Sopiva syke hiihtoon?

Kävin toista kertaa hiihtolenkillä sykemittarin kanssa. Hiihdin 13km lenkin 56 minuuttiin. Normaalisti olen hiihtänyt 50 minuuttiin tuon saman lenkin. Hiihdin suunnilleen niin hitaasti ettei hengästyttänyt, mutta tuli hiki. Silti keskisykkeeksi tuli 157, maksimi 177. Ei paljon syke tippunut kovempaan vauhtiin verrattuna. Pitääkö nuo rauhalliset lenkit todellakin vetää vielä hitaammin. En oikein osannut hiihtää noinkaan hitaasti. Tuo oli nyt sellaista matkavauhtiani, jollaista jaksan noin 30-40km hiihtää silloin kun on aikaa siihen.

Tuo ei onnistu jos on huono kunto. Itselläni sykkeet 152 keskisyke ja 172 max, vaikka pidän lenkin aikana useita taukoja. Hiihdän aika mäkisessä maastossa, joka nostaa keskisykettä. Itse käyn pari kertaa viikossa sen tunnin lenkin vetäsemässä.

rewyewhehe kirjoitti:

Tuo ei onnistu jos on huono kunto. Itselläni sykkeet 152 keskisyke ja 172 max, vaikka pidän lenkin aikana useita taukoja. Hiihdän aika mäkisessä maastossa, joka nostaa keskisykettä. Itse käyn pari kertaa viikossa sen tunnin lenkin vetäsemässä.

Lue lisää

itse hiihdin pk-lenkkejä parhaiten tulevan vaimoni kanssa, on kilpahiihtäjä ja osaa tuon vauhdin säädön. Sääntö oli että ohi ei saa tulla ja niin vaan mentiin vuosittain jouluun saakka sillä meiningillä ja sen jälkeen sai ottaa jo vauhtia mukaan. Suosittelen muille hötkyilijöille jotka eivät osaa mennä pk-vauhtia itsekseen...varsinkin jos baanalla muita kuntoilijoita.

jos sykkeet on tuota luokkaa...olen 46v nainen ja minun sykkeet ovat kutakuinkin samanlaiset kuin ketjun aloittajalla, tosin hiihdän vain 13km/h nopeuksilla, keväällä ehkä pääsen lähelle 15km/h
Harrastan läpivuoden jotain liikuntaa..skikeillä,pyörällä,juosten...leposykkeeksi verenpainemittarilla normaalioloissa on mitattu 47.
Sykkeet nousee juostessa ja hiihdettäessä , vaikka meno ei tunnu pahalta.
Hiihdän kyllä aika vaihtelevassa maastossa jota toiset sanovat rankaksi.
Juostessa sykkeet tuppaavat karkaamaan kans korkeuksiin.

Kysyn vain onko siitä mitään haittaa, jos kykenee lenkkinsä tekemään ja jopa nauttii siitä?
Käyn kyllä välillä ihan kävelemässäkin, silloin sykkeet ovat alhaalla ja joudun tosissaan pistämään jalkaa toisen eteen, että saan ne pysymään yli 100.

kuntoilija-46v kirjoitti:

jos sykkeet on tuota luokkaa...olen 46v nainen ja minun sykkeet ovat kutakuinkin samanlaiset kuin ketjun aloittajalla, tosin hiihdän vain 13km/h nopeuksilla, keväällä ehkä pääsen lähelle 15km/h
Harrastan läpivuoden jotain liikuntaa..skikeillä,pyörällä,juosten...leposykkeeksi verenpainemittarilla normaalioloissa on mitattu 47.
Sykkeet nousee juostessa ja hiihdettäessä , vaikka meno ei tunnu pahalta.
Hiihdän kyllä aika vaihtelevassa maastossa jota toiset sanovat rankaksi.
Juostessa sykkeet tuppaavat karkaamaan kans korkeuksiin.

Kysyn vain onko siitä mitään haittaa, jos kykenee lenkkinsä tekemään ja jopa nauttii siitä?
Käyn kyllä välillä ihan kävelemässäkin, silloin sykkeet ovat alhaalla ja joudun tosissaan pistämään jalkaa toisen eteen, että saan ne pysymään yli 100.

Lue lisää

Kirjoitan oman kokemuksen jota ei tarvitse yleistää. Ikää 53 ja tavallinen kuntoileva uros. Olen hiihdellyt noin kolmekymppisestä saakka joka talvi noin 1500 km. Sulan aikana kuntoilu jää vähemmälle joten syksyisin aloitettava lähes alusta. Joka syksy lähden alhaisilla sykkeillä, 120-130. Rajoitin mittarissa 140. Jos piippaus kuuluu, heivaan välittömästi ja rajan ylitykset jäävät pariin minuuttiin. Viime talvena tein virheen. Johtuiko pakkasista? Hiihtelin reippaammin ja ehkä huonommalla pakkaskelillä. Tammikuulla, 600 km:n seutuvilla huomasin nukkuvani huonosti ja leposyke aamuisin 66. Kävin tohtorilla ja tehtiin erilaisia testejä. Ei mitään erikoista löytynyt. Niinpä päädyin tulokseen että pimahdin vaan ylikuntoon. Ja siitä en palautunut koko talven aikana vaikka pudotin sykkeet reilusti alas. Hiihtäsessä ja lenkin jälkeen oli hieman sellainen vaivautunut olo. Ei väsyttänyt mutta ei tuntunut sitä normaalia endorfiinikänniä. Tänä talvena eri meno. Leposyke 47 ja kivalta tuntuu. Tällaiselle papparaiselle nuo sykkeet tuntuvat korkeilta. Jos 150:n sykkeellä mennään niin vauhti voisi olla lähes 15 km/h. Mutta me ollaan kaikki yksilöitä. Sanoisin vaan että hiljaa tulee parempi kuin riuhtomalla. Ja tuntuu vielä mukavalta.

HanSki1500 kirjoitti:

Kirjoitan oman kokemuksen jota ei tarvitse yleistää. Ikää 53 ja tavallinen kuntoileva uros. Olen hiihdellyt noin kolmekymppisestä saakka joka talvi noin 1500 km. Sulan aikana kuntoilu jää vähemmälle joten syksyisin aloitettava lähes alusta. Joka syksy lähden alhaisilla sykkeillä, 120-130. Rajoitin mittarissa 140. Jos piippaus kuuluu, heivaan välittömästi ja rajan ylitykset jäävät pariin minuuttiin. Viime talvena tein virheen. Johtuiko pakkasista? Hiihtelin reippaammin ja ehkä huonommalla pakkaskelillä. Tammikuulla, 600 km:n seutuvilla huomasin nukkuvani huonosti ja leposyke aamuisin 66. Kävin tohtorilla ja tehtiin erilaisia testejä. Ei mitään erikoista löytynyt. Niinpä päädyin tulokseen että pimahdin vaan ylikuntoon. Ja siitä en palautunut koko talven aikana vaikka pudotin sykkeet reilusti alas. Hiihtäsessä ja lenkin jälkeen oli hieman sellainen vaivautunut olo. Ei väsyttänyt mutta ei tuntunut sitä normaalia endorfiinikänniä. Tänä talvena eri meno. Leposyke 47 ja kivalta tuntuu. Tällaiselle papparaiselle nuo sykkeet tuntuvat korkeilta. Jos 150:n sykkeellä mennään niin vauhti voisi olla lähes 15 km/h. Mutta me ollaan kaikki yksilöitä. Sanoisin vaan että hiljaa tulee parempi kuin riuhtomalla. Ja tuntuu vielä mukavalta.

Lue lisää

Aloitin tänä vuonna hiihtämisen (luistelu). Sykkeiden seuranta on ollut aivan turhaa hommaa. Ensimmäiset 150km sykekäyrä oli vain suora viiva lähellä maksimia, nyt 200km kohdalla alkaa tulla sykekäyrään jo hiukan normaaleja muotoja. Olenkin vain tyytynyt hiihtämään kahdella tavalla hitaasti tai reippaasti, näiden tyylien syke-ero on ollut noin 5 bpm.

Kunnon puutteesta eivät sykkeet nousseet, koska on monen vuoden maastopyöräilypohja, joka myöskin on hyvin intervallista. Uusi laji shokeeraa pumppua aivan uudella tavalla, uskonkin, että 500km kohdalla syke käyttäytyy kuten fillarillakin, ehkä kuitenkin 10 bpm korkeammilla keskisykkeillä.

HanSki1500 kirjoitti:

Kirjoitan oman kokemuksen jota ei tarvitse yleistää. Ikää 53 ja tavallinen kuntoileva uros. Olen hiihdellyt noin kolmekymppisestä saakka joka talvi noin 1500 km. Sulan aikana kuntoilu jää vähemmälle joten syksyisin aloitettava lähes alusta. Joka syksy lähden alhaisilla sykkeillä, 120-130. Rajoitin mittarissa 140. Jos piippaus kuuluu, heivaan välittömästi ja rajan ylitykset jäävät pariin minuuttiin. Viime talvena tein virheen. Johtuiko pakkasista? Hiihtelin reippaammin ja ehkä huonommalla pakkaskelillä. Tammikuulla, 600 km:n seutuvilla huomasin nukkuvani huonosti ja leposyke aamuisin 66. Kävin tohtorilla ja tehtiin erilaisia testejä. Ei mitään erikoista löytynyt. Niinpä päädyin tulokseen että pimahdin vaan ylikuntoon. Ja siitä en palautunut koko talven aikana vaikka pudotin sykkeet reilusti alas. Hiihtäsessä ja lenkin jälkeen oli hieman sellainen vaivautunut olo. Ei väsyttänyt mutta ei tuntunut sitä normaalia endorfiinikänniä. Tänä talvena eri meno. Leposyke 47 ja kivalta tuntuu. Tällaiselle papparaiselle nuo sykkeet tuntuvat korkeilta. Jos 150:n sykkeellä mennään niin vauhti voisi olla lähes 15 km/h. Mutta me ollaan kaikki yksilöitä. Sanoisin vaan että hiljaa tulee parempi kuin riuhtomalla. Ja tuntuu vielä mukavalta.

Lue lisää

Tuossa on järjen sanoja, melkein kuin omasta näppiksestäni lähtöisin, ikäkin täsmää.

Aloittajan vauhti on ihan liian kova taustatietoihin nähden. Sopivampi olisi 12-13- km/h, eli himpun alle 5 minuuttia kilometrille. Minulla oli ihan sama tyyli kuin aloittajalla kymmenisen vuotta sitten, ennenkuin emäntä hommasi sykemittarin. Sopiva kunnonnostatusyke on 65-85 %maksimista. Jos maksimisykettä ei ole mitattu, niin 205-polet ikävuosista, minulla siis noin 178. Ja sykemittariin piippaus päälle ja pidetään ne sykkeet sillä tasolla. Varmasti kunto nousee tehokaammin kuin jatkuvalla maksimilla. Ja hiihtäminen on ennekaikkea mukavampaa. Kevväämmällä sitten voi nostaa vauhtia tuonne 15 km/h. Ainakin minulla käy näin joka talvi.

Minä muuten pyöräilen kesäisin ja rospuuttoaikoihin. On parempi kuin lenkkeily, koska ei rasita niveliä ja maisema vaihtuu mukavasti.

hiihtomies kirjoitti:

Tuossa on järjen sanoja, melkein kuin omasta näppiksestäni lähtöisin, ikäkin täsmää.

Aloittajan vauhti on ihan liian kova taustatietoihin nähden. Sopivampi olisi 12-13- km/h, eli himpun alle 5 minuuttia kilometrille. Minulla oli ihan sama tyyli kuin aloittajalla kymmenisen vuotta sitten, ennenkuin emäntä hommasi sykemittarin. Sopiva kunnonnostatusyke on 65-85 %maksimista. Jos maksimisykettä ei ole mitattu, niin 205-polet ikävuosista, minulla siis noin 178. Ja sykemittariin piippaus päälle ja pidetään ne sykkeet sillä tasolla. Varmasti kunto nousee tehokaammin kuin jatkuvalla maksimilla. Ja hiihtäminen on ennekaikkea mukavampaa. Kevväämmällä sitten voi nostaa vauhtia tuonne 15 km/h. Ainakin minulla käy näin joka talvi.

Minä muuten pyöräilen kesäisin ja rospuuttoaikoihin. On parempi kuin lenkkeily, koska ei rasita niveliä ja maisema vaihtuu mukavasti.

Lue lisää

turha täällä jaella, koska ei ole maksimisykkeet tiedossa. Maksimit saattavat vaihdella 150-220 lyönnin välissä eri ihmisillä. Itselläni maksimit 180 (ikää 58). Kevyillä lenkeillä keskisykkeet pyörii 115-120 kulmilla ja kovemmilla 130-140. Kuntoilijan on ihan turha kovempia tehoja ottaakaan.

2 kirjoitti:

turha täällä jaella, koska ei ole maksimisykkeet tiedossa. Maksimit saattavat vaihdella 150-220 lyönnin välissä eri ihmisillä. Itselläni maksimit 180 (ikää 58). Kevyillä lenkeillä keskisykkeet pyörii 115-120 kulmilla ja kovemmilla 130-140. Kuntoilijan on ihan turha kovempia tehoja ottaakaan.

Lue lisää

Meneehän sinullakin tuon laskentakaavan mukaan (205-29) melkolailla hyvin kohdilleen. Jos maksimisykettä ei ole mitattu, niin tuosta pääsee oikealle hehtaarille ja siitä sitten soveltamaan omia sykkeitä sen mukaan. Tuo suositeltu vaihteluvälikin (65-85%) on aika iso. Siitäkin voi hakea itselle sopivimman. Toiselle korkeampi, toiselle matalampi. Ja kun monilla ilman mittaria kuntoaan hiihtämällä kohottavalla sykkeet pyörivät siellä 160:n kieppeissä, jopa ylikin.

Kuten tuolla aiemmin totesin, harrastan kesäisin pyöräilyä. Siinä en saa sykkeitä nousemaan lähellekään yhtä helposti kuin hiihtäessä. Ei riitä jerkku reisissä.

hiihtomies kirjoitti:

Meneehän sinullakin tuon laskentakaavan mukaan (205-29) melkolailla hyvin kohdilleen. Jos maksimisykettä ei ole mitattu, niin tuosta pääsee oikealle hehtaarille ja siitä sitten soveltamaan omia sykkeitä sen mukaan. Tuo suositeltu vaihteluvälikin (65-85%) on aika iso. Siitäkin voi hakea itselle sopivimman. Toiselle korkeampi, toiselle matalampi. Ja kun monilla ilman mittaria kuntoaan hiihtämällä kohottavalla sykkeet pyörivät siellä 160:n kieppeissä, jopa ylikin.

Kuten tuolla aiemmin totesin, harrastan kesäisin pyöräilyä. Siinä en saa sykkeitä nousemaan lähellekään yhtä helposti kuin hiihtäessä. Ei riitä jerkku reisissä.

Lue lisää

voi pyyhkiä usein p*****tä. On parasta testata itse maksimi tai käydä testissä.Pyöräilyllä ei hiihtokuntoa paljon kohenneta, koska hiihdossa on yläkroppa koko ajan käytössä. Nykyajan hiihtäjältä vaaditaan yläkropassa hyvät kestovoimatasot, joita ei pyöräilyssä edes tarvita, siksi sykkeesi nousevat pilviin hiihtämällä. Minä myös pyöräilen ja hiihdän, sykkeet nousevat ihan samalla lailla molemmissa lajeissa, hiihdossa tosin nopeammin. Kunhan pyöräilet muutaman vuoden aktiivisesti (10 000 km / Vuosi) saat reisiin jerkkua lisää ja maitohaponsietokykyä.

34 kirjoitti:

voi pyyhkiä usein p*****tä. On parasta testata itse maksimi tai käydä testissä.Pyöräilyllä ei hiihtokuntoa paljon kohenneta, koska hiihdossa on yläkroppa koko ajan käytössä. Nykyajan hiihtäjältä vaaditaan yläkropassa hyvät kestovoimatasot, joita ei pyöräilyssä edes tarvita, siksi sykkeesi nousevat pilviin hiihtämällä. Minä myös pyöräilen ja hiihdän, sykkeet nousevat ihan samalla lailla molemmissa lajeissa, hiihdossa tosin nopeammin. Kunhan pyöräilet muutaman vuoden aktiivisesti (10 000 km / Vuosi) saat reisiin jerkkua lisää ja maitohaponsietokykyä.

Lue lisää

No minä en ole hullu, kuola suupielessä urheilija. Olen tavallinen keski-ikäinen kuntoilija. Sykkeeni ei nouse pilviin, koska olen aikanani testannut itselleni sopivan vauhdin sykemittarilla. Tarkoitukseni ei ole saada jerkkua reisiin. En myöskään tavoittele sinunkin televisiosta Jarmo Punkkiselta kuulemaasi "maitohaponsietokykyä". Sillä ei minulle eikä yli 90 %:lle kuntoilijoista mitään merkitystä. En vedä itseäni hapoille koskaan. Teille muutamalle ylivauhdilla meneville sillä saattaa olla merkitystä, en tiedä. Kuntoiluni, ja liikkumiseni yleensä, tarkoitus on pysyä hyvässä kunnossa, jotta suoriudun päivän askareista hengästymättä ja voin levollisen mielin alkaa odotella lähenevää vanhuutta. Pyöräily riittää oikein hyvin kesäajan liikuntamuodoksi yli 90 %:lle. Paljon parempi se on kuin makkaran grillaus ja kaljan juonti. Ja syksyksi se antaa ihan hyvän pohjan hiihtämiselle. Mutta ei se varmaan riitä teille, joilla on jatkuvasti veren maku suussa. Ja yli 10000 kilometriä ON PÄÄSTÄVÄ.

Useimpien ei tule mittautettua maksimisykettään. Tuo minun kaavani pätee yli 90 %:lle kuntoilijoita riittävän tarkasti. Sen pohjalta on hyvä lähteä sykemittarin kanssa kuntoilemaan.

hiihtomies kirjoitti:

No minä en ole hullu, kuola suupielessä urheilija. Olen tavallinen keski-ikäinen kuntoilija. Sykkeeni ei nouse pilviin, koska olen aikanani testannut itselleni sopivan vauhdin sykemittarilla. Tarkoitukseni ei ole saada jerkkua reisiin. En myöskään tavoittele sinunkin televisiosta Jarmo Punkkiselta kuulemaasi "maitohaponsietokykyä". Sillä ei minulle eikä yli 90 %:lle kuntoilijoista mitään merkitystä. En vedä itseäni hapoille koskaan. Teille muutamalle ylivauhdilla meneville sillä saattaa olla merkitystä, en tiedä. Kuntoiluni, ja liikkumiseni yleensä, tarkoitus on pysyä hyvässä kunnossa, jotta suoriudun päivän askareista hengästymättä ja voin levollisen mielin alkaa odotella lähenevää vanhuutta. Pyöräily riittää oikein hyvin kesäajan liikuntamuodoksi yli 90 %:lle. Paljon parempi se on kuin makkaran grillaus ja kaljan juonti. Ja syksyksi se antaa ihan hyvän pohjan hiihtämiselle. Mutta ei se varmaan riitä teille, joilla on jatkuvasti veren maku suussa. Ja yli 10000 kilometriä ON PÄÄSTÄVÄ.

Useimpien ei tule mittautettua maksimisykettään. Tuo minun kaavani pätee yli 90 %:lle kuntoilijoita riittävän tarkasti. Sen pohjalta on hyvä lähteä sykemittarin kanssa kuntoilemaan.

Lue lisää

Nyt olet ihan väärälle miehelle alkanut "kuolaamisesta" kertomaan. Minulla kuntoilu hiihto/pyöräily menee niin, että pyrin liikkumaan hengästymättä, vaikka pyöräilykilometrejä tuleekin 8-10 000 km vuodessa, hiihtoa talvesta riippuen 1200-2000 km. Joskus olen ottanut osaa joihinkin kuntoajoihin pyörällä ja tavella Finlandiaan tai Pirkkaan jne.., mutta valmistautuminen niihin on pääasiassa kevyttä kuntoilua (keskisykkeet vuoden aikana n. 120 kaikissa lajeissa). Noissa kuntoilutapahtumissa saattaa tuota "maitohappoa" muodostua, etenkin pyöräilyssä, jossa keskinopeudet liikkuvat 40kmh paikkeilla. Syksyllä pyöräilykauden jälkeen yläkroppa on voimaton, eikä hiihdosta tahdo tulla mitään ellei vähän käy rullasuksilla pökkimässä tasatyöntöä enne lumien tuloa.

Nyt olen pikkuhiljaa pääsemässä alaspäin noissa sykelukemissa. Eilen kävin hiihtämässä nihkeässä pakkaskelissä 20km 155 sykkeellä (1h38min). Tänään oli aika liukas keli ja hiihdin 32km 147 sykkeellä (2h33min). Aika verkkaista vauhtia joutuu pitämään että pääsen noihin sykelukemiin, mutta kai se johtuu vielä aika huonosta kunnosta, kun oli tuo kymmenen vuoden kuntoilutauko. Vieläkö tuosta pitäisi tiputtaa sykettä vai alkaako olla lähellä sitä, mitä sen pitäisi olla kun haluan nimen omaan parantaa kuntoa ja kestävyyttä. (ikää siis 32v, 176cm, 70kg, mies)

repex78 kirjoitti:

Nyt olen pikkuhiljaa pääsemässä alaspäin noissa sykelukemissa. Eilen kävin hiihtämässä nihkeässä pakkaskelissä 20km 155 sykkeellä (1h38min). Tänään oli aika liukas keli ja hiihdin 32km 147 sykkeellä (2h33min). Aika verkkaista vauhtia joutuu pitämään että pääsen noihin sykelukemiin, mutta kai se johtuu vielä aika huonosta kunnosta, kun oli tuo kymmenen vuoden kuntoilutauko. Vieläkö tuosta pitäisi tiputtaa sykettä vai alkaako olla lähellä sitä, mitä sen pitäisi olla kun haluan nimen omaan parantaa kuntoa ja kestävyyttä. (ikää siis 32v, 176cm, 70kg, mies)

Lue lisää

Kunto ja kestävyys parantuvat parhaiten kun hiihtää erilaisilla sykkeillä. Suurin osa kohtuu matalla peruskuntosykkeellä (sulla varmaan ~140 keskisyke), välillä sitten selkeästi kovempaa (~160) ja hyvin harvoin täysillä (170 keskisyke). Idea on kai siinä, että noin pystyy hiihtämään enemmän ja jaksaa oikeasti hiihtää kovaa silloin kun on sellaisen lenkin vuoro. Tuollaisen peruskuntolenkin jälkeen olon pitäisi olla sellainen, että toinen samanlainen menisi helposti perään eikä edes tule juuri hiki tai hengästy.

Mulla ainakin on alkukaudesta vaikea päästä mataliin sykkeisiin. Sitten kun on hiihtänyt kuukauden tai kaksi alkaa olla helpompaa ja loppukaudesta pystyy hiihtämään jopa 120 keskisykkeellä.

Ehkä oleellisinta on malttaa hidastaa kunnolla ylämäissä, jos haluaa matalan keskisykkeen ja pitää paikat vetreinä. Reippaaman ylämäen jälkeen on vaikea laskea syke matalaksi tasaisellakaan.

repex78 kirjoitti:

Nyt olen pikkuhiljaa pääsemässä alaspäin noissa sykelukemissa. Eilen kävin hiihtämässä nihkeässä pakkaskelissä 20km 155 sykkeellä (1h38min). Tänään oli aika liukas keli ja hiihdin 32km 147 sykkeellä (2h33min). Aika verkkaista vauhtia joutuu pitämään että pääsen noihin sykelukemiin, mutta kai se johtuu vielä aika huonosta kunnosta, kun oli tuo kymmenen vuoden kuntoilutauko. Vieläkö tuosta pitäisi tiputtaa sykettä vai alkaako olla lähellä sitä, mitä sen pitäisi olla kun haluan nimen omaan parantaa kuntoa ja kestävyyttä. (ikää siis 32v, 176cm, 70kg, mies)

Lue lisää

Kuten jo aiemmin kirjoitin, viitisen minuuttia kilometrille on sopivahko vauhti. Ja niin näyttää olevan. Syke pitäisi kuitenkin saada alle 140:en, pääsääntöisesti. Joskus voi vetää kovempiakin lenkkejä, mutta silloin tingitään kyllä lenkin pituudesta, noin 10-15 km.

Näillä opeilla ja 3-4 lenkkiä viikossa maaliskuun lopussa tilanne on jo kokonaan toinen.