niin monesti itkin ihmisten lyödessä, sitten ne kyyneleet loppui tai ei ne loppuneet, vaan sieluni alkoi kyynelehtiä, eikä se ulospäin näy. Voi jospa edes yhtenä surullisena hetkenä olisi ollut tarjolla lohdullinen olkapää, johon turvautua. Lopulta opin katsomaan totuutta silmiin:
Yksin oot sinä ihminen, kaiken keskellä yksin,
yksin syntynyt oot, yksin sa lähtevä oot.
Askelen kaksi sa luulet kulkevas rinnalla toisen,
mutta jo eelläs hän on taikka jo jälkehes jäi...
(V.A. Koskenniemi)
Yksin oot sinä ihminen, kaiken keskellä yksin,
yksin syntynyt oot, yksin sa lähtevä oot.
Askelen kaksi sa luulet kulkevas rinnalla toisen,
mutta jo eelläs hän on taikka jo jälkehes jäi...
(V.A. Koskenniemi)
Vastaukset 5
Vanhimmat
samanlaisia tuntemuksia täällä. Jos et itse pyydä apua, niin kukaan ei tule kysymään voiko jotenkin helpottaa oloa. Kylmä on maailma ja kylmäksi se kasvattaa. Ollaan kuin toistemme ohikulkevia robotteja.
:((
surullista,joskus se aiheutetaan itse ja joskus sen aiheuttaa joku toinen,mutta elämässä eteenpäin.
and i`l be close to you. Olet mukana luomassa omaa todellisuuttasi ja kohtaloasi. Älä luovuta
kunpa olisikin vain yksi, mutta niitä iskuja satelee monelta suunnalta ja henkilöltä.