synkkä tulevaisuus

...hyvinä, kokonaisuudessaan, vaatiikin aikamoista optimismia. Itse käsittelen näitä mainitsemiasi tuskia jankuttamalla itselleni, että hetki kerrallaan ja että minulla on van tämä päivä. Se monesti autaa, kun vain sanon sen itselleni puolääneen. Varmaankin jokainen ajattelevainen ihminen joutuu kuvaamaasi ahdingon syöveriin vähän väliä, ahdistaa! Jotenkin ihan loogistakin ja riippuu tosiaan myös siitä ketä ihmisiä on lähimmäisinä, sehän nimittäin hiukan vaikuttaa, elämisen makuun ainakin. 'Mikään ei kiinnosta' on masennuksen merkki. Minullakin sitä.

Toivon, että saat voimaa vaadittavaan kärsivällisyyteen - odottaessasi mikä asia jossakin vaiheessa siirtyy parempaan. En usko, että aina olisit työtön, esimerkiksi. Otathan huomioon, että hyvin suuri joukko poistuu työmarkkinoilta ikääntymisen takia lähiaikoina. Eikö näin kävisi myös niillä aloilla, joille sinä voisit ajatella etsiytväsi?

Minä uskon, että Jumala vastaa aikanaan rukouksiisi. Sinulla On paikka Hänen suunnitelmissaan, et ole tänne sattumalta tullut! Vielä jatkuu ja syvenee tuon sinun kokoisen elämänkuvion etsiminen, löytyminen. Rukoilen, että jaksat luottaa sen vielä tulevan. En nyt tiedä, onks sulla jeesukselle antautuminen tapahtunut, asia nimittäin syventää, antaa rauhan, joka ei ole ollenkaan sama kuin rauhallisuus, antaa perusturvan jotenkin, elävöittää sinut pitkässä juoksussa; voimaa haasteisiin. Myös 'tuollainen' yhteys voisi tuoda uusia oikeanlaisia kavereita. - Tämmöstä olen itse kokenut. Kuvauksesi sopi entiseen minuunkin, nyt olen jo paljon vanhempi. Kyllä, masis ja ahdinko-oireita tuppaa mullekin, mutta jokin perusvarmuus säilyy.