sairastan persoonallisuushäiriötä, masennusta ja ahdistusta. Nyt mulla ollaan aloittamassa oikein kunnon terapiaa ja psykologi käski mun miettiä mihin terapiaan itte haluaisin mennä mieluiten ja kertoa sen sit psykiatrille; vaihtoehdot on traumaterapia, kognitiivinen terapia ja psykodynaaminen terapia. mikkä on kunkin terapian parhaat puolet? mistä ootte saanu eniten apua?
mihin terapiaan?
pikku myy
5414
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Hei!
On vaikea sanoa Sinulle mikä terapia Sinua auttaisi, koska en tunne Sinua.
Tiina Tikkaselta on ilmestynyt kirja "Psykoterapiaopas". Siinä käsitellään eri terapiamuotoja. Suosittelen. Kun katson noita vaihtoehtoja mitä luettelit, niin itse ottaisin kognitiivisen terapian.
Terv. Niko
Aika erikoinen tilanne mielestäni. Varsinaista itsepalvelua. Kohta kai kirurgikin kysyy, että mistä leikataan ja millä menetelmällä ja sitten kirjoitetaan nettipalstalle ja kysytään onko kellään kokemusta. Kyllä hoitavan lääkärin taikka psykologin pitää osata kertoa hoitoa hakevalle millaisesta hoidosta on apua. Eri asia on, saatko tarvitsemaasi apua mistään. Kela hylkää kaksi hakemusta kolmesta ja mielenterveyskeskuksista harvemmin löytyy tarvitsemaasi pitkää hoitoa.
Ihan tosissaan, ei tuollaisia neuvoja pitäisi tarvita hakea nettipalstoilta taikka oma-apu-oppaista. Ne kuuluvat lääkärin ja psykologin kompetenssiin.
suosittelee traumaterapiaa ja psykologi kognitiivista. psykologi käski ottaa selevää netistä vähän noista kolomesta vaihtoehdosta...
enköhän mä apua saa. oon nuorisopsykiatrian poliklinikan (tai nyt osaston tukiasunnon) asiakas, et jos kela ei myönnä niin polilta järjestetään. voi kyllä olla, et en hae kelan terapiaa, jos kognitiiviseen päädyn. kun saisin mahollisesti jatkaa tuolla psykologilla, joka teki mun testit. kun en tuu ihan joka ihmisen kans toimeen millään.
Lain mukaan potilaalle pitää kertoa, mitä eri hoitovaihtoehtoja on olemassa. Hoito pitää myös toteuttaa yhteisymmärryksessä potilaan kanssa. Psykoterapiassa, jos missä, ei yleensä ole mitään yhtä oikeaa hoitotapaa. Jos lääkäri tai psykologi päättää potilasta kuulematta, minkä suunnan terapiaa tämä "tarvitsee", hän ylittää kyllä selkeästi valtuutensa.
Eri asia on, jos potilas itse haluaa jättää päätöksen hoitohenkilön tehtäväksi. Tähänkin hänellä on täysi oikeus.
Kognitiivisen terapian taustalla oleva ajattelutapa vaikuttaa järkeenkäyvältä ja uskottavalta. Psykodynaamiset teoriat taas ovat minusta melko outoja; mitä lähempänä freudilaista ajattelua, sitä kauempaa kiertäisin tällaisen terapeutin.
Psykoanalyyttiset terapeutit, ainakin osa heistä, ovat passiivisia kuuntelijoita: istuvat hiljaa eivätkä kommentoi riittävästi. Liian etäisiä. Kognitiivisessa terapiassa haetaan ehkä aktiivisemmin ratkaisuja asiakkaan ongelmiin. Se hyöty, mitä itse olen saanut terapiasta, tuli juuri kognitiivisesta. Traumaterapiasta minulla ei ole tietoa.
Terapiasuuntaus ei kuitenkaan ole niin tärkeä kuin suhde terapeutin ja asiakkaan välillä. Terapeuttia valitessa, jos valinnan varaa on, kannattaa siis kiinnittää eniten huomiota siihen, minkälainen oma olo on terapeutin kanssa puhuessa ja jälkeenpäin. Mene sille, joka herättää eniten luottamusta.