Nii eli siis tän tärkein idea on, että saan purkautuu jonnekkin, mutta myös haen vastausta siihen, että onkohan mulla masennus tai jokin.
Eli mun elämä ei oo ollu helppo sen jälkeen kun täytin 10-vuotta. Isä on ollu alkoholisti, mutta se on pysyny aisoissa, mutta mä jouduin puuttumaan asiaan ja kävin yhessä vaiheessa aina katsomassa että onko pulloja piilossa ja kuinka paljon on jo juonu. Äitille oli turha puhua, koska sillä on kaksisuuntainen mielialahäiriö ja sillä hetkellä se ei ollu kotona, vaan sen ystävän luona joka oli itsekin mielisairas eikä äiti käyny kotona, kun ehkä kerran kuukaudessa. No sitten tapahtu niin, että äiti joutu menemään mielisairaalaan joksikin aikaa, mut sit pääs pois. Ja sitten mä kerroin sille tästä alkoholi jutusta ja ne hoiti sen asian. Tässä samalla vielä oli se, että mä koko ajan epäilin että äitillä ja sillä sen ystävällä oli vähän liianki syvä suhde. Sitten uutena vuotena mä olin käymässä siellä äitin ystävän luona (olin käyny aikasemminki) ja sitten se alko heittelemään siellä lautasia ja huutamaan kaikkee että mä räjäytän tän koko paikan ja meidät kaikki paskaks. No mä tietysti vaan itkin siellä ja sitten mun iskä tuli hakemaan meidät pois sieltä. Sen jälkeen en sinne palannu. Käytiin perheterapiassa yms. Ja nyt (kun oon 14-vuotta) asiat on hyvässä kunnossa, mitä nyt jos taloudellisesti ollaan ihan kauheessa kriisissä, mutta siis muuten. Äiti on kotona, iskä ei juo. Kirjotin tän tähän koska ajattelin, että se saattaa vaikuttaa tähän nykyseen tilaan ehkä jotenki.
No nytten sitten kun kaikki on hyvin, mulla on ystäviä,sydänystäviä ja kavereita. Niin mulla on koko ajan paha olla, oon miettiny itsemurhaa, melkein viillelly, mutta sen esti se että mun yks ystävä tajus mun tilanteen ja pakotti mut lupaamaan sille, että en satuta itteeni. Vaikka se on vaikeeta ollukki. Itsemurhaviestinkin oon jo kirjottanu kerran. Mä en ole enää melkein koskaan aidosti onnellinen, esitän vaan jotta kukaan ei huomaa sitä. Sitten mä luulin saaneeni jostain elämänhalua lisää ja mä päätin ruveta harrastamaan tanssia, mä tykkään siitä ihan kauheesti ja siinä samalla musta tuli taas onnellinen. Mutta sitä kesti vaan about viikko, nyt mulla on taas ihan kauheen paha olla, ja en haluais tehdä mitään muuta kun maata sängyssä tai tehdä itsemurhan. Koulussa en oo loman jälkeen pystyny keskittymään ollenkaan. Mä en haluais enää edes tanssia, vaikka alussa se oli ainoo asia millonka unohin sen kauheen tunteen. Joten kertokaapa mikä mulla on? Tai saattais olla? Ja on turhaa tulla sanomaan hae apua, koska sitä en tee, mä en halua sekottaa muitten elämää tähän asiaan.
Eli mun elämä ei oo ollu helppo sen jälkeen kun täytin 10-vuotta. Isä on ollu alkoholisti, mutta se on pysyny aisoissa, mutta mä jouduin puuttumaan asiaan ja kävin yhessä vaiheessa aina katsomassa että onko pulloja piilossa ja kuinka paljon on jo juonu. Äitille oli turha puhua, koska sillä on kaksisuuntainen mielialahäiriö ja sillä hetkellä se ei ollu kotona, vaan sen ystävän luona joka oli itsekin mielisairas eikä äiti käyny kotona, kun ehkä kerran kuukaudessa. No sitten tapahtu niin, että äiti joutu menemään mielisairaalaan joksikin aikaa, mut sit pääs pois. Ja sitten mä kerroin sille tästä alkoholi jutusta ja ne hoiti sen asian. Tässä samalla vielä oli se, että mä koko ajan epäilin että äitillä ja sillä sen ystävällä oli vähän liianki syvä suhde. Sitten uutena vuotena mä olin käymässä siellä äitin ystävän luona (olin käyny aikasemminki) ja sitten se alko heittelemään siellä lautasia ja huutamaan kaikkee että mä räjäytän tän koko paikan ja meidät kaikki paskaks. No mä tietysti vaan itkin siellä ja sitten mun iskä tuli hakemaan meidät pois sieltä. Sen jälkeen en sinne palannu. Käytiin perheterapiassa yms. Ja nyt (kun oon 14-vuotta) asiat on hyvässä kunnossa, mitä nyt jos taloudellisesti ollaan ihan kauheessa kriisissä, mutta siis muuten. Äiti on kotona, iskä ei juo. Kirjotin tän tähän koska ajattelin, että se saattaa vaikuttaa tähän nykyseen tilaan ehkä jotenki.
No nytten sitten kun kaikki on hyvin, mulla on ystäviä,sydänystäviä ja kavereita. Niin mulla on koko ajan paha olla, oon miettiny itsemurhaa, melkein viillelly, mutta sen esti se että mun yks ystävä tajus mun tilanteen ja pakotti mut lupaamaan sille, että en satuta itteeni. Vaikka se on vaikeeta ollukki. Itsemurhaviestinkin oon jo kirjottanu kerran. Mä en ole enää melkein koskaan aidosti onnellinen, esitän vaan jotta kukaan ei huomaa sitä. Sitten mä luulin saaneeni jostain elämänhalua lisää ja mä päätin ruveta harrastamaan tanssia, mä tykkään siitä ihan kauheesti ja siinä samalla musta tuli taas onnellinen. Mutta sitä kesti vaan about viikko, nyt mulla on taas ihan kauheen paha olla, ja en haluais tehdä mitään muuta kun maata sängyssä tai tehdä itsemurhan. Koulussa en oo loman jälkeen pystyny keskittymään ollenkaan. Mä en haluais enää edes tanssia, vaikka alussa se oli ainoo asia millonka unohin sen kauheen tunteen. Joten kertokaapa mikä mulla on? Tai saattais olla? Ja on turhaa tulla sanomaan hae apua, koska sitä en tee, mä en halua sekottaa muitten elämää tähän asiaan.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Koita ottaa päivä kerrallaan ni kyl se siitä. Normaalia tuo on nuorena. Itsellä oli vähän sama vaihe, mut kyllä elämästään saa rakentumaan elämisen arvoisen kun siihen uskoo. Vaikka välillä usko horjuiskin.