Heippa.
Ollaan avopuolison kanssa kummatkin vm. -88 ja olen raskaana, aika alkumetreillä tosin (rv 10 )
Raskaus ei ole suunniteltu ja mies sai aikamoisen pakokauhun kun kuuli tästä. Hän nyt edelleen jatkaa normaalia elämäänsä joka siis tarkoittaa normaaliarjen (töissä käymisen) lisäksi viikonloppu kännejä. Ilmoittaa kyllä menemisistään ja olisin itse tervetullut mukaan, mutta ei huvita, eikä kiinnosta. En jaksa saarnata aikauiselle miehelle tuosta touhusta, jonkin verran ollaan kyllä puhuttu, että voisi vähän hiljentää tahtia (olla edes toisen päivän esim. perjantain vaan kotosalla). Viime viikon perjantaina hän meni kaverilleen joi muutaman oluen ja tuli kotiin. Olin todella iloinen tuosta, koska yleensä jos hän lähtee ottamaan edes vähän niin baari-iltahan siitä tulee ja mahdolliset jatkot.
Mietityttää mitenhän tämä jatkuu ja loppuuko koskaan. Eihän sitä kukaan voi tietää. En nyt tullut oikeastaan neuvoja kysymään, kun eihän niitä oikein ole muuta kuin katsoa miten käy tai lähteä lätkimään jos touhu ei lopu.
Ärsyttää vaan suunnattomasti, ymmärrän että kotona on tylsää vain maata (itse olen niin väsynyt, että käyn nukkumaan viimeistään klo 22), mutta pelottaa ettei tuo lopukkaan kun pikkuinen on maailmassa.
Ollaan avopuolison kanssa kummatkin vm. -88 ja olen raskaana, aika alkumetreillä tosin (rv 10 )
Raskaus ei ole suunniteltu ja mies sai aikamoisen pakokauhun kun kuuli tästä. Hän nyt edelleen jatkaa normaalia elämäänsä joka siis tarkoittaa normaaliarjen (töissä käymisen) lisäksi viikonloppu kännejä. Ilmoittaa kyllä menemisistään ja olisin itse tervetullut mukaan, mutta ei huvita, eikä kiinnosta. En jaksa saarnata aikauiselle miehelle tuosta touhusta, jonkin verran ollaan kyllä puhuttu, että voisi vähän hiljentää tahtia (olla edes toisen päivän esim. perjantain vaan kotosalla). Viime viikon perjantaina hän meni kaverilleen joi muutaman oluen ja tuli kotiin. Olin todella iloinen tuosta, koska yleensä jos hän lähtee ottamaan edes vähän niin baari-iltahan siitä tulee ja mahdolliset jatkot.
Mietityttää mitenhän tämä jatkuu ja loppuuko koskaan. Eihän sitä kukaan voi tietää. En nyt tullut oikeastaan neuvoja kysymään, kun eihän niitä oikein ole muuta kuin katsoa miten käy tai lähteä lätkimään jos touhu ei lopu.
Ärsyttää vaan suunnattomasti, ymmärrän että kotona on tylsää vain maata (itse olen niin väsynyt, että käyn nukkumaan viimeistään klo 22), mutta pelottaa ettei tuo lopukkaan kun pikkuinen on maailmassa.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Meillä ei taas tuo alkoholi ole ongelmana, mies lopetti juomisen heti kun kuuli että olen raskaana, mikä oli minusta erittäin positiivinen yllätys. Olen kyllä sanonut, että menisi ja viettäisi kaverien kanssa aikaa, mutta haluaa kuulemma olla kanssani niin paljon kuin mahdollista. Ongelmani tässä onkin miehen työt. Hän on yrittäjä ja firmassa joka viime kesänä aloitti toimintansa. Töitä on kyllä riittänyt, näin talvisin ollut hiljaisempaa.. Mutta sanoi minulle ihan pokkana, että kesällä kun töitä alkaa tulla, häntä ei kotona paljon näy.. Kesäkuussa on laskettu aika, ja mieheni sanoi että tulee kyllä synnytykseen mukaan, mutta ei kyllä sen jälkeen pääse sairaalaan minua ja vauvaa katsomaan. Ei siinä vielä mitään, tiedän että pärjään sairaalassa hyvin, mutta sitten kun koittaa se kotiin paluu... Joudun yksin opettelemaan kaiken, miten vauvan kanssa toimitaan jne.. Olen kyllä sanonut, että ei tule olemaan helppoa minulle hoitaa vauvaa, kotia ja koiraa. :/
Ni eipä tuokaan kivalta kuullosta. Meilä on myös kaksi koiraa ja päässäni käynyt kaiken mahdollisen läpi.. Mitä jos ukko ei rauhotukkaan ja ero tulee. . Jään pienen vauvan ja kahden rasavillin koiran kanssa yksin. Luojankiitos sukulaisia asuu paljon lähellä.
Tuntuu mahdottomalta nyt kun ajattelee, että lenkit noiden huligaanien kanssa pitäisi tehdä ja samalla kiikuttaa pientä vauvaa siinä mukana ja todennäköisesti herättää vauva kesken unen kun koirien pitää päästä ulos.. . No kaipa sekin jotenkin onnistuu..
Toivottavasti meillä molemmilla järjestyy asit hyvin..
Minäkin olen teidän kanssa samassa veneessä kanssasisaret. Menossa vko 14 ja miehellä on aivan älyttömästi töitä.
Eihän siinä mitään jos hänellä olisi normaali 8-16 työaika, mutta hänen työnkuvansa vaatii 2-4 päivän yhtäkkisiä matkustamisia ja TODELLA lyhyellä varoitusajalla! Mitään työvuorolistaa ei ole, vaan työviikkona mennään sinne minne firma vie - ulkomaita myöden.
Toki positiivista tilanteessani on se, ettei tarvitse miettiä missä baarissa se mies nyt roikkuu kännissä, vaan hän on oikeasti töissä ja palkkapussi tuodaan kotiin. Silti mielestäni voisi työntekoa vähentää ainakin kun lapsi hieman kasvaa ja siten saan lisäapua. Välillä tuntuu niin yksinäiseltä olla lasten kanssa kotona ja aikuisen seura ja apu puuttuu.
Mutta en minä häntä mihinkään vaihtaisi
toinen nainen on tod. näköisempi vaihtoehto.
Anna aikaa. 22-23-vuotias ei vielä välttämättä ole mies kypsimmillään, ja yllätyksenä tullut raskausuutinen vaatii sulattelua kenelle tahansa. Miehen tissit ei ole arat, häntä ei väsytä, hänen ei tarvitse vielä miettiä syömisiään, liikkumisiaan ja muita elintapojaan sikiön hyvinvoinnin kannalta - vauva on hänelle varmasti vielä aika epätodellinen. Miehestä voi nyt tuntua pelottavalta luopua nykyisestä elämäntyylistään ensi kesänä synnytyksen lähestyessä, saati sitten että se pitäisi tehdä NYT kun se ei vielä vauvaa mitenkään suoranaisesti haittaa... voi olla hyväkin (tai sitten ei), että hän rellestää vähän varastoon, jotta voi sitten hyvillä mielin luopua siitä roolista ja siirtyä isäksi miettimättä, että jotain oleellista muka jäi kokematta tai näkemättä, tai että siitä piti luopua ennen kuin oli valmis.
Alkuraskaudessa lapsi on yleensä miehelle äärimmäisen etäinen ja epätodellinen asia, vaikka olisi kuinka suunniteltu ja toivottukin. Siksi tuntuu kohtuuttomalta olettaa, että yllätystilanteessa nuori mies olisi sormia napsauttamalla ajan tasalla ja valmis luopumaan entisestä elämäntyylistään käden käänteessä. Naisille ei sopeutumisaikaa juuri suoda, raskaus on heti läsnä, mikä on sekä etu että haitta. Mutta olette nyt alkuraskaudessa täysin eri tilanteissa asiaan kypsymisen suhteen. Anna vähän armoa. Toistaiseksi. En tarkoita, että mieheltä pitäisi niellä vastuutonta, itsekeskeistä käytöstä lapsiperheessä vain koska "hän ei ole valmis" - pullat on nyt uunissa ja siihen on aikanaan sopeuduttava. Mutta hoputtamalla miestä nyt tyytymättömänä kun sopeutumiseen on vielä aikaa voit vain kasvattaa paniikkia ja kiristää välejänne, mikä ei ole eduksi tulevaisuutta ajatellen.