Olen 33 vuotias, lapseton mutta lapsirakas nainen. Ongelma on siinä ettei mies suostu tekemään kanssani lasta ennenkuin olen löytänyt itselleni vakiduunin.
Alan olla todella epätoivoinen sillä olen ikäisekseni todella vanha ensisynnyttäjäksi. Pelottaa jo nyt..
En tiedä koska mies suostuu edes aloittamaan kanssani lapsen teon ja pelkään etten kohta edes enää tule raskaaksi.
Onko täälä kohtalotovereita??!
Onko täälä naisia jotka ovat tulleet raskaaksi ja saaneet ENSIMMÄISEN lapsena yli 33 vuotiaina?
Kauanko meni yrittämiseen??
Onko teillä takana jotain tulehduksia/tauteja?? Minulla on ollut sukupuolitauti ja hiivatulehduksia. Vaikuttavatko ne hedelmöittymiseen paljonkin??
Olen todella maassa tästä :(
Alan olla todella epätoivoinen sillä olen ikäisekseni todella vanha ensisynnyttäjäksi. Pelottaa jo nyt..
En tiedä koska mies suostuu edes aloittamaan kanssani lapsen teon ja pelkään etten kohta edes enää tule raskaaksi.
Onko täälä kohtalotovereita??!
Onko täälä naisia jotka ovat tulleet raskaaksi ja saaneet ENSIMMÄISEN lapsena yli 33 vuotiaina?
Kauanko meni yrittämiseen??
Onko teillä takana jotain tulehduksia/tauteja?? Minulla on ollut sukupuolitauti ja hiivatulehduksia. Vaikuttavatko ne hedelmöittymiseen paljonkin??
Olen todella maassa tästä :(
Vastaukset 27
Vanhimmat
Tulin raskaaksi 33-vuotiaana ja synnytän ensimmäiseni 34-vuotiaana.
Yrittämiseen meni reilu vuosi, kun lopulta sain miehen mukaan hommiin. Hän olisi halunnut odottaa varmaan hamaan ikuisuuteen asti, koska ei ollut varma onko hän valmis ja onko elämämme täydellinen lapselle ja kaikki muu haluttava jo koettu. Hän pelkäsi kovasti että menettää vapautensa lapsen myötä, ja elämä on sitä myöden eletty ja ohi. Hän on 40-vuotias, joten tuskin hän olisi ollut koskaan valmis edes yrittämään, jos olisin antanut hänen pähkäillä asiaa rauhassa vuodesta toiseen. Hän myös kuvitteli, että tulen raskaaksi heti kun mua vetäisee yhden kerran paljaalla, vaikka se tapahtuisi päivää ennen menkkoja tai niiden aikana, ja ettei naisen ikä alenna mitenkään onnistumismahdollisuuksia vaan 10 vuotta myöhemminkin onnistuisi vielä ihan varmasti hyvin. Onneksi ei tarvinnut odotella sinne asti. En olisi ehkä jäänyt odottamaan.
Tulehduksia/tauteja ei ollut. Hiivatulehduksia oli välillä. En tiedä oliko niillä mitään vaikutusta.
Vanha olo minullakin kyllä on ensisynnyttäjäksi. Olisin halunnut lapsia jo paljon aikaisemmin. Olisin toivonut myös useamman kuin vain tämän yhden, johon kai tyydymme mieheni päätöksestä. Ystävillä ja tutuilla ikätovereilla on kaikki lapset jo koulussa.
Tuo on kyllä raivostuttavaa kun mies pitkittää/evää naisen mahdollisuuden tulla äidiksi! Meillä oli kans miehen kanssa asiasta kauan vääntöä, koska hän ei vaan ollut vielä "valmis isäksi". Sitten hän lopulta tottui ajatukseen ja suostui; nyt ollaan 8 kuukautta lasta yritetty, eikä mitään kuulu. Minä nyt 28 ja mies 30. Kyllä tämä rankkaa on ollut molemmille, kun ei tärppää. En voi sille mitään, mutta osittain syytän häntä tästä tilanteesta ja sanon, että jos oltais aikasemmin aloitettu yrittämään, niin olisin jo raskaana yms..
Ja mun miehellä oli sama ajatustapa, että ekasta kerrasta tulen raskaaksi, noh oli sit pahasti kyllä väärässä..
Ei siinä luulisi olevan mitään sinun kannaltasi raivostuttavaa, mieshän se on maksuvelvollinen siittämistään penikoista, joten eiköhän mies voi päättää olla siittämättä.
Itse olen onnistunut pelaamaan aikaa jo niin pitkään, ettei vaimo toivottavasti enää itsekään pian halua lapsia, nyt olemme jo hieman yli kolmekymmentä molemmat.
Minusta on aika itsekästä että vaadit asioita elämääsi ja nainen ei voi enää liitossanne saada lapsia. Olisiko kannattanut puhua siitä ennenkuin edes menitte koskaan yhteen!
klamydia ainakin voi aiheuttaa tahatonta lapsettomuutta
tulin ensimmäisestä "yrityksestä" 32 v., ja terve lapsi syntyi kun olin siis jo 33 v. Ei ole ollut sukpuolitauteja, nuorempana hiivatulehduskierre kylläkin.
Meillä kanssa miehen jahkailu jarrutti yrityksen aloittamista, joten olin ehtinyt juuri täyttää 36v, kun pääsimme tositoimiin. Meillä kuitenkin kävi tuuri ja tulin raskaaksi heti ensimmäisellä kierrolla, vaikka olin jo ikäni takia varautunut pitkäänkin odottamiseen. Tauteja tai tulehduksia ei ole ollut.
No justiin. Mitä ihmettä heilut lapsettomien palstalla jos tulit heti raskaaksi. Painu hoitamaan sitä lastasi.
Tämä nyt ei ehkä sinua mitenkään auta, mutta olisin itsekin halunnut lapsia jo 23-vuotiaana, mutta mies "suostui" ja oli valmis vasta 28-vutiaana. Nyt ollaan 1,5 vuotta yritetty eikä lasta kuulu... Miestäkin harmittaa, jos nyt saisi kääntää kelloja niin olisi aloittanut yrityksen aiemmin. Voisitko hieman perustella miehellesi että vakiduunin kerkeää saamaan myöhemminkin, naisen (ja miehenkin) hedelmällisyys alkaa laskea jo 25 ikävuoden jälkeen. Kurja tilanne teillä, otan osaa :(
Joo olen sitä jo valehtelematta 20 kertaa toistanut, että naisella tuo hedelmällisyys pienenee mitä vanhemmaksi tulee. Ei auta. Miehen mielestä myös työhön pääsy pienenee kun ikää tulee lisää. Työ on siis nro: 1 hänen maailmassansa ja onhan se tärkeä, mutta ei sen pitäisi olla koko elämä kun siihen sisältyy niin paljon muutakin!
Toinen syy taitaa olla myös se vapauden loppu ja mies jo myönsikin pelkäävänsä että alan vaatia lapselle kaikenlaista.. Vaunut, vaatteet, hoitopöydät ym pitäsi kuulemma hakea kirpparilta ym, että tulisi mahdollisimman halvaksi. Mieheni on rikas ja pelkää menettävänsä ilmeisesti rahojaan lapseen.
Tämäkin panee miettimään kyllä, että haluaako tuollaisen kanssa edes lapsia kun ei omaan lapseenkaan viitsi laittaa rahaa!
Minua ei haittaa vaikka jotkin vaatteet ym olisi kirpparilta koska kirppareilla ja netissä myydään nykyään tosi hyväkuntoisia vaatteita ym tarvikkeita. Lapsi on tärkein ja sen hyvin vointi. Kuitenkin olisi kiva saada edes JOTAIN uutta.
Ja minusta miehen asenne on aika törkeä, nimenomaan lasta kohtaan. Kyllä se lapsikin kasvaessaan saa tietää että isillä on paljon rahaa, mutta ei ole valmis niitä lapseensa laittamaan.. Mitä se kertoisi lapselle isistä? Sen että hän on taloudellinen taakka??
Ei jaksaisi enää kinuta lasta mieheltä joka pelkää menettävänsä omaisuutensa pienen lapsen ja vielä oman takia! Mikä helvetti näitä nykyajan miehiä vaivaa???!!
Jos minulla olisi rahaa paljon, laittaisin mielelläni omaan lapseeni sen suurempia laskematta.
Onko mies elättänyt sinua vai mistä asenne on peräisin ? Voi olla, että et löydä sitä vakityötä koskaan ja 45:na pätkätyöläisenä huomaat että lapset jäi tekemättä. Lapsen aika on nyt. Yhtään ei kannata odotella enää. Miehellä ei elämän arvot ole kohdillaan, jos hän miettii kaikkea rahassa.
Luulen, että miehen asenne pehmenee, kun oma lapsi on olemassa. Ei niitä rahoja voi mukanaan viedä hautaan. Onpahan sitten lapsi jolle ne jättää perinnöksi.
Saat äitiyspakkauksen, jossa on vaatteita ja tarvikkeita, joilla pääsee alkuun. Vauvan vaatteita voi hyvin ostaa kirppareilta ja niitä voi kierrättää. Isovanhemmat haluavat ostaaa lapsenlapselleen ainakin ristiäisiin lahjaksi vaatteita. Vaunut, hoitopöydät ja pinnasängyt voi myydä edelleen sen jälkeen kun niitä ei tarvitse. Näin minä toimin.
Tulin äidiksi erinäisten ongelmien jälkeen vasta 37 -vuotiaana. Toista lasta ei enää yritetty. Olen onnellinen tästä ainokaisestakin.
Ite olen yrittäny 10 vuotta. Arvaa onk rankkaa nyt? Nainen 32.
Jos miehesi on rikas niin pärjäisitte varmaan sitten hyvin taloudellisesti vaikka miehelläsi ei olisi vakiduunia? Ihan hyvin hän voi lapsen synnyttyäkin hakea työtä? Vai pelkääkö hän jotenkin, että lapsi olisi este työnsaannille, lapseton saisi paremmin töitä?
Taitaa olla pihi mies! Ei lapsiin nyt niin paljon mene, että siitä kovin suuri lovi rikkaan miehen lompakkoon tulisi! Olen sitä mieltä, että lapselle ei tarvitse ostaa kaikenmaailman leluja ja kaikki olla viimeisen päälle, mutta mielelläni minä vähistäkin rahoistani lapselleni jotain ostaisin. Ja miehesikin asenne saattaisi muuttua, kun lapsi tulee maailmaan. Hän voi "höpsähtää". Ihan pienten vaatteet ym. on tosiaan usein kuin uusia, meilläkin muutamia vaatteita jäi jopa kokonaan käyttämättä. Vaunut halusimme uutena, kun osa käytetyistä oli homeisia... Mutta meillä vaunut on pysyneet tosi hyvässä kunnossa, ei säilytetä ulkona ym.
Mies taitaa pelätä vapauden ym. menetystä. On ihan normaalia pelätä, lapsi tuo elämään ison muutoksen. Mutta lapsi voi tuoda myös paljon positiivisia muutoksia. Koettakaa keskustella vielä asioista.
Oi anteeksi, luin väärin, siis niin sinä olet löytänyt itsellesi vakiduunin! Ymmärsin ensiksi, että miehen pitää löytää (taidan olla unenpöpperössä vielä!) Hö... Voi sentäs, ikävä tilanne. No kuitenkin tosiaan vakiduuninkin voi menettää, yhdellä kaverillani on käynyt jo 2 krt niin ja toinen ehkä on kohta menettämässä työpaikkansa. Ja kolmannella olisi ehkä hoitovapaan jälkeen käynyt niin, mutta otti itse lopputilin.
Tajuaako sun mies tilanteen ihan kunnolla? Täällä oli aika sama tilanne pari vuotta sitten. Ollaan aika perusteellisesti jouduttu käymään läpi sitä, miksi ei ole järkeä odottaa sitä vakiduunia, jota ei ehkä koskaan tule. Ja entä sitten, jos saisi vakityön: voi kuitenkin sairastua vakavasti ja joutua luopumaan siitä, ja sitten taas on talous kovilla. Mikään ei ole ikinä varmaa elämässä, paitsi luultavasti se, ettei kuolinvuoteellaan kiroile, kun ei tullut tehtyä enempi töitä. Lisäksi on tutkittu tosiasia, että naisen täyttäessä 35 vuotta alkaa hedelmällisyys pudota rajusti ja samalla riskikäyrä lapsen vakaville sairauksille nousta edeltävään verrattuna tuntuvasti. Myös raskaudenaikaisten komplikaatioiden riski kasvaa. Määräaikainen työ ja ajoittainen työttömyys on mun mielestä aika pieni juttu siihen verrattuna, että lapsi on esim. kehitysvammainen tai raskaus aiheuttaa itselle pysyviä vaurioita. Annoin kyllä reilusti aikaa ajatella asiaa, mutta annoin myös takarajan, jonka jälkeen ryhtyisin miettimään muita vaihtoehtoja raskauden yrittämiselle ennen 35 ikävuotta. Olen saman ikäinen kuin sinä. Viesti meni perille, toivottavasti myös sun miehellä. Toivottavasti tässä ei tullut liikaa pelottelua (kyllähän moni saa lapsen yli 35-vuotiaanakin ja kaikki menee hyvin), mutta ainakin meillä oli ongelmana mies, joka kuvitteli, että ainoa mikä merkkaa, on vakityö. Onnea yritykselle!
Mieheni ei elätä minua, mutta koska olen tällä hetkellä vain satunnaisesti töissä (sijaisena) hän kyllä ostaa HIEMAN enemmän mm. ruokaa, mutta ei huomattavasti.
Pelkään sitäkin aivan hirveästi että saisin kehitysvammaisen lapsen! Olisin siitä varmasti katkera myös miehelleni jos tässä menee vielä vuosia ennenkuin mitään tapahtuu.
Minulla on vanhemmat kuolleet joten sieltä suunnasta ei juuri apuja tulisi. Mieheni vanhemmat taas eivät ole kovinkaan anteliaita. Jos hoitajaa joskus tarvisin niin kyllä ystäväni varmasti suostuisivat ja vaikka eivät suostuisi mitä sitten. Ei ole tarkoitus hankkia lasta ja sitten sysätä sitä hoitoon! En varmaan pystyisi olla hetkeäkään erossa hänestä :)
Mieheni on alusta asti ollut sairaalloisen tarkka rahoistaan. Toivottavasti hän pian tajuaisi etten voi odottaa enää kauaa lapsen suhteen..Tuntuu vaan että eipä juuri näytä tajuavan! Miten te (jotka saitte miehen puhuttua ympäri) saitte miehenne vihdoin suostumaan lapsen tekoon?!
No meillä se, että kiihkottomasti mutta perusteellisesti selostin näkemykseni siitä, että elämä on täynnä kaikenlaisia riskejä, joihin ei vain voi millään varautua ennalta, ja on turha odottaa sitä "täydellistä oikeaa hetkeä", koska sellaista ei koskaan tule. Suurin osa ihmisistä uskaltaa tämänkin riskin kuitenkin ottaa. Otin esiin tuon terveysriskien kasvun vanhetessa. Selitin, miksen enää pelkää, että lapsi vie vapauteni, vaan pikemminkin koen, että se on voimavara. Muistutin ystäväpiirin kokemuksista, että yhden lapsen kanssa on vielä aika helppoa asioiden järjestely: rankkuus alkaa sitten toisen lapsen myötä. Tein hyvin selväksi, miten tärkeä asia mulle on kyseessä, en syytellen vaan pohdiskellen, mitä on tehtävissä. Sanoin, että tämä on mulle niin tärkeä asia, että laitan sen suhteen edelle, jos toinen ei ole mukana. Olin siis myös valmis tekemään niin, eikä se ollut kiristystä, vaan tosi vaikea ratkaisu itsellenikin. Hän sai miettiä kaikessa rauhassa ja ensin suhtautuminen oli sitä, että kai hänen sitten on pakko, mihin en tietenkään suostunut, koska mun mielestä toisen on oikeasti oltava siinä mukana. Mutta pikku hiljaa tilanne muuttui. Kai hän alkoi katsella ympärilleen sillä silmällä, että minkälaisia muut miehet ovat isinä ja keksi omia aikojaan, ettei isyys ole mikään tragedia.
Vaikuttaa siltä, että miehesi näkee lapsen nyt vain kalliina ja vaativana rasitteena, ei asiana, joka tuo hänen elämäänsä iloa ja hienoja kokemuksia. Voisitko jotenkin hälventää hänen pelkojaan vapauden- ja rahanmenosta?
Sain ensimmäisen lapsen 19-vuotiaana, olin nuori vailla vakinaista parisuhdetta jo valmis yh-äiti.
Ei ollut elämä helppoa. Menin opiskelemaan kun lapsi oli vuoden vanha ja hän kasvoi päiväkodissa.
Pian löysin mieheni ja halusimme alkaa perhettä perustaa, tuli 3 keskenmenoa, viimeinen raskaus oli kohdunulkopuolinen ja menetin toisen munanjohtimeni. Ja vuoden kuluttua siitä todettiin endometriosis.
Olin 28-vuotias kun sain kuulla että luomusta raskaaksi tulo alkaa olla mahdotonta minun kohdallani.
Siitä alkoivat hoidot, jotka koin erittäin rankaksi, 30-vuotiaana hautasimme hoidot.
Aloitimme ne uudestaan ja hoito onnistui 33-vuotiaana.
Nyt taas hoidoissa viimeisen kerran ja olen 39-vuotias, monet ovat sanoneet että en yrittäisi enään, haluamme saada kuitenkin toisen yhteisen lapsen.
Tiedän riskit mitkä tähän sisältyy, mutta lääkärit uskaltavat kun tietävät etten ole ensisynnyttäjä.
Työ ei ole ollut esteenä minun hoidoille, olen ollut kotonakin.
Niiden on paljon helmpompi tulla raskaaksi jotka ovat jo kerran synnyttäneet ja joilla on ennestään lapsia. Se että on saanut 19 vuotiaana lapsen ja se että ei ole saanut ensimmäistäkään, on selvä ero!
Mies joka pelkää vapauden menetystä ja rahallista menetystä ei hevillä muuta mieltänsä vaikka kuinka nätisti puhuisi. Se on nähty. Erittäin kurja tilanne, mutta nykyään mies pitää lankojaan vahvasti käsissänsä. Jos on sattunut vahinko ei mies jää roikkumaan suhteeseen lapsen takia, ei edes yritä.
Olen päiväkodissa töissä ja tämä nykyajan "trendi" on sinun ja minun lapset, äidillä monen eri miehen kanssa lapsia eikä kenenkään isän kanssa edes yhdessä tai sitten lapsi on alle tai vähän yli vuoden ja vanhemmat jo eronneet..Se on todellla surullista lapsen etua ajatellen. Ihmiset eivät sitoudu lapsiinsaan samalla lailla kuin ennen. Lapsista pitää saada "vapaata" ja silloin sysätään lapset hoitoon. Uskomatonta. Tai sitten lapsen tultua, elämä jatkuu kuten ennenkin..Joka vkl ryypätään ja biletetään ja lapsi vaan hoitoon.
Sitten on niitä jotka haluaisivat perheen, asettua aloilleen ja joita ei enää tippaakaan kiinnosta baarit ym. Näillä pareilla sitten on näitä lapsettomuusongelmia johtuen joko iästä tai muista syistä. Se on helvetin väärin! Nykyään ns. normaali perhe jossa vanhemmat ovat yhdessä ja lapset ovat kummakin vanhemman, on aika harvinaista.
Sitten nämä miehet jotka jarruttelevat lapsen tekoa ja ovat iältään reippaasti yli 30..Mitä ihmettä he ajattelevat?? Ei voi muuta kuin ihmetellä!
Ei pidä paikkaansa. Meillä eka lapsi tärppäsi puolen vuoden yrittämisen jälkeen. Toista lasta totisesti tehty yli 2 vuotta mutta raskaus ei vain ala.
Minä sain ensimmäisen lapseni 42-vuotiaana. Hän on terve ja aktiivinen kahdeksankuinen nyt. Raskausaika oli ihanaa, en ole koskaan tuntenut itseäni parempivointiseksi eikä esim. pahoinvointia ollut lainkaan. Toki raskauden kulkua seurattiin tavallista tiiviimmin ja kävimme usein äitipolilla, mutta sehän oli vain kivaa. Synnytys käynnistettiin n. viikko ennen laskettua aikaa, koska verenpaineeni olivat nousussa, mutta varsinaista eklampsiaa ei kehittynyt. Lapsi oli odotettu, ilman ehkäisyä olin n. pari vuotta ennen raskaaksi tuloa, mutta ei me mitenkään aktiivisesti yritetty, ajateltiin vaan, että saa tulla jos on tullakseen. Uskon, että ylenpalttisella työstressillä oli ehkäisevä vaikutus, koska kun sain tiedon työtilanteen helpottumisesta, tulinkin lähes heti raskaaksi. Uskoisin sinulla olevan edessä vielä useita hedelmällisiä vuosia, mutta hyvä on hakeutua lääkäriin perusteellisiin tutkimuksiin. Miehelle tiedoksi, että vakiduuni ei ole mikään edellytys perheen perustamiselle. Sanotaan, että "lapsi tuo leivän tullessaan".
Minä olin 24 v kun ruvettiin miettimään lapsiasiaa, mieheni 4 v vanhempi. En tullu raskaaksi ja vuoden yrittämisen jälkeen hakeuduin tutkimuksiin. Mieheni ei suostunu, mutta sain suostuteltua hänetkin tutkittavaksi. Seuraava houkuttelu oli hoitojen aloitus hänen mielestään siten tulee epämuodostuneita lapsia...mutta niin vaan hoidotkin läpi käytiin. 5 vuotta yrittämisen ja 3 v hoitojen jälkeen saimme koeputki-ihmeen, pojan. Ja kyllä mieskin oli todella onnellinen! Toista lasta hän rupesi haluamaan ja aika pian esikoisen syntymän jälkeen rupesimme yrittämään, kaksi vuotta yritystä ja jälleen hoitoihin, toinen koeputki ihme tuli. Ekan syntyessä olin 30 ja toisen 33. Onneksi emme odottaneet enää pidempään. Ja meilläkin oli ajatuksena että kun saan opiskelut pois ja vakiduunin niin alamme yrittää lasta. Näiden vuosien aikana on vakiduunistakin potkaistu kaksi kertaa. Tällä hetkellä onneks "vakipaikka" alla.
Tsemppiä!!
Koskaan ei taida olla täydellistö hetkeä. Ja vakiduuninkin voi menettää ja joutua työttämäksi. Ja vakiduunin löytymiseen saattaa mennä kauankin. Oletko varma, että tuo on varmasti se syy miksi miehesi ei halua vielä lapsia? Ehkä hän jänistää muista syistä (joita ei ehkä myönnä itselleenkään) ja keksii verukkeita.
Meillä mies halusi kanssa ensiksi "talouden kuntoon" vaikka se on vuosia ollut ihan ok ja kun mies vihdoin halusi lapsen niin ei meidän taloudessa kyllä ollut tapahtunut mitään oleellista muutosta. Asuntolainaa oltiin kyllä keritty maksaa pois jo jonkun aikaa.
Itse olin 36, kun tulin raskaaksi. Lasta yritimme pari vuotta. Mutta siinäkin iässä jotkut tulee nopeastikin raskaaksi. Meillä mies kuvitteli, että raskaaksi tulee ensi yrittämällä. Tai meillä ainakin tärppää heti. Ja toisaalta sanoi ettei parane ottaa stressiä, lapsi tulee jos on tullakseen...
Ehkä voisitte miettiä yhdessä noita raha-asioita, että miten pärjäisitte. Ehkä voisitte säästää pahan päivän varalla yms.
Ehkä miehesi pelkää, että sua ei kiinnosta enää hakea töitä, kun olet saanut lapsen. Ja haluat jäädä kotiäidiksi vuosikausiksi.Kun mies kerta on rikas niin hän voi teidät elättää. Ehkä sinä et niin ajattele, mutta mies voi ajatella niin. Ja vakityöstä voi saada paremman vanhempainrahan. Mun siskolla on kolme lasta ja hänellä ei ole koskaan ollut vakityöpaikkaa. Ihan ok pärjäävät silti ja aika vähän siskoni on ollut kokonaan työttömänä. Sijaisuuksia yms. on löytynyt aika hyvin.
Sun täytyy vaan ladata faktat pöydälle, että miten se ikä lisää riskejä ym.
Miehesi on siinä suhteessa ihan oikeassa, että hoitovapaalta palattua on tosi vaikea löytää töitä
Se kyllä riippuu ihan alasta! Esim.hoitoalalla ei tarvitse olla työttömänä jos hoitaa työnsä asiallisesti.
Ensimmäinen lapsi syntyi, kun olin 40 vuotias. Aloitimme lapsen yrittämisen kun olin 35 vuotias, ja lapsettomuushoidot alkoi 36 vuotiaana. Takana ei mitään sukupuolitauteja.