Taidanpa olla yksin ihan omasta tahdostani siis, työkavereiden lähentymisyritykset torjun eikä vanhoja kavereita ole kuin yksi ja hänkin monenkymmenen kilometrin päässä. Tuntuu vaan jotenkin helpommalta, kun kukaan ei tunne, eikä neuvo mua elämässäni. Aiheuta turhia stressejä.
Kotona vanhempien nurkissa asuin masennuksen takia "hieman" tavallista myöhempään, siinähän tietty sai kuulla painostusta kavereilta että "kannattasko muuttaa omaan kämppään kannattasko". NO nyt kun asun omassa VUOKRAkämpässä, niin eiköhän painostus muuttunut muotoon"kannattasko ennemmin maksaa omaansa pois kannattasko". AAARGHHH. En kaipaa mitään tällasia, mitä väliä vaikka maksan kiinteää vuokraa sisältäen kaikki hyödykkeet jollekin mummelille, eipähän tarvi stressata. Ja kuka ne mammonansa muka kuoleman jälkeen mukanaan vie. Mun ratkaisu oli siis hankkiutua joutavista riippakivistä, ihmisistä, eroon. Tätä yhtä kaveria jaksan sen takia, että hän ei jankkaa asioita vaan ne "kannattasko"-jutut jää yleensä yhteen kertaan.
Tietysti se yksinäisyys joskus rasittaa, katsoo toisten rellestyksiä yms. niin väkisinkinhän siinä kokee jäävänsä jostain paitsi. Mutta luonteeltani olen kuitenkin enemmän tai vähemmän erakko, niin kaipa se parempi näin.
No, ei kai tällä jutulla mitään syvempää tarkoitusta, tulipa kirjotettua, lukekoon ken jaksaa.
Kotona vanhempien nurkissa asuin masennuksen takia "hieman" tavallista myöhempään, siinähän tietty sai kuulla painostusta kavereilta että "kannattasko muuttaa omaan kämppään kannattasko". NO nyt kun asun omassa VUOKRAkämpässä, niin eiköhän painostus muuttunut muotoon"kannattasko ennemmin maksaa omaansa pois kannattasko". AAARGHHH. En kaipaa mitään tällasia, mitä väliä vaikka maksan kiinteää vuokraa sisältäen kaikki hyödykkeet jollekin mummelille, eipähän tarvi stressata. Ja kuka ne mammonansa muka kuoleman jälkeen mukanaan vie. Mun ratkaisu oli siis hankkiutua joutavista riippakivistä, ihmisistä, eroon. Tätä yhtä kaveria jaksan sen takia, että hän ei jankkaa asioita vaan ne "kannattasko"-jutut jää yleensä yhteen kertaan.
Tietysti se yksinäisyys joskus rasittaa, katsoo toisten rellestyksiä yms. niin väkisinkinhän siinä kokee jäävänsä jostain paitsi. Mutta luonteeltani olen kuitenkin enemmän tai vähemmän erakko, niin kaipa se parempi näin.
No, ei kai tällä jutulla mitään syvempää tarkoitusta, tulipa kirjotettua, lukekoon ken jaksaa.
Vastaukset 1
Vanhimmat
olen samaa mieltä, että ihmiset on aina neuvomassa jotain ja tietävinänsä paremmin, miten pitäisi elää... Jos katsoo heidän omaa elämää, niin eipä kehumista ole jälkikäteen: eroja, talolainoja, riitoja, katkenneita ystävyyssuhteita jne. Eikä se ryyppääminen aina kivaa ole.
Yksin saa päättää kaikesta: mitä kanavaa katsoo, mitä ostaa, mitä ei osta, minne menee ja milloin tulee. Kieltämättä tietynlainen itsekkyys tuntuu hyvältä, siis oman katon alla. Ihanne tietysti olisi, jos löytyisi täysin hengenheimolainen, joka elää samalla tavalla, eikä motkota ja määräile.