä näin.
Yleensä yritän pelastaa lapsiani joltain. Murhaajat, luonnonmullistukset, zombiet. Enkä löydä heitä tai en onnistu suojelemaan heitä. Joskus he kituvat puolikuolleina tai jopa kuolevat. Kannan heitä loputtomat matkat sylissäni tietäen sen olevan turhaa, koska kuolema on todennäköisempää kuin selviäminen. Samoin menetän paljon ystäviä ja tuntemattomia. Kerran saksin kädet pois tappajalta, joka yritti murhata lapseni. Mies vain nousi ylös ja alkoi napsutella kätensä luita yhteen. Nips, naps, tarrasi kurkkuuni ja alkoi pontevasti kuristaa minua.
Veri ja kuolema ovat olleet hyvin tavallisia myös. Olen paloitellut, hakannut, murskannut, irroittanut päitä zombeilta ja ihmisiltä. Kerran pakenin unessani murhaajaa, en tiennyt kuka se oli. Lopulta pelko ajoi minut hulluksi ja kävelin tyynenrauhallisesti ulos piilopaikastani. Tapoin kaiken mikä eteeni sattui, en tuntenut enää mitään, en pelko, en kauhua, en surua. Minusta tuli se, mitä pelkäsin. Istuin kahareisin erään miehen päälle istumaan ja hakkasin leipäveitsellä uudestaan ja uudestaan. Muistan yhä edelleen ällötyksellä sen kauhean moiskahtavan äänen, kun veitsi leikkasi itsensä lihan läpi ja se kohta jota hakkasi muuttui hiljalleen mössömäiseksi veri-liha-sotkuksi.
Minua on ammuttu, viilletty, hakattu, raiskattu. Joista jälkimmäinen oli aina yhtä vahingollista. Koska aamulla en pystynyt erottamaan kunnolla mitä on tapahtunut. Koska keho muistaa, tunki esiin jotain lukkiutuneita muistoja vuosien takaa. Istuin suihkussa pesemässä itseäni puhtaaksi häpäestä ja tahroista toivoen veden vievän likaiset lihani ympäriltäni. Toivoin katoamista, sulamista pois.
Nyt kun unet ovat muuttuneet helpommiksi ja vähemmän verisiksi, vettä on edelleen. Erilaisissa muodoissa, mutta harvoin niin vaarallista kuin masennusunissa. Samoin saatan uida niissä ihan huvikseni ilman vaaraa.
Masennus on vihan kääntämistä itseään kohtaan, sisäänpäin. Ja kaikki se väkivalta, mitä uniin tulee, jos ei ole ulkoista henkistä/fyyistä väkivaltaa edellisenä päivänä ollut, on oman vihan käsittelyä - sisäänpäin käännetyn vihan käsittelyä. Veitset ovat lohkomista, tappaminen negatiivisten tunteiden kieltämistä/tukahduttamista ... jne jne...
Kommentistasi käy minusta ilmi se, että olet oman sisäisen vihasi itseäsi kohtaan kohdannut.
Vesi on tunteiden ja alitajunnan symboli unissa.
Nyt kun oon n. viikon kokeillut melatoniinia, on painajaisetkin muuttuneet. Uni on kuitenkin aika katkonaista tätä lääkettä käytettäessä, niin ei tarvi yhteen menoon koko yötä katella samaa painajaista. En usko että lääke vois näin muuttaa unta, mutta nyt on tullut nukuttua vähän enempi kuin silloin kun ei ollut edes melatoniinia.
Näissä uusissa painajaisissa oon sokea, tai ainakin näen tosi hämärästi tai jotain ihan epäselvää vaan. Yritän löytää jostain valokatkaisijaa tai taskulamppua, jotain valoa, mutta en yhtään edes tiedä missä mä olen. Eikä ympäriltä kuulu yhtään mitään ääniä. On ihan hiljasta ja pimeää.
Joskus näen jossakin tosi kaukana heikkoa valoa ja yritän päästä sitä kohti, mutta liikkuminen on tosi hidasta ja vaivalloista, ja aina palaudun takaisin siihen mistä olin lähtenytkin.
Koitan huutaa jotain että onko täällä ketään, mutta en saa ääntä kuuluville.
Varmaan oon nuissa unissa kuollut. Tuollaista olis olla kuollut. Tyhjää, yksinäistä, pimeää, äänetöntä... Ja ennen kaikkea sieltä haluais pois.
Tai sitten ne unet vaan kuvastaa tätä yksinäistä synkkää elämää. Niissä unissakaan ei ikinä löydy mitään pakokeinoa siitä synkkyydestä. Joskus se valo näkyy, mutta heikkona eikä sen luo edes pääse.
Nyt jätän lääkkeen ottamatta. Näkyyköhän painajaisia tai onnistunko edes nukahtamaan. Haluaisin taas kunnon nukahduslääkkeet enkä tällaista... Mutta nämä melatoniinit ei kuulemma ole vaarallisia niin minäkin saan niitä käyttää ;l ...
Mitä et halua nähdä? (tulee mieleen unestasi, 'sokea') Me olemme kaikki välillä sokeita itseämme kohtaan.
Nyt on aika kömpiä katseleaan unia. Hyvää yötä.
"Joskus näen jossakin tosi kaukana heikkoa valoa ja yritän päästä sitä kohti"
En tiedä elämästäsi mitään, mutta tuo on minusta se juttu, mihin sinun pitäisi kiinnittää kaikki huomiosi. Mikä on se valopilkku minkä unessasi näet? Mistä sinun pitäisi päästää irti, tietoisessa elämässäsi, että valo pääsisi sisäiseen elämääsi jälleen?
Mun mielestä unia on tosi vaikea tulkita. Ehkä tuo samojen unien toistuminen kuitenkin loppuis jos sais sen alitajunnassa häiritsevän ongelman hoidettua pois.
En kyllä tiedä mitä tuo valo vois tarkottaa. Tai tuo sokeus. Mistä pitäisi päästää irti tietoisessa elämässä... Niin, en osaa sanoa.. :l Toivottavasti joskus hoksaan näiden unien tarkoituksen, eikä näitä sitten enää näkyisi.
Isäni opetti minulle lapsena, että jos sinulla on jokin ongelma, jota et osaa ratkaista, mene nukkumaan. Aamulla sinulla on siihen ratkaisu. Ja sama isä sanoi painajaisunistani, ne on vain unia, ei niistä tarvitse välittää.
Unien sisällön tulkinnalla on henkilökohtainen merkitys jokaiselle, joka niitä haluaa tulkita. Mutta samaan hengenvetoon pitää todeta, että unien heijastama minuutta hoitava mekanismi tekee tehtävänsä, vaikka unia ei tietoisesti tulkittaisikaan.
Kapinallisena silti tulkkailen omia uniani - että saisin itseni kiinni valehtelemasta itselleni .. (terkkuja vaan iskälle ja hänen käsittelemättömälle tunteiden vuorelle, joka alkaa toisesta maailmansodasta, joka on anteeksiantoni perusta hänen kyvyttömyydelle antaa anteeksi ...)
Parina menneenä vuotena minulle sattuneet ikävät elämänmuutokset ja tapahtumat vaikuttivat hyvin kauan uniini. Aluksi en edes nähnyt unia, kai mieli koitti sulkea kaiken epämiellyttävän ulos. Sitten unet alkoivat lisääntyä ja olivat hyvinhyvin epämiellyttäviä ja ahdistavia tunnelmaltaan, vaikka unissa ei olisi edes tapahtunut juuri mitään. Herätessä olo oli aina ahdistunut ja vielä monta tuntia heräämisen jälkeenkin unien vaikutus tuntui. Parin vuoden aikana näin usein painajaisia tai vaihtoehtoisesti en nähnyt mitään.
Nyt unet ovat alkaneet ikäänkuin vahvistua, hahmot ovat jo selkeitä ja tapahtumat eläviä, lähes oikeantuntuisia. Hyvin usein saatan nähdä unia väkivaltaan liittyen. Yleensä joku muu tai välillä minä tekee jotain kamalaa (tappaa tai pahoinpitelee). Välillä olen myös havahtunut huutamiseeni unen loppupuolella. Huuto on yleensä kauhun huutoa.
Muutaman kerran olen viime aikoina nähnyt unta, jossa itse tai joku muu lyö minua kasvoihin. Tunnen kuinka hampaat irtoavat ja veri maistuu suussa. Aamulla aika kamalat tunnelmat tämän jälkeen, koska voi vieläkin muistaa unen yksityiskohtia.
Onneksi nyt olen nähnyt myös mukaviakin unia, ehkäpä elämäni on hieman helpottonut. :)
Pahimpina aikoina näin toistuvaa painajaista jossa tapoin jonkun tuntemattoman tai tutun ihmisien jonka jälkeen aloin aina itkemään(unessa).
Mutta yleisellä tasolla en näe mitään unia tai en ainakaan muista mitään koska olen niin henkisesti kuollut.
itse näen useasti sellaisen unen jossa seison pimeässä, pitkässä ja synkässä tunnelissa tai kellarissa, edessäni on helvetin iso ''kuoppa'' joka on täynnä tavaroita ja vaikka mitä esineitä paljon, mutta siellä kellarin tai tunnelin toisessa päässä pilkottaa valo.
En vain pääse siinä unessa eteenpäin koska siinä ''kuopassa'' on niin paljon tavaraa haitalla :S Arvoituksena on aina että mikä se ''valo'' on?
Monesti olen herännyt tähän uneen hikisenä ja ahdistuneena ja uni askarruttaa koko päivän sitten mielessä...
Itelläni,olen 53v nainen on ollut vaikeaa masennusta nyt 3vuotta.Olen tänä aikana lihonut 15kiloa,koska vaan olen.Käyn kaupassa ,lääkärissä tai apteekissa.En ulkoile ollenkaan,en osaa istua enää ees parvekkeella.:( Kaikki pelottaa,istun keittiössä ja poltan tupakkaa,alkoa en käytä.Nyt 2kk mulla ollu unettomuutta,en oo nukkunu juuri yhtään.Pää on ihan sekasin,silloinkun nukuin näin pahoja unia,heräsin öisin monta kertaa hikisenä,kuolema liittyi uniin vahvasti.Kai alitajunnassani toivon kuolemaa,en usko uniin.Joka aamu kiroan koko syntymääni,18pvä menossa psykkalle josko jotain apua sieltä saisin,kun ei ole yhtään ystävää jonka kanssa puhua näistä asioista,joita nyt pyörittelen mielessäni.Yksinäinen masentunut on pahin yhtälö.En ikipäivänä olisi uskonut joutuvani tähän jamaan.Kesän tulokaan ei tuo mitään mielihyvää.Tsemppiä kaikille kuitenki,jospa tämä tästä?.
Mietin, mitä sinulle nimimerkki "Vuosaaresta" kuuluu nyt lähes kuuden vuoden jälkeen. Toivottavasti parempaa.
Kohdallasi saattoi (saattaa) olla kyse vaihdevuosista, jotka niin monilla aiheuttavat masennusta ja lihomista. Useimmilla masennus ja lihominen poistuvat estrogeenikorvaushoidolla.
Laitan tämän viestin siksikin, että jos jollain naisella on samanlaisia oireita ja ikää yli 40 vuotta, niin hän osaa sitten tiedostaa, että kyse voi olla myös esivaihdevuosista tai jo vaihdevuosista ja niihin voi saada apua - voi pyytää lääkäriltä lähetteen FSH-verikokeeseen.
Joskus tuollaisia oireita ja painajaisia on esivaihtareiden aikaan, mutta hormonien lasku ei vielä näy riittävästi verikokeissa. Silti pätevä gynekologi voi antaa estrogeeni-reseptin miedolla annoksella ja erilaiset oireet/painajaiset voivat kadota.
Voimia kaikille! Toivottavasti unenne paranevat pian.
Voi kun ihmismieli on niin herkkä ja hauras. Itsellani meni maa jalkojen alta ja se vaan meni. Mieli ei kestanyt menettämisen tuskaa - en olisi koskaan uskonut. Meni pari kuukautta, etta elin unen ja hereilla olon valissa, en nahnyt unta, olo oli vaan hirvea. Ensimmainen painajainen oli pelastus. Silloin tiesin, etta tästä noustaan. Mieli alkoi prosessoimaan, kuukaisia hikoilin, huusinkin unissani - mutta jotenkin tiesin etta tästa noustaan. Aika ennen painajaista oli vaarallista, se paine kun ei mieli aukea voi ajaa hakemaan nopeata ratkaisua - uni, vaikkapa painajainen on ratkaisu. Nyt jo selvinneena, sanon etta välittakää toisistanne, mikään ei ole niin tärkeää kuin läheinen ihminen. Ja unessa ihminen ratkoo. Kaikki se on tarpeen, erityisesti painajaiset ovat tarkeita ihmismielen selvitymiselle.
Pahimpina masennuskausina olen nähnyt paljon unia onnettomuuksista, etenkin kuolemasta.
Kerran näin noin viikon ajan joka yö painajaista siitä, että menetän jonkun läheiseni. Olen nähnyt omaankin kuolemaani viittavia uniakin.
Lääkkeiden aloittamisen myötä painajaiset ja unettomuus ovat vähentyneet, vaikka silloin tällöin kiusaavatkin.
minä näin paljon samoja unia, riippuen siitä mitä oli tapahtunut, ja millainen olo oli.
Hyvin usein kahlasin jossain suolla, kaukana tuntemattomilla mailla polvia myöten. Välillä oli höttöistä maata,joka lillui vedessä, välillä suomaista pintaa silmän kantamattomiin. Vaikea edetä ja liikkua, ja tunne, että joku vainoaa minua ja haluaa pahaa..
Sitten toisinaan näin ja näen unta, että yritän ehtiä junaan. Se on yleensä ihan ylitsepääsemättömän vaikeaa, ja monesti yritän junaan mitä vaikeimmilla tavoilla. Ja sitten kun olen junassa, niin siellä liikkuminenkin on vaikeaa. Kierrän jonkun vaunun vaikka kiipeilemällä katolla, vaunun ulkopuolella reelingeissä tms. Hyvin vaikeaa. Usein jään väärällä asemalla pois ja sitten on tosi vaikeaa enää päästä takaisin oikeaan junaan...
Juna uni voi esiintyä myös toisella tavalla, että yritän päästä johonkin rakennukeen myös jotenkin todella vaikealla tavalla. Ja saatan raahata mukana jotain vaikeasti liikuteltavaa esinettä.
Myös sellaiset unet ovat kauhean ahdistavia, että minulla olisi vieläkin muka jokin kurssi avoinna amk:ssa josta olen jo valmistunut. Tai sitten haen varmuuden vuoksi samaan koulutukseen uudelleen, ja pakerran pääsykokeissa.
Kaikki unet ovat hyvin todentuntuisia. Saas nähdä millaisen kompinaation tänään näen, kun on näitä kaikkia miettinyt ja mielikin on ahdistunut.
Kyllä huomaan ja tiedostan, että unissa käyn asioita läpi, ja että juuri nuo unet yllä mainitut toistuvat aina tiettyina aikoina. Pitäisi laittaa niitä ylös, saisikohan siinä vastausta joihinkin mieltä askarruttaviiin asioihin
Noi unihommat ovat aika merkillisiä kun mä en ole ikinä edes kehdannut kertoa niistä kenellekään. Ne on pelkkää pakoreittien etsintää ympäri maailmaa.
Menetin vuosi sitten pitkäaikaisen(17v) työpaikkani ja kerran kun menin erittäin masentuneena(teeskentelin fressiä) töihin, pomoni luuli mua känniseksi, vaikka en ollut juonut kuukauteen; - itse en enää tajunnut tilannetta. No ajelin sitten kotiin ja eteisessä kenkiä pois ottaessani menetin tajuntani- enkä tarkalleen edes tiedä, kuinka pitkäksi aikaa. Oli muuten hiton hieno asia ettei ko. jutska tapahtunut auton ratissa!?
NO- meille tuli ns. YT-neuvottelut!....Onneksi en ole ko. yrityksen kirjoilla enää. Se firma ja sen kusipääjohto "tappoi" mut henkisesti täysin! Olen tällä hetkellä kroonisesti masentunut, mutta opiskelen uutta juttua. - tulevaisuudessa näkyy jo valoa!
Itselläni ollut vaikea masennus jo vuoden. Näen toistuvasti unia että olen entisissä töissäni/tai vastaavassa ja kiire on kauhea, ihmiset jonottavat ja minä yritän ja yritän tehdä työtäni mahdollisimman ripeästi ja välillä sitten töhelöin ja teen virheitä. Unet ovat täynnä hektisyyttä ja aamulla on sellainen olo että olisi koko yön ollut töissä. Väsynyt ja voimaton.
Toinen uni aihe on liikkumattomat jalat. Jalkani jotenkin pettävät tai kun yritän eteenpäin niin ne eivät toimi, ikäänkuin tarttuvat maahan kiinni ja joudun ottamaan viereistä aidasta kiinni ja vetämään käsivoimilla itseäni eteenpäin. Karkuun en pääse myöskään koska jalat ovat kuin liimatut maahan. Tai sitten ne eivät vain kanna minua enkä pääse esim kyykystä ylös. Jalat ovat kipeät ja voimattomat.
Kolmas uniaihe on entinen mökkimme, jolla olen. Pelkään olla siellä yksin ja kokoajan teen lähtöä sieltä kun jotenkin vaistoan että vaara vaanii tai uhka on tulossa. Yritän saada ikkunoita kiinni ja kenkiä jalkaan ja kokoajan olisi vain lähdettävä pikaisesti. Ennen mökillä oli aina sekalaista seurakuntaa ihmisiä mutta nyt olen siellä yksin. Unien yksi teema on myös järveltä nousevat aallot. Ensin voi olla tyyntä, mutta sitten aina unissa puhkeaa myrsky ja aallot vain kasvavat ja kasvavat ja jollain keinolla pitäisi estää etten huku niihin tms.
Näitä mökkiunia olen nähnyt läpi elämäni.