OHJEET: TV-lupatarkastajan käännyttäminen

Aika monella tuntuu olevan ongelmana TV-lupatarkastajan kohtaaminen ja oikein käännyttäminen. Itse olen useita kertoja avannut oven tarkastajalle, mutten koskaan ole päästänyt sisään. Kuinka tämä onnistuu? Keskustelu menee joka kerta samalla tavalla:

- Hyvää päivää! Oletteko N.N? (Korostetun kohteliaalla, suorastaan mielistelevällä äänellä)

- Kyllä olen. (Tähän voi tietysti vastata myös tyyliin ”kuka kysyy?” tai ”kukas te olette?”, ja vastauksen selvittyä valehdella olevansa joku muu henkilö, jolla ei ole lupaa päästää ketään sisälle. Itse olen kuitenkin kokenut helpommaksi myöntää rehellisesti olevani se henkilö jota kysellään)

Keskustelu jatkuu:

- Olen M.M. Viestintävirastosta (Ojentaa muovisen valokuvallisen henkilökortin). Teillä ei tietojemme mukaan ole suoritettua TV-maksua, joten sopiiko että kirjoitan teille sellaisen? (Tässäkin vaiheessa äänensävy on edelleen erittäin kohtelias ja mielistelevä, vaikka kysymys onkin hyvin röyhkeä)

- En omista TV:tä, joten en tarvitse sitä. (Lyhyt ja ytimekäs vastaus on paras. Turha selittäminen hankaloittaa yksinkertaista asiaa turhaan)

- No siinä tapauksessa, sopiiko että tulen katsomaan että sitä ei ole? (Äänensävy on edelleen tarkoituksella mielistelevä, koska kieltävän vastauksen antaminen on tällöin psykologisesti vaikeampaa)

- Ei käy. (Lyhyt vastaus on paras)

Keskustelu ei lopu tähän, vaan tarkastaja jatkaa kysymällä syytä, miksi sisään ei saa tulla, vaikka sellaisen syyn antamiselle ei ole kenelläkään mitään velvollisuutta:

- Minkä takia sisään ei saa tulla? Tai: Mitä minä ilmoitan raporttiini syyksi sille, että sisään ei saa tulla? Senkö takia että teitä ei huvita (Tässä vaiheessa äänensävy ei useimmiten ole enää kohtelias, vaan röyhkeä, ”poliisimainen” ja jopa vittuileva)

Lyhyt vastaus edelleen:

- Turvallisuussyistä. Minulla on periaate, että en päästä ketään tuntematonta sisälle.

Tai:

- Minulla ei ole mitään velvollisuutta päästää ketään tuntematonta ihmistä sisälle.

Tämä on koko keskustelun ehkä tärkein pointti, koska nämä ovat niin päteviä syitä, että niihin on vaikea keksiä parempaa vastaväitettä. Yleensä keskustelu loppuu tähän. Periaatteessa tarkastaja voi vedota vielä henkilökorttiinsa, mutta senkin voi tarvittaessa kuitata sillä, että tänä päivänä voi kuka tahansa printata itselleen mitä tahansa kortteja. Mikäli tarkastaja ei vieläkään luovuta, voi sanoa rauhallisesti:

- Asia on loppuun käsitelty.

Ja ovi kiinni.

Tärkeä asia TV-maksutarkastajan kohtaamisessa on myös se, että ei ala päin naamaa vittuilemaan hänelle. Se ei kannata, koska useimmiten tarkastajat ovat siviiliammatiltaan poliiseja, vartijoita, tai muita auktoriteettiasemassa olevia, jotka saavat tyydytystä kyttäämisestä, pomottamisesta ja muille vittuilusta. He eivät kuitenkaan pehmeänahkaisina ja pienisieluisina ihmisinä useimmiten itse kestä minkäänlaista ärsyttämistä tai vittuilua. Näin ollen, jos tarkastajalle sanoo loukkaavasti, hän voi kostoksi määrätä maksettavaksesi tv-luvan plus muut tarkastusmaksut, eikä hänellä ole käytännössä mitään velvollisuutta pystyä todistamaan onko sille edes tarvetta. Tästä asiasta on käyty Suomessa käräjiä useita kertoja, ja tietääkseni jok’ikisellä kerralla on tarkastajan kanta voittanut. Oikeuskäytäntö on tämän asian suhteen täysin korruptoitunut, joten mikään todiste ei voita tarkastajan sepitystä. Näin ollen, jos avaat oven lupatarkastajalle, kannattaa olla (olevinaan) kohtelias, mutta silti sopivan tyly ja periksiantamaton.