Aloitetaanko tästä uusi ketju, kun tuo vanha on niin pitkä että ainkin minulla viestit aukeaa tuskallisen hitaasti?
Olen lukenut viestejä ja saanut paljon uutta tietoa ja rohkeutta, jos kohta vähän uusia pelon aihetakin. Olen menossa kohdunpoistoleikkaukseen, avoleikkauksena, heti kun kutsu saapuu, olen 52, iso myooma (11 cm) todettu, kipuja varsinkin kuukautisten aikana ja painon tunnetta selässä ja alavatsassa. Vessassa käytävä tunnin välein. Olen sanonut lääkärille, että munasarjat saa ottaa samalla. Eipä tartte sitten enää mitään vaivoja siellä pelätä, kun on otettu pois. Joku vähenevä hormonikorvaushoito lienee sitten jonkin aikaa paikallaan, ettei lopu kuin seinään.
Minua pelottaa eniten nukutus ja nukutuksesta herääminen, mahtaako siinä olla paha olo ja pää sekaisin pitkän aikaa ja oksennuttaako tai jotain. Miten voisi vain ottaa sen lepona ja ajatella, että kerrankin ei todellakaan tarvi tehdä mitään muuta kuin maata.
Minulle ei ole tehty muuta leikkausta kuin keisarileikkaus epiduraalina 13 vuotta sitten ja sitten on kerran nukutettu kevytnukutuksella hammasoperaation takia. Ne molemmat oli kyllä hyviä kokemuksia, ei mitään valittamista.
Mahtaako kohdunpoistosta toipuminen olla samaa luokkaa kuin keisarileikkauksesta toipuminen? Onko ketään täällä joka olisi kokenut molemmat, että voisi verrata?
Olen lukenut viestejä ja saanut paljon uutta tietoa ja rohkeutta, jos kohta vähän uusia pelon aihetakin. Olen menossa kohdunpoistoleikkaukseen, avoleikkauksena, heti kun kutsu saapuu, olen 52, iso myooma (11 cm) todettu, kipuja varsinkin kuukautisten aikana ja painon tunnetta selässä ja alavatsassa. Vessassa käytävä tunnin välein. Olen sanonut lääkärille, että munasarjat saa ottaa samalla. Eipä tartte sitten enää mitään vaivoja siellä pelätä, kun on otettu pois. Joku vähenevä hormonikorvaushoito lienee sitten jonkin aikaa paikallaan, ettei lopu kuin seinään.
Minua pelottaa eniten nukutus ja nukutuksesta herääminen, mahtaako siinä olla paha olo ja pää sekaisin pitkän aikaa ja oksennuttaako tai jotain. Miten voisi vain ottaa sen lepona ja ajatella, että kerrankin ei todellakaan tarvi tehdä mitään muuta kuin maata.
Minulle ei ole tehty muuta leikkausta kuin keisarileikkaus epiduraalina 13 vuotta sitten ja sitten on kerran nukutettu kevytnukutuksella hammasoperaation takia. Ne molemmat oli kyllä hyviä kokemuksia, ei mitään valittamista.
Mahtaako kohdunpoistosta toipuminen olla samaa luokkaa kuin keisarileikkauksesta toipuminen? Onko ketään täällä joka olisi kokenut molemmat, että voisi verrata?
Vastaukset 14
Vanhimmat
Ensimmäinen muistamani kokemus oli Aurooran sairaalasta. Vasemman rintani nännin viereen kasvoi paise. Olin ehkä 13 v.Oli Kipeä, ja täytyi nukuttamalla poistaa. Siitä jäi kyllä melkoinnen kammo kun eeterinaamari laitettiin kasvoille. Muistan vieläkin kuinka aina joka henkäisyllä ylläolevast lappusta yksi väheni.
Seuraava kokemus sairaalasta on synnytys. Se tapahtuyi kuitenkin lopulta alateitse. Siinä meni tosin monta tuntia kun alkuun ei meinannut käynityä, ja jouduttiinkin käynitämään, kun se oli jo yliaikainen. Voimat meinasi ihan loppua kun synnytys venähti.Siinä sitten paikat repesi ilmeisesti kun olin jo 27 vuotias ja liikuntaa aina harrastanut. Siinä ei muistaakseni ollut muuta ikävää jälkikäteen, kuin vaikea istua jonkin aikaan, en muista kuinka pitkään. Onnellinen tapaqhtuma kuitenkin.
Seuraava onkin sitten löydetyn esiasteisen rintasyövän 092008 ja vasemman rinnan poisto Samalla kertaan plastiikkakirurgi operoi vatsaltani leikatusta kiellekkeestä uuden rinnan Leikkaus kesti kuusi tuntia. Vatsapeitteelläni on 30 cm siisti leikkausarpi.Noihin leikkausalueille ei laitettu minkäänlaisia tikkejä. En oikein vieläkään tiedä sanotaanko sitä liimaukseksi tai teippaukseksi. Heräämöstä muistan, että olin janoinen ja väsynyt. Heräämössä olin leikkauksesta seuraavaan aamuun asti. Sairaalassa olin 8 vuorokautta. Se aika meni tosi nopeasti kun sain niin hyvää hoitoa ja tarkkailu oli niin turvallista. Lääkärit mukavia. Verenpainetta ja happea seurattiin muistaakseni alkuun tunnin välein. Kolme ensimmäistä päivää olivat hankalimpia kun oli katetreja lääkkeenantoon Ja dreenejä lihasnesteiden poistoon . Toisena päivänä kävin suihkussa. Olo oli aika hutera Ja muovikassillinen erilaisia letjuja oli mukana. Siitä sitten päivä päivältä vahvistuin ja ennen kotiin lähtöa kävelin sairaalan ulko-ovelle. Hieman huippas kun hb oli laskenut alas.
Kuusi viikkoa pidin sairaalasta saamaani tukiliiviä päivisin. Ei siitä ollut haittaa kun leikkaus oli syksyllä ja tuntui tosi turvalliselta pitää ja lämpimältä. Ensikertaa Body Harmoniin mennessä pidin tukiliiviä,
Kotiin sain reseptin Burana 600 ja paratapsreseptit sain kotiin lähtiessä. Buranaa otin yöksi tulehduksen ja kivun estämiseen. Mitään tulehduksia ei tullut. Kyllä olen tyytyväinen että sain sen operaation. Rinta ok.
Olen sen jälkeen ollut myös 032010 toisen rinnan korjauksessa kun se jäi erikokoiseksi. Heräämössä olin taas vain väsynyt ja janoinen. Silloin oli haavoissa sulavat tikit. Eli ei tarvinnut poistattaa.Lääkityksenä Burana 600. Kotiin pääsin seuraavana päivänä. Mös hyvä juttu. Ei tulehduksia. Mukava kokemus myös hoidosta ja lääkäreistä.
Kohdun poiston tähystysleikkauksessa olen ollut 102010 Siihen myös aamuksi osastolle ja heräämössä janoinen ja väsynyt. Yö oli hieman hankala kun ei tiennyt uskaltaako vaihtaa asentoa. Onnistui. Olin myös nukkunut niin paljon ettei yöksi enää riittänyt unta. Aamiaiselle nousin sängyn reunalle. Iltapäivällä kotiin kun Dreenit ja katetrit poistettu. SSulavat tikit. Ei täytynyt poistattaa. Sulivat. Kuukausi oli tuossakin operaatiossa raskaiden tavaroiden ja jumpalle meno kielto. Joulukuussa kävin jo jumpalla. Ei mitään tukiliivejä tarvinnut. Alkuun tietenkin piti kuullostella miten vatsa reakoi. Hyvin meni.
Seuraava leikkaus olikin hyytelerakon leikkaus 122010s.Päiväkirurginen operaatio. Siitä kotiutui iltapäivällä.Ei nukutusta vain puudutus.Tiokit piti poistaa kahden viikon kuluttua terveyskeskuksessa. Tapasin myös tk:ssa lääkärin ja labrakokeet tehtiin ei tulehduksia Siitäkin on nyt parantunut. Burana 600 kotilääkkeeksi tarvittaessa.
Osaavat lääkärit on nykyaikaiset lääkkeet ja ovat mielestäni tehneet noista operaatioista ihan
Kiitos ja anteeks! Tulihan innostuttua !
Eipä tätäkään tarvitse lukea. Olenhan nyt persoonallinen yksilö
Olisi pitänyt taas okolukea.
Kyllä minä mielenkiinnolla luin koko jutun. Hyvä se on kuulla miten toisilla on mennyt. Koko ajan kuitenkin itsekseen mietin että miten mahtaa leikkaus mennä. Eikä näitä oikein viitsi kaikkien kanssa työpaikan kahvipöydässä puhua, kun jotkut menettävät siellä ruokahalunsa :)
Onko sinulla ollut tuosta kohdun poistosta mietteitä, mitä se sinulle merkitsee ja miten siitä luopuminen vaikuttaa sinuun? Jos kiinnostaa aihe niin lukisin mielelläni sinun ajatuksia.
Minulla oli ajoittain ennen ja poiston jälkeenkin mielessä tuo synnyn kulku, että siellähän me olemme kaikki kehittyneet ja sieltä syntyneet. Ja naiset ovat saaneet kokea sen vielä läheisemmin kuin miehet, kun ovat saaneet siellä kasvattaa uutta ihmistä! 9 kk on kuitenkin naisen ja kyllä miehenkin(alkuunpanian) elämässä erikoinen vaihe. Se kuitenkin on kohdun tärkein tehtävä!
Eihän sen luopumisesta fyyssisesti ollut niin kova juttu, kun se oli tärkeimmän tehtävänsä jo tehnyt.
En muistanut mainita tuossa aikaisemmassa kirjoituksessani että minulta poistettiin myös munasarjat, joissa oli kystiä. Kohdussa pieni myooma. Minulla oli ollut jo vaihtarivaihe joten ei munasarjojen poistosta, mitään uutta siltä rintamalta. Poistettiin mieltä painamasta, jos suuremmiksi olisivat kasvaneet. Lääkäri kertoi leikkauksen vaikeutuvan jos kystät vielä suurimmiksi kasvaisivat
Täytynee tunnustaa, että jännitin myös vähän sitä, kun minulle oli tehty tuo tram-leikkaus. Ja ensimmäiseksi leikanneen lääkärin tavatessa kysyinkin että vaikeuttiko se leikkausta tai oliko haittaa. Ei ollut. Ei ongelmia. Vatsa on toistaiseksi ainakin vielä pysynyt solakkana. Uudenvuoden lupauksena ajattelin että painonhallinta olisi harrastettava. Saas nähdä onnistuuko?
Leikataanko sinut pääkaupunkiseudulla?
Toivotan sinulle rauhallista od.aikaa!! Ja että kaikki onnistuu ok!
Minulle tulikin juuri eilen leikkausaika! Se onkin jo 7.2. Ihan hyvä ettei tarvi kauempaa odotella. Maha painaa ja vessassa juoksu kyllästyttää. Minulla on ikää 52 ja nuorin lapsi on 13, niin että vauvantekomasiinana en osaa enää kohtua pitää. Kohtu on tehtävänsä tehnyt ja nyt siitä on vain vaivaa, niin en kauhean vaikeana koe nyt ainakaan etukäteen sen menettämistä. (Jälkeenpäin tietty voi tulla kaikenlaisia oloja...) Munasarjat antaa mennä samalla, kun sittenpä ei tarvitse miettiä onko siellä vielä jotain kasvainriskiä. Mikä on poissa, ei enää vaivaa. Hormonikorvaushoitoa lääkäri sitten suositteli muutamaksi vuodeksi, jottai tule vaihdevuodet yhdessä yössä.
Paljonhan vaikuttaa naisen ajatteluun varmaan sekin miten puoliso suhtautuu kohdunpoistoon, minun mies on minua vanhempi 10 vuotta ja hänellä on omat vaivansa, niin me ollaan tällainen harmaantuva pari, eikä ole kauhean vaikeaa hyväksyä vanhenemista, kun molemmat vanhenee. Ajattelen että nyt on tärkeintä hyvä vointi ja terveys ja että saisi kauan itse vielä elää ja tukea lapsia ja olla heidän elämässä mukana, ja pikkuisen minua kiinnostaisi myös vielä lähteä myös täydennyskoulutukseen työn ohella. Tuntuisi jotenkin selvältä aloittaa nyt semmoinen elämänvaihe, että naisten vaivat jää taakse, ja saa keskittyä itsensä, kodin, kunnon ja perheen hoitamiseen.
Viime aikoina on oikeasti kaikki alkanut olla vaikeaa ajoittaisten kipujen ja vaikean liikkumisen takia, eikä pääse uimaan milloin haluaa kun vuotoa on kaiken aikaa ja lenkillä käyntikään ei maistu, kun mahaa repii. Melkein poruuttaa, kun ajattelen, että mulla on tämän vaivan kanssa vielä kahdeksan työpäivää jäljellä... äärrrrgh.
Kaakkois-Suomessa miut leikataan. En ole pääkaupunkiseudulta...
minä olen kesällä 55 täyttävä nainen.3 aikuista lasta,jotka kaikki syntyneet keisarinleikkauksella epiduraalilla.kaikista toivuin tosi hyvin ja nopeasti.Elokuussa olin naistenklinikalla kohtu ja munasarja leikkauksessa.Se tehtiin nukutuksessa.sinun ei tarvitse pelätä.Sitä on unessa uskomattoman pian.heräsin hyvin heräämössä,eikä ollut pahanolon tunnetta yhtään.olin yllättävän pirteä ja seurailin ympäristöä.seuraavana päivänä pääsin kotiin.10 päivää jouduin pistämään itseäni veritulpan ehkäisemiseksi.Tämä leikkaus tehtiin tähystyksellä,5pientä leikkaushaavaa.lopputulos kyllä ei ollut kiva,sillä viikko leikkauksesta ilmoittivat että kohdunkaulalta patologi löysi syövän alun joka saatiin poi leikkauksessa.nyt minulla on ensimmäinen jälkitarkastus 9.2.se vähän jännittää,että onko kaikki ok.En muistanut kertoa alussa ,että vaikka kaikki leikkasivat pois niin en ole tarvinnut mitään hormooni hoitoa.tsemppiä sinulle leikkaukseen.kohta se on ohi ja pääset vaivoistasi.kaikkea hyvää!
että sinulla meni noin mukavasti tuo toimenpide. Varmaan minäkin siitä sitten jotenkin selviän! Hyvä että saatiin tuo syövän alku sinulta pois. Kyllä on ihanaa olla elossa kun saa avun vaivoihin ja saa paljon paljon hyviä vuosia lisää. Juuri mieheni kertoi että hänen äidillä oli leikattu kohtu pois ja siitä löytyi syöpä, mutta kun se oli pois saatu kohdun mukana, niin ei tullut mitään ongelmia. En kuitenkaan anoppia koskaan tavannut kun hän kuoli (ihan muista syistä) ennen kuin me menimme yhteen.
Keisarileikkauksesta muistan sen että vauvan hoito oli kyllä aluksi aika rankkaa haava mahassa touhutessa, mutta onneksi lapsi oli vain 2700 g (syntyi tasan 36-viikkoisena) niin ei ollut kovin paha nostella. Kuukausi siinä meni ennenkuin alkoi tuntua että vatsa "pitää" eikä repeä. Varmaan sama nyt. Mutta onhan mahdollisuus levätä, kun lapset on isoja, eikä tartte vaippaa vaihtaa...
Minua on mietityttänyt kun mahani on näin iso, olen tuntenut itseni huonoksi ihmiseksi kun ei mikään jumppa ja lenkkeily ole pienentänyt sitä. Omenalihavuudesta aina huomautellaan työterveyshuollossa ja käsketään laihduttaa. No ehkä nyt saan siihen hiukan apua kun tuo iso myooma häipyy. Se oli tosiaan mitattaessa 11 cm ja tuntuu että kasvaa vaan. tai sitten minä kuvittelen :D
Kun luin tapaustasi se vaikuttaa hyvin samanlaiselta tilanteelta kuin äidilläni(nyt 56v) oli jolta kohtu poistettiin kasvaimen takia hän oli vajaa 50 v. silloin. Hänellekin on tehty keisarinleikkaus mutta vuonna 20 vuotta ennen tätä.
Ennen leikkausta muistan että äitillä mielialat vaihtelivat kovasti ja hän aina vuosi verta saunassa käydessä lattialle tosi paljon! No.. leikkaus sujui hyvin mutta rytmihäiriön takia hän Heräsi nukutuksesta kesken leikkauksen! Nukutuksesta herääminen ei ollut paha sillä hän ei tuntenut mitään ja samahti heti kohta uudelleen.
Ehkä taipumus saada kasvaimia uudelleen lisääntyy kun niitä alkaa tulemaan sillä viime keväänä häneltä poistettiin rinnasta sellainen myös.. ei sentään rintaa poistettu.
kohdunpoisto maanantaina ja olen jo kotona parantelemassa haavaa, joka vielä jomottelee. Myoomani olikin karmean iso ja epämääräisen muotoinen ja lähti patologille tutkittavaksi. Kasvanut osittain suoleen kiinni, huh. Mutta lääkäri vakuutti että kaikki saatiin pois ja syytä huoleen ei ole. Leikkaus oli arvioitu kestävän 3 h mutta siinä meni melkein 6 h! Herääminen oli vähän hankalaa ja seuraavaan päivään klo 12 asti huono olo ja oksentelinkin. Mutta sitten alkoi helpottaa ja ruokakin alkoi maistua. Sain estrogeenikorvaushoidon koska munasarjat meni samalla, mutta lääkäri kehotteli kyllä valmistautumaan siitä luopumiseen melko pian rintasyöpäriskin takia. Ehkäpä kesälomalla koetan luopua siitä sitten.
Niittejä on mahassa pitkä rivi, mutta olo on kevyempi, tunnen kyllä että tavaraa lähti :)
Mulla lähes 2 kk kohdunpoistosta, hyvin mennyt kaikki tähän asti. Jännitti tosi paljon ennen leikkausta mutta ihan turhaan. Leikkaava lääkäri ja osaston hlökunta rautaisia ammattilaisia. Heti operaation jälkeen iski kuitenkin melkoinen masennus mutta onneksi se oli ohimenevää, kesti noin 3 vkoa. Nyt on vähän outoa mutta äärimmäisen positiivista kun voi taas suunnitella elämää ilman verisiä viikkoja ja jatkuvaa anemia.
Onko muilla vastaavan operaation läpikäynneillä ollut masennusta? taitanee kuulua jollain lailla leikkaukseen? "Henkistä" hoitoa edelleen vaikea saada, fyysisesti kyllä potilaista pidetään hyvää huolta.
"voi taas suunnitella elämää ilman verisiä viikkoja -- " just niin! Eipä tartte enää kalenterin kanssa arvailla, uskaltaako ottaa vaaleita housuja Ruotsin risteilylle vai onko taas odotettavissa isot punaiset läikät pyllyssä ohivuodon kunniaksi :D eikä tartte kantaa mukana käsilaukussa yösiteitä ja supertamppooneja JES!
Minulle ei vielä ole iskenyt masennus, mutta omituisia unia näen, niin kuin että imetän isoja vauvoja ja rakennan pesää ja mukamas remontoin ihan hajonneita taloja :o
Henkistä hoitoa ei tosiaan saa sairaalasta juuri minkäänlaista, paitsi että mulla oli kyllä aivan ihana omahoitaja, joka kävi juttelemassa usean kerran päivässä. Mutta ei hän tietenkään ehtinyt siinä syvempiä tuntoja kysellä, kun talo oli täynnä leikkauspotilaita. Lääkäri oli todella kiireinen, tukka putkella juoksi leikkaussalista synnytyksiin, poliklinikalta potilashuoneisiin, mutta silti jaksoi syventyä kaikkiin kysymyksiin hyvin. Ei vaan kerta kaikkiaan ollut asiallista alkaa vuodattaa hänelle mitään "musta tuntuu"-juttuja, kun hänellä oli joku äiti odottamassa hätäkeisarileikkausta parin käytävän päässä... niin että omien ajatusten kanssa jäi kuitenkin aika yksin.
Enempi omien ystävien kanssa ja sitten näin vertaiskokemuksia kuunnellen sitä kai sitten itseään kannattaa pyrkiä henkisesti hoitelemaan. Ehkä tää on vain tällainen ylimenokausi, kun tajuaa, että nyt tietty osa elämästä on lopullisesti takana. Punnitsee hyvät ja huonot ja laskeskelee mitä on jäljellä ja silleen.
Sulla tätitäpinä on kyllä ollut melko iso tuo operaatio verrattuna omaani (koko operaatio alakautta), josta selvisin ilman näkyviä tikkejä ja munasarjatkin jäi vielä hyrräämään hormooneja. Taidat olla todella sisukas selviytyja kun noin positiivisella asenteella jaksat jo näin pian leikkauksen jälkeen kirjoitella. Kyllä tästä aiheesta nimittäin löytyy niin paljon negatiivista kirjoitusta näiltä keksustelupalstoilta. Mä vasta leikk. jälkeen (onneksi) lueskelin näitä palstoja ja joitakin stooreja ihan kauhuissani. Tuntee tässä itsensä ihan onnenpekaksi kun kaikki on mennyt ilman komplikaatioita.
Nyt kun on taas saanut alkaa harrastaa liikkumista ihan kunnolla niin lihasvoimakin pikkuhiljaa kohenee, melkoisen heikkoon kuntoon sitä menee vaikka leikkaus ei tuon isompi ole. Mulla oli 5 vko liikuntakielto, ainoastaan kävely oli sallittu, vähän pelotti ekaa kertaa lähteä kuntosalille rehkimään kun pelotti että jos vaikka emättimen pohjassa oleva haava repeää tai emätin laskeutuu yhtäkkiä housuihin. Onneks näin ei kuitenkaan ole käynyt. Vähän "pelottelivat" sairaalassa sillä emätinlaskeumalla, tässä on nyt jäänyt sitten mietityttämään että tuleeko sellainen jo koska??? Ei tässä kuitenkaan nyt aleta elämistä rajoittamaan vaan nautitaan niin kaun kun henki pihisee. Lantiopohjanlihasharjoituksia kehottivat alkaa tekemään mutta olisi tietenkin ollut kiva saada niistäkin päivitetyt ohjeet. Onneksi on netti, mistä löytyy.
Tsemppiä vaan sinulle tätitäpinä toipumiseen, positiivisella asenteella mennään eteenpäin.
Piti ihan lukee "elämästänauttivan" viesti useampaan otteeseen. Kyllä eri sairaaloissa ja lääkäreillä on erilaiset tavat. Itseltäni poistettiin kohtu alateitse kaksi viikkoa sitten. Täydellinen liikuntakielto oli vain pari päivää. Ja mitään lantiopohjavoimistelu ohjeita en saanut, saati että olisi kerrottu mahdollisesta emättimenlaskeutumisesta. Nyt saa tehdä oman kunnon ja voinnin mukaan liikunnallisesti melkein mitä vain. Ainut että mitään raskasta ei saa nostaa.
Hei, elämästänauttiva48v
minä vajaa viikko sitten leikattu, tunnen myös noita masennusoireita. en tiedä johtuisiko siitä, että hormonit menee jotenkin täysin sekaisin leikkauksesta. Minulla minasarjat jätettiin, vaikka ne ei enää täysillä toimikaan. ei ollut mitään vikaa niissä.
Kyllä tosiaan liikkuva ihminenkin menee huonoon kuntoon tuollaisen operaation jälkeen. pikku kävelykin on niin väsyttävä että kun tulee kotiin niin on päiväunet otettava.
Minullekin tuli 5 viikon liikuntakielto kävelyä lukuunottavatta. saikkua sain 4 vk. Mitän lopputarkastustakaan ei ole, joten vähän on semmoinen epätietoinen olo, että mistä sitä tietää, milloin voi mitäkin aloittaa. Vai pitääköhän vain joka asiaa kysellä puhelimella sairaalasta. Kotihoitoohjeet on aika ympäripyöreitä.