Tuntuu, että seinät kaatuu päälle. Usein iltaisin.
Pelkään aivan todella paljon, olo on yksinäinen, lohduton, ahdistunut, sydän hakkaa, itkettää, ärsyttää, kiukuttaa, vihastuttaa ja vihaan kaikkea. Mietin kuolemaakin.
En tiedä mikä mua vaivaa, mutta olen aina kärsinyt tälläisesta, stressin aiheet aina vaan muuttuu. Sinkkuna olin ehkä hieman rennompi kun kukaan ei ollut näin tärkeä mulle. Nyt pelkään, että poikaystäväni ei kestä tätä mun ainaista ahdistusta ja kiukuttelua. On paljon hyviä päiviä, mutta pelkään kuollakseni, että toinen hylkää tai tekee jotain pahaa selkäni takana, olen kuolettavan mustasukkainenkin. Usein purkaan kiukun toiseen. Ei mitään henkilökohtaista, en vain yksinkertaisesti pysty arvostamaan itseäni enkä usko olevani rakastamisen arvoinen. Tuntuu että tukehdun tähän oloon. Seuraan silmät tarkkana kyllästymisen merkkejä jos toinen ei olekaan samanlainen kuin ennen yms. Kuolen tähän stressiin ihan juuri. En pysty kertomaan toiselle kohta enää mitään, kun aina tulee riita. Kuulemma vaan syyttelen. Pakko vaan vatvoa tätä oloa yksin. Ei terapeuttikaan auta eikä lääkkeet. Kaipaan romantiikkaa, mitkään rakkaudenosoitukset ei riitä yms. Olen ihan kamala. ! Muutenkin elämä on ihan pilalla.
Päivisin olo on parempi.
Pelkään aivan todella paljon, olo on yksinäinen, lohduton, ahdistunut, sydän hakkaa, itkettää, ärsyttää, kiukuttaa, vihastuttaa ja vihaan kaikkea. Mietin kuolemaakin.
En tiedä mikä mua vaivaa, mutta olen aina kärsinyt tälläisesta, stressin aiheet aina vaan muuttuu. Sinkkuna olin ehkä hieman rennompi kun kukaan ei ollut näin tärkeä mulle. Nyt pelkään, että poikaystäväni ei kestä tätä mun ainaista ahdistusta ja kiukuttelua. On paljon hyviä päiviä, mutta pelkään kuollakseni, että toinen hylkää tai tekee jotain pahaa selkäni takana, olen kuolettavan mustasukkainenkin. Usein purkaan kiukun toiseen. Ei mitään henkilökohtaista, en vain yksinkertaisesti pysty arvostamaan itseäni enkä usko olevani rakastamisen arvoinen. Tuntuu että tukehdun tähän oloon. Seuraan silmät tarkkana kyllästymisen merkkejä jos toinen ei olekaan samanlainen kuin ennen yms. Kuolen tähän stressiin ihan juuri. En pysty kertomaan toiselle kohta enää mitään, kun aina tulee riita. Kuulemma vaan syyttelen. Pakko vaan vatvoa tätä oloa yksin. Ei terapeuttikaan auta eikä lääkkeet. Kaipaan romantiikkaa, mitkään rakkaudenosoitukset ei riitä yms. Olen ihan kamala. ! Muutenkin elämä on ihan pilalla.
Päivisin olo on parempi.
Vastaukset 6
Vanhimmat
juuri tuollaista on monilla koita jaksaa
Kiva tietää, mutta voiko tunnetta mitenkään estää? Haluisin kovasti parantua ja uskoa itseeni. En halua, että toinen kyllästyy muhun. En ole pahimmasta päästä ja tunteet hieman lieventyneet iän mukana, mutta olisi ihanaa olla tasapainoinen ihminen. Muuten olen luonteeltani rakastettava ja kiltti, nättikin. Mutta en vain jaksa uskoa omaa ainutlaatuisuuttani. En voi pelätä joka päivä, haluisin nauttia onnesta! Toinen kertoo joka päivä jatkuvasti kuinka ihana olen, hänen lähellään tunnen oloni upeaksi. Erossa ollessa kuitenkin tunnen olevani kaukana, tuntuu että jos toinen vaikka unohtaa minut ...
Painajaisiakin näen jatkuvasti.
Kauanko olet käynyt terapiassa ja käyttänyt lääkkeitä? En muuta apua tuohon keksi kuin nämä kaksi. Jos et ole vielä vain löytänyt sopivaa lääkitystä? Jostain muusta lääkkeestä voisi olla apua.
Kannattaisi ehkä ensin hoitaa oma mielenterveys kuntoon ja vasta sitten hakeutua parisuhteeseen. Muuten muiden ongelmien lisäksi tulevat sitten vielä ne seurusteluongelmat, joita piisaa joka suhteessa.
Sanottua rakkaudesta:
Pitää ensin rakstaa itseään, että voi rakastaa muita.
Vain sitä rakastaa, jota ei kokonaan omista.
Sillä hetkellä kun asetat onnesi ehdoksi toisen rakkauden, asetut uhrin asemaan.
Ymmärrän sinua, koska tunnen samalla tavalla. "Kaverit" ovat haukkunu selän takana ja kiusattu olen ollut. Jotkut kavereistani myös käänsi selkänsä joskus vuosia sitten. Ennen kestin sen kaiken p*****, nyt en vaan jaksa enää. En ymmärrä mitä olen tehnyt väärin. Onneksi ystäväni eivät ole mihinkään kadonneet...vielä. Mutta paljon muutakin liittyy tähän mun ahdistukseen. Kaikki tuntuu vaan olevan huonosti mun elämässä.
Hylätyksi tulemisen pelko on ikävä tunne mutta onneksi sillä on loppu olemassa, ja nyt puhun vain omasta kokemuksesta. Minkä voin jakaa ihmisten kanssa ja voin kuunnella jos haluat kertoa. Kirjoittaa voit nimimerkilleni.