Mun keskustelut menee aina näin....
Minä sanon tai kysyn jotain.
Toinen vastaa.
Minä kommentoin siihen lyhyesti.
hiljaisuus....
Mainitsen/kysyn jostain muusta aiheesta.
Toinen vastaa ja alkaa kyllästyä kun keskustelu on väkinäistä.
Huomaan kyllästymisen, eikä kiinnosta enää sanoa oikein mitään.
Loppu.
En osaa, enkä jaksa puhua yhdestä aiheesta pitkään, vaan olen koko ajan keksimässä uusia aiheita ja aiheet loppuu siksi kesken, enkä saa ystäviä, kun aina niin väkinäistä kaikki, vain lyhyet keskustelut onnistuvat sujuvasti. Olen niin tottunut lopettamaan keskustelut lyhyeen, kun ei meillä kotona koskaan keskusteltu pitkästi, äiti hermostui aina jos rupesi selittämään paljon yhdestä samasta aiheesta ja käski häipyä. Siksi en uskalla puhua pitkästi, vaan aina mahdollisimman lyhyesti ja hiljaa.
Ei kai nyt tämän takia pitäisi sentään yksinäisyydestä kärsiä?? Näköjään pitää.
Minä sanon tai kysyn jotain.
Toinen vastaa.
Minä kommentoin siihen lyhyesti.
hiljaisuus....
Mainitsen/kysyn jostain muusta aiheesta.
Toinen vastaa ja alkaa kyllästyä kun keskustelu on väkinäistä.
Huomaan kyllästymisen, eikä kiinnosta enää sanoa oikein mitään.
Loppu.
En osaa, enkä jaksa puhua yhdestä aiheesta pitkään, vaan olen koko ajan keksimässä uusia aiheita ja aiheet loppuu siksi kesken, enkä saa ystäviä, kun aina niin väkinäistä kaikki, vain lyhyet keskustelut onnistuvat sujuvasti. Olen niin tottunut lopettamaan keskustelut lyhyeen, kun ei meillä kotona koskaan keskusteltu pitkästi, äiti hermostui aina jos rupesi selittämään paljon yhdestä samasta aiheesta ja käski häipyä. Siksi en uskalla puhua pitkästi, vaan aina mahdollisimman lyhyesti ja hiljaa.
Ei kai nyt tämän takia pitäisi sentään yksinäisyydestä kärsiä?? Näköjään pitää.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kukaan ei jaksa pitkään samasta asiasta, tai no "samasta ja samasta", meillä on täälläpäin tapana puhua asioista siten, että aloitetaan yhdestä ja lopetaan viidenteen, kun siihen asiaan tulee mutkia, jotka pitää samaan hengenvetoon selittää. Itse en sitä tajunnut, ennen kuin "muualta" tullut ihmetteli tätä tapaa. No ei silti, en minäkään seuraa saa, kaikki kehuu kuinka mukava olen, osa jopa sanoo olevansa ystäviä, mutta yksin istun kotona päivästä ja illasta toiseen.