Kertokaahan jotakin hyviä runoja/loruja, joilla kertoa raskaudesta? Useimmat, joita löysin netistä olivat minun mielestäni aivan liian kliseisen kuuloisia. Niissä pitäisi minun makuuni olla myös jotakin syvällistä, esim. enkeleistä tms. Kiitos jo etukäteen!
Runoja/loruja raskaudesta kertomiseen
Mammaksi90
312576
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Nyt salaisuuden suuren,
kuiskaan mukaan tuulen;
on masussani pienet sormet ja varpaat - nyt jo varmaan arvaat?
On onni suuri ja rajaton,
meille vauva tulossa on.
Näin nimenomaan tuon runon useampaankin otteeseen netissä aikaisemmin, mutta se kuulosti liian kliseiseltä ja ällösöpöltä minun korvaani. :D Nyt keksin, että runo kuulostaisi ainakin hitusen paremmalta, jos siitä jättäisi tuon keskimmäisen rivin pois, ja se menisikin näin;
Nyt salaisuuden suuren
kuiskaan mukaan tuulen
On onni suuri ja rajaton
Meille vauva tulossa on
Mitäs sanotte te muut?
Sun purtesi pieni viilettää
elämän virran pintaa
Onnetar sitä ohjatkoon
niin myötä kuin vastavirtaan
Kauniina alkakoon elämä uusi
pienen lapsen taivaltaa
Enkeli, ota suojeluusi
lapsosen matka tää
Kummia vailla olisi nyt
perheemme vastasyntynyt
Vaippaa ei ole pakko vaihtaa,
mutta lapsellisuuksia et saisi kaihtaa
Ja kun muksu teininä luoksesi kurvaa,
hän yhä saisi sinulta tukea ja turvaa
Anna ajatusten rauhassa karttua
ja mieti, tahdotko haasteeseen tarttua
Elämä hentoinen syntyi toiveesta äidin ja isän,
antaen näin meille suuren valoisan lisän
Lahjoista arvokkain ____(pvm) syliin siirtyi,
___cm ___kg tytölle/pojalle piirtyi
Nyt sulateltavaksi suuri uutinen:
näkyi ultrassa syke pienen sydämen
_____kuussa meitä on kuusi,
kun syntyy perheeseemme jäsen uusi
Sanotaan ja tosi se onkin,
että juuri ennen meidän syntymäämme
enkeli painaa sormensa huulillemme ja sanoo
"hys hiljaa, vaikene siitä minkä tiedät"
Tästä johtuu, että meillä on syntyessämme
kuoppa ylähuulessamme
emmekä muista mitään mistä tulimme
(Roderick Macleish)
SUOJELUSENKELI
Mä katsoin yhtä kuvaa monta lapsuuteni iltaa:
siinä kaksipientä lasta kulki vaarallista siltaa,
heitä uhkas metsän pimeys ja synkkä virta pyörteinen,
mutt' ei hätää heitä suojas enkeli valkosiipinen.
Kun tänään katson sinuun ja sua uneen tuuditan
mä muistan päivän leikit, kuinka sua rakastan.
Sä olet tosi pieni ja mä melkein toivoisin,
että rinnallesi saisit samanlaisen enkelin.
Kohta ryntäät maailman ruuhkiin, näet varjoja ja aurinkoa,
tee mitä teet mutt' älä sielullesi vahinkoa.
Sillä haavat nuo ei parane vaikk' isi kuinka puhaltais,
siksi toivon että enkelini jostain suojaa sais.
Tuota lapsuuteni kuvaa vielä hetken muistelen,
on harmaantuneet värit enkelin, repaleiset siivet sen.
Voi jospa voisin paikata edes laudat lahoimmat
sen sillan jonka yli kaikki lapset kulkevat.
(Mikko Alatalo)
Silitti hiljaa enkelin siipi,
kauneinta kaikista käytti
Onnen ovesta sisään hiipi,
todeksi toiveet täytti
Vierailin Positiivarit -sivustolla ja päätin sieltä kerätä tänne kaikki minua miellyttävimmät runot. Osa sivuaa vähän aiheesta, mutta olivat niin koskettavia, että oli pakko ne tässä julkaista. :')