häpeä

mutta tietkö mitä....ei siellä zumbassa ole kaikki mtn hoikkia, niinkuin siinä tv-mainoksessa..ainakin meillä zumbassa ja muissa jumpissa käy naisia (ja miehiä) iältään 17-60, jotkut on hoikkia ja hyväkuntosia, mutta suurin osa on siellä ilmeisemmin nimenomaan pudottamassa painoaan ... Itse alotin uudella salilla (uudella, hah, edellisessä kävin vuoden verran ja siitäkin on jo 3 vuotta kun siellä viimeks olin..) syksyllä ja ekoihin jumppiin oli mieletön kynnys lähteä kun ajattelin että siellä uudessa,vasta avatussa paikassa käy VARMASTI vaan ne kaupungin kauneimmat ja kiinteimmät vartalot :)
Ja voithan aina ensin laihduttaa esim nutrilett-tuotteilla ja käydä kävelyllä ja sitten mennä sinne jumppaan, mutta usko mua..sen takia siellä muutkin naiset käy! eikä siellä kukaan katso kieroon tukevampia naisia..ja jos kattoo niin kattokoot, näyttävät vainoman ahdasmielisyytensä siinä..sitäpaitsi, sinähän näytät silloin että haluat tehdä vartalollesi jtn...
Se ei tarvitse kuin sen yhden niskasta oton, että painut sinne zumbaamaan,sitten huomaat millasta porukkaa siellä on ja kynnys kokeilla uusia jumppia pienenee :) ota kaveri ekoilla kerroilla mukaan jos et uskalla mennä yksin..
Onnea laihdutukseen ja nyt JUMPPAAN SIITÄ :)

ei ole kiva jumia vuosia ihan vaan siksi että häpeää itseään...siis puhun nyt itsestäni. Olisi usein tehnyt mieli mennä mukaan vaikka mihin harrastuksiin mutta häpeän niin paljon ulkoista minua etten yksinkertaisesti pysty menemään. Ihana olisi käydä uimassa ja juuri zumbassa (kolme vuotta sitten zumbasin kotona kun netistä löytyi zumbaa ja se oli ihanaa). Ehkä jos asuisin vielä Pohjois-Karjalassa ilkeisin mennä koska siellä harva välittää niin paljon ulkoisesta olemuksesta kuin täällä Etelä-Suomessa tunnutaan välittävän. En sitä kenellekkään näytä toki että olen näin epävarma, mutta juuri mies saa kokea sen kiukutteluna ja tyytymättömyytenä. Itsellä 2kk vanha poika ja raskauden aikana sain 17kg lisää, nyt niistä 8kg poissa (3kg pojasta). Minun on äärimmäisen vaikea tutustua ihmisiin ja saada kavereita, ne muutamat mitä olen saanut ovat sitten jo ihan ystäviä...saatan esim. yrittää tutustua ihmisiin netin välityksellä mutta viimeistään siinä kun pitäisi tavata, "menen karkuun". Jos olisin mennyt mukaan kaikkeen mihin on pyydetty niin voisikin olla kavereita mutten edes ilkeä mennä mukaan mihinkään....kohtahan tässä erakoituu, olen sentään jo pian 27v. Kaikki keihin olen saanut tutustuttua kyllä viihtyvät seurassani, olen aika "välitön" eli seurassani saa aikalailla olla ihan sellainen kuin on. Mitä voisi tehdä että saisi edes loppuelämästä "elämisen arvoisen"...painoin välillä 70kg johon nyt kaipaisin (nyt 89kg), en ollut silloinkaan tyytyväinen vaikka nyt jälkeenpäin kuvia katsellessa olin oikein hoikka. Hoitoa vai väkisin vaan tilanteisiin? Mitään mömmöjä en ala syömään...