Olen keskustellut hyvin paljon vanhoillislestadiolaisten kanssa ja tullut siihen tulokseen, että heidät on kasvatettu jo hyvin pienestä sellaiseen auktoriteettipelkoon puhujia ja johtohahmoja kohtaan että omaa ajattelua sensuroidaan itsesääntelevästi vielä aikuisenakin. Lestadiolaisuudessahan näitä paperille kirjaamattomia "auktoriteettihahmoja" joiden vääriäkään ratkaisuja ei uskalleta kyseenlaistaa, ovat perhetasolla isä, sekä yhteisötasolla puhujat sekä muut keskeiset hahmot liikkeessä. Se pistää silmään että vaikka jokin auktoriteettitaho tekisi silmin nähden vääriä asioita, niin häntä ei uskalleta julkisesti panna vastuuseen ja moni kavahtaa jo ajatuksenkin tasolla kyseenlaistamasta näitä. Olen esim. ihmetellyt että miksi liikkeen piirissä esiintyneet julkisuudessakin uutisoidut lapsiin sekaantumiset, hengellinen ja henkinen väkivalta eivät nouse liikkeen sisällä puheenaiheiksi. Niitä ilmeisesti käsitellään ainoastaan suljetuissa piireissä eikä perusjäsenellä ole puheoikeutta noissa kabineteissa? Pöyristyttävintä on kohdata ihminen joka on niin manipuloitu että hän jopa puolustaa liikkeen piirissä tapahtuneita väärinkäytöksiä. Vähätteleminen ja peitteleminenkin ovat tavallaan puolustamista. Se, että halutaan vaieta kipukohdista ja lakaista ne maton alle, on myös merkki manipuloidusta ajattelutavasta. Myös usein esillä ollut naisten asema liikkeen sisällä on tällainen vaiettu tabu. Esiin halutaan nostaa ainoastaan ne kellokkaat jotka ovat tyytyväisiä osaansa lapsenteko-automaattina, oman uran uhraten sekä paljon muutakin, asettuen miehen vallan alle tottelemaan liikkeen ihanteiden mukaisesti. Toisinajattelijoiden olemassaolosta halutaan vaieta eikä heitä haluta päästää ääneen. Tai he eivät uskalla tulla esiin seurausten pelossa.
Lestadiolaisuus ja ajattelun vapaus
Maksimaali11
7398
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
nousemista. Siksi kaikki ovat kuin kusi sukassa.
Nämät tuo mieleen tuon itänaapurin kommunismin, aatteena se oli varmaankin hyvä jos kaikki tekis työnsä ja hoitaisi velvollisuutensa .Mutta kun johtajista tulee auktoriteetti jota uskotaan silmittömästi eikä kyseenalaisteta mitään ollaan vaarallisillavesillä. siellähän esim stalinin puhdistuksissa auttoivat jopa laset ilmiantamalla vanhempansa tai naapurit eikä siinä tarvittu kuin silmitön usko ja käskyt ylhäältä. Niinhän se on tässä lesdatiolaisuudessakin käskyt että ei saa vaarantaa yhteisönmainetta kertomalla rikoksista, jota ilmeisemmin eniten tekee nämät johtohahmot mutta ovat kuninkaana ylempänä ja palvottavana niinkuin stalin, hitler, mussoliini,caucesku....jane..
Eivät uskalla keskustella hankalista asioista, koska pelkäävät oman uskonsa puolesta, johon ovat sokeasti luottaneet. Oma usko joutuu kovalle koetukselle.
Tuo on varmaan totta, että keskustelua pelätään koska se panee oman uskon koetukselle. Toisaalta voisi ajatella että jos usko on vaarassa romahtaa silloin kun kuulee että omaan yhteisöön ja uskontoon liittyy epäkohtia, niin sehän oikeastaan kertoo siitä että se oma yhteisö on mielletty ja opetettu virheettömäksi, täydelliseksi, suorastaan jumalalliseksi vailla syntiä ja puutteita... ja puhujat ym. auktoriteettihahmot taas on mielletty erehtymättömiksi paaveiksi, Jumalan sijaisiksi maan päällä...
-eipä ole tätä ajatellen ihmekään ettei usko kestä koetusta eikä uskalleta katsoa totuutta suoraan silmiin vaan katsellaan mieluummin muualle päin.
Ukko- kööri määrää, uskotaan sokeesti, aivopesu aloitetaan pienenä, ja tuottaa ikävä kyllä usein tuhoisaa tulosta.
usko jos sitä ei kestä krittisesti tarkastella.
vl.koodeja! juuri noin se menee.