näköjään viikonlopun masennusta ja ahdistusta täällä liikkeellä? :/ Eikä mitenkään mieltä ylentävää luettavaa kaikki.
En nyt sanoisi, ettenkö itse ole koskaan moiseen sortunut. Eipä ole kaikki muumit mullakaan aina laaksossa :) Sitä se epätietoisuus ja ikävä teettää. Eikä tämä palsta helpota sitä asiaa. Täytyy taas korjata omaa asennettani ja ottaa aivot narikasta.
Mikä saisi ihmiset oikeasti kohtaamaan toisensa?
Kyselenhän sitä tässä myös itseltäni -Pelko siitä, että sattuu? Toisaalta, jos oikeasti miettii, niin sattuuhan kai tämäkin. Sattuukin -ainakin minua. Niin voisinhan samalla kysyä miksi itse olen täällä? -haaveilen, koska minulta puuttuu sosiaaliset taidot kohdata toinen ihminen tälläisessa tilanteessa. Saattaa tosin olla niinkin, että ne taidot on, mutta pelko estää elämästä. Toisaalta voisihan se olla niinkin, että 'pelko' onkin järjen ääni, joka kertoo jotain.
Tiedostanko siis tilanteeni? Onko ymmärrykseni oikeassa? Olenko tietoinen todellisuudessa vain omista tunteistani? -kyllä, tiedostan tilanteen. Ymmärryksestä on vaikea keskustella kanssani :P Olen tietoinen vain omista tunteistani, jotka ovat aidot.
Pelko -pitäisi ottaa itseään niskasta kiinni ja astua ulos omalta mukavuusvyöhykkeeltään. Voisin oppiakin jotain. Niin, pitäisi ja pitäisi...on siis muutettava ajattelutapaakin. Pitäisi=näin ei todennnäköisesti tule tapahtumaan. Otan siis itseäni niskasta kiinni... ne sosiaaliset taidotkin löytyvät. Siellähän ne ovat koko ajan olleet nukkumassa, pelko vain on valehdellut niiden lähteneen. Ei minusta samantien tule 'ammattilaista', mutta pienin askelinkin pääsee eteenpäin. Itseään pystyy kehittämään, jos haluaa. Mikä taito on kannattavaa opetella siinä lienee miettimistä. Kaikkia taitoja ei ole tarpeenkaan opetella.
Mitäköhän oikeastaan tässä alunperin ajattelin?
Halusin vain kertoa, että minulla on ikävä, vaikka olenkin joskus hiljaa....
(ja tämän jälkeen moni sitä toivoo ;) sarkasmi ja itseironia ovat 'huonotapaisia' ystäviäni. He eivät aina ajattele missä kohtaa on soveliasta olla ja että, sekin voi satuttaa toista.
Löydänpä taas paljon parannettavaa itsestäni.
Mukavaa lauantaita kaikille!
En nyt sanoisi, ettenkö itse ole koskaan moiseen sortunut. Eipä ole kaikki muumit mullakaan aina laaksossa :) Sitä se epätietoisuus ja ikävä teettää. Eikä tämä palsta helpota sitä asiaa. Täytyy taas korjata omaa asennettani ja ottaa aivot narikasta.
Mikä saisi ihmiset oikeasti kohtaamaan toisensa?
Kyselenhän sitä tässä myös itseltäni -Pelko siitä, että sattuu? Toisaalta, jos oikeasti miettii, niin sattuuhan kai tämäkin. Sattuukin -ainakin minua. Niin voisinhan samalla kysyä miksi itse olen täällä? -haaveilen, koska minulta puuttuu sosiaaliset taidot kohdata toinen ihminen tälläisessa tilanteessa. Saattaa tosin olla niinkin, että ne taidot on, mutta pelko estää elämästä. Toisaalta voisihan se olla niinkin, että 'pelko' onkin järjen ääni, joka kertoo jotain.
Tiedostanko siis tilanteeni? Onko ymmärrykseni oikeassa? Olenko tietoinen todellisuudessa vain omista tunteistani? -kyllä, tiedostan tilanteen. Ymmärryksestä on vaikea keskustella kanssani :P Olen tietoinen vain omista tunteistani, jotka ovat aidot.
Pelko -pitäisi ottaa itseään niskasta kiinni ja astua ulos omalta mukavuusvyöhykkeeltään. Voisin oppiakin jotain. Niin, pitäisi ja pitäisi...on siis muutettava ajattelutapaakin. Pitäisi=näin ei todennnäköisesti tule tapahtumaan. Otan siis itseäni niskasta kiinni... ne sosiaaliset taidotkin löytyvät. Siellähän ne ovat koko ajan olleet nukkumassa, pelko vain on valehdellut niiden lähteneen. Ei minusta samantien tule 'ammattilaista', mutta pienin askelinkin pääsee eteenpäin. Itseään pystyy kehittämään, jos haluaa. Mikä taito on kannattavaa opetella siinä lienee miettimistä. Kaikkia taitoja ei ole tarpeenkaan opetella.
Mitäköhän oikeastaan tässä alunperin ajattelin?
Halusin vain kertoa, että minulla on ikävä, vaikka olenkin joskus hiljaa....
(ja tämän jälkeen moni sitä toivoo ;) sarkasmi ja itseironia ovat 'huonotapaisia' ystäviäni. He eivät aina ajattele missä kohtaa on soveliasta olla ja että, sekin voi satuttaa toista.
Löydänpä taas paljon parannettavaa itsestäni.
Mukavaa lauantaita kaikille!
Vastaukset 10
Vanhimmat
tästä mukavaa lauantaita tulee, mutta toivon mukaan sulla on mukava päivä!
ei tulisi?
Päivällä ei juuri nyt väliä, mutta yritän siitä saada mukavan tai ainakin siedettävän :)
ku kaikki on rikki, ihan kaikki.
Eikä mikään pysty enää niitä korjaamaan.
on tarpeellista, mutta se satuttaa jos se on esim jokaviikonloppuista. Ei tahdo kuullakkaan eikä vastaaa jos kysytään. Eli miten ihmeessä minä, mukamas täysjärkinen ihminen menin sitten rakastumaan sellaiseen ihmiseen? Sas se. En tiedä. Mutta ns ystävyys jatkui ja hänen valheet lisääntyivät, ei päästänyt tutustumaan, joten annoin periksi ja häivyin. Nyt se tulee juttelee. Mut en voi ottaa enää takaisin. Liian monta valhetta ja pelkuruutta. Luottamus puuttuu puolin ja toisin. Ei yhtään avointa, pelotonta keskustelua joten miksi niitä tuliskaan.
Eli ikävä alkaa täälläkin. Osaanhan mä erota. Vanhenmiten näistä tulee yhä surullisempia, kun tahtois jo löytyvän sellasen joka pysyis. Mut itehä mä sen rakkauden kohteen valitsin ja kun tiedetään miten ihminen tekee näitä päätöksiä....taas pää seinää samasta asiasta, samanlainen tyyppi.
Pidän taukoa ja toivoisin tekeväni toisenlaisen valinnan seuraavalla kerralla ja antaa rakkaudelle mahdollisuus. Rakkaus on niin kaunis ja täyttävä tunne, että toivoisin että tunnet sen vielä joskus oikeanlaisen ihmisen kanssa.
se terve järkikin piilee,älä pelkää en tule juttelemaan enkä lähimaillekkaan.
Meneekö tämä naiselle vai miehelle?
voi tsempata, mut mukavaa viikonloppua
http://www.youtube.com/watch?v=2zwjmiOPbtc&feature=related
Kaunis biisi, osuva video. Se juttu oli han yhtä epätodellista kuin vedellä piirretyt ystävät. Kyllähän mä sen tiesin. Oli vaan niin kaunis ajatus ja jäi siihen liian kauaksi aikaa. Surut on surtava, jotta matka vois jatkua.
Mukavaa viikonloppua
oli kyllä omalla tavallaan aika ihana :)
Hyvää viikonloppua myös sinulle
niin minäkin J olen tietonen vain omista tunteista