Nyt on kova juttu!!

Palvellakseni stereotyyppisiä näkemyksiä satanisteista, sanon kuuntelevan suurilta osin metallia.

Nykypäivän popmusiikki ei minusta ole muuta kuin kilpajuoksua julkisuuden ja rahojen perässä. Kukaan ei enää välitä tehdä sitä hyvää musiikkia, albumeita myydään lähinnä seksillä ja shokeerauksilla televisiosta. Riittää, että avaa televisionsa MTV:n kohdalta (emtiivii, ei ämteevee), niin näkee samoja ylimeikattuja naisia, jotka silikoneineen yrittävät edustaa ala-arvoisia biisejään.

Minulle käy musiikki, kuin musiikki, kunhan siinä on yritystä ja rakkauttaa itse musiikkiin. Metalli on yksi tämänpäivän ainoista musiikkigenreistä, jota ei ole korruptoinut levy-yhtiöiden rahastuksen himo. Metallibändit saavat toteuttaa itseään ja säveltää omaa musiikkiaan ja joutuvat niiden vaativuuden takia opettelemaan monia vuosia omien instrumenttiensa soittoa. Tähän ei mikään popin meikkipossu kynene. Kaikki mainstream purkkapop- ja teknomusiikki kun tehdään koneiden avulla. Se ei nyt kauhean haasteellista ole.

Kun taas katsoo metalligenren kavereihin, jotka hikoilevat verta luodakseen audiovisuaalisen nautinnon, ei voi uskoa tämän musiikkilajin saamaa halveksuntaa osakseen. Metallia pidetään Saatananpalvontamusiikkina, vaikka siihen omistautuneita bändejä on todella harvassa. Metalli on entisaikojen rock- ja punkbändien tytär, joka jatkaa kapinaa poliittisia ja yhteiskunnallisia epäkohtia vastaan.

Musiikkikokoelmastani löytyy päälle kolmisensataa levyä, joista suurinosa on metallia, mutta sieltä joukosta löytyy mm. klassista, sekä useita hajanaisia helmiä, vaikka hewimies olenkin. Niistä mainittakoon mm. The Corrsin kokoelmalevy, sekä Maija Vilkkumaan ja TikTakin uusimmat tuotokset.

Agressiivinen musiikki iskee kovimmin, joten suosikkeihini kuuluu ehdottomasti The Forsakenin ja Dying Fetuksen kaltaiset humppaorkesterit. Arch Enemyn uusinta olen lähiaikoina kuunnellut nyt muita enemmän ja sanoitukset yksilöllisyyden puolesta pistävät laulamaan mukana.

"Stereotype fools
playing the game
Nothing unique
they all look the same
In this sea of mediocrity
I can be anything
Anything I want to be"

Metallia enimmäkseen. Omistan myös paljon perusrokkilevyjä. Myös fuusiomusiikki ja progressiivinen roketti ovat nära mitt hjärta tai jotain.

Blackmetallibändeistä ykkönen on ollut mulle aina Emperor. Kerrassaan uskomaton bändi! Soiton, biisien ja sanoitusten puolesta. Sanoituksissa satanistista Might is Right-meininkiä. Ja sanoituksista päätellen aihepiiriin on tutustuttu, joten kyseessä ei ole mitään Dimmu Burger "Satan, possess me!"-paskaa. Parasta A-ryhmää! Ei jaksa pistää enemmän näitä bändejä!

1. 2pac
2. Mozart
3. Nightwish
4. Beatles

Ja perusteluna se, että pidän hyvin tehdystä musiikista, jossa on mieleenjäävä melodia. Ja olen sitä mieltä, ettei oman elämänkatsomuksen pidä musiikkimakua kahlita.

Kyllä "hevielementit" löytyvät selvinmin ja mahtipohtisinmmin klassisen musiikin parista. Tsaikkarin 5 sinfonia,Siben finlandia ja monien muiden mestarien, mestari "hevi" teokset on minulle sitä vanhinta heviä. Nykyisistä kuuntelen lähinnä, Frank Marinoa,Johnny Wintteriä(yleensäkin bluesia),Zeppelin,Purple,Metallic(vanha),Gunnarit,AC/DC j.n.e. Musiikissa olennaista on fiilis ja minulle sellaiset asiat kuin,melodia,rytmi,ote juttuun, sanoitus tulee viimeisenä, enkä siihen jaksa kauheasti kiinnittää ylimääräistä huomiota. Itse pitkään kitaraa ulvottaneena, seuraan myös tarkasti kuinka ukot jutut vetää, siis pikkasen noita soittamisen nyanssi juttuja, että sillee.

Dj Tiestoa, koko forbidden paradise on aivan loistavan rentouttava pläjäys, jota voi kuunnella vaikka päivätorkkujen tienoolla, tai jonka tahtiin voi vain tuijotella kattoa ja rentoutua, ajattelematta mitään muuta.

Ja sitten kolmella kielellä lyriikoita:
Metallica - Englanniksi näin alkuun, paljon hyviä hyviä lyriikoita ja vielä parempia melodioita, kaikkien kunnioittamista Unforgiveneistä aina Turn the Pageen ja vastaaviin (että tekee mieli ostaa moottoripyörä).
Rammstein - Ich Will, Seemann, Wilder Wein, Alter Mann, aivan loistavia lyriikoita, lähinnä tällaisia mielialakappaleita tosin.
YUP - Domus Perkeleestä Lihaviin Luurankoihin, oivallista ja osuvaa kritiikkiä aina sanoituksien kritisoimisesta (Saatana meni korvasta sisään, kaikessa kurjuudessaan) yhteiskuntakritiikkiin (Me viihdytämme teitä, ja te viihdytte; me tunnemme teidät, ja pienet tarpeenne...).

The Darkness. Rokkia. Ei kovin syvällistä, kavereiden pointtina on että musiikin pitää olla hauskaa eikä kovin totista.

Metallia, sitä mustaa on tullut kyllä kuunneltua, ja ehkä koviten niistä bändeistä iski burzum ja darkthrone, molemmissa meininki ja joidenkin biisien sanoitukset ovat tosi jees. Varsinkin Burzumin "a key to the gate" sanat oli joskus uskomattoman jees(teini vuodet, hei)"I cannot fall in love, love is for them, lusting for the sky. Heaven!"

Mutta minusta on tulossa auttamattomasti vanha.. Nykyään popittuu enemmänkin Franz Ferdinand, Viikate, The strokes, Norah Jones(!?!?!)ym. huomattavasti letkeämpi musiikki..

En tiedä.. Pelottaa, että n.10 vuoden päästä kuuntelen jotain Topi Sorsakoskea tai Jari Sillanpään tangohittejä samalla kun kuskaan lapsia pelaamaan jalkapalloa..

Noo.. tällä hetkellä taustalla pyörii Megadeath ja varmaankin kohta vaihtuu Lady Marmelade jonka jälkeen Oranssi Paska laulattaa Jammua. Mutta no joo. Tommottiis mie kuunnellututan naapureilla:


- King Diamond/Mercyful Fate
- Alice Cooper
- Megadeath
- Leevi and the Leavings
- Juice Leskinen
- DJ Adolf - Es Spricht der Führer
- Pink
- All Saints
- Christina Aguilera
- Garbage
- Radioroskaa
- Junnu Vainio
- Sibelius & CO
- Ozzy Osbourne
- Vittu minä muista kaikkia...


Kingillä on aivan tautisen legendaarisia kauhutarinoita ja niitä on ihanata kuunnella ja visualisoida tarinaa. Loput sitten meneekin tuossa ajellessa tai pelaillessa Might and Magickeja.

Kaikkia mitkä kuulostaa hyvälle.
Bluesia,Jazzia,Rokkia,Metallia,Klassista,Ambienttia. (jättäkäämme näitten ala-lajit pois tästä)
Vaikka poppista jos se kuulostaa hyvälle.
Sanoituksilla ei ole aina niinkään väliä.
Mutta kaikenmaailman vauhkoaminen menee välillä yli hilseen. (jee jee jeesus, saa saa saatana)

Black Sabbath,Motörhead,Mayhem, Emperor, ja King Diamond on bändeistä lähellä sydäntäni.
Suomalaisista Juice Leskinen, Kolmas Nainen.
Ja nuihin lisäys sitten; kaikki jotka jäi mainitsematta.

tässä taas huomaa satanistien älykkyyden.
Ei jumalauta

''arch enemy''



hahahaha

ja matti nykästä