Onko vaikeasta masennuksesta mahdollista parantua ilman lääkitystä? Pelkällä terapialla? Vai onko lääkitys aina välttämätöntä? Puuttuuko aivoista jotain kun on masentunut... Tai siis... Esimerkiksi korjaantuuko serotoniinivaje itsestään? En kyllä tiedä onko minulla sellaista. En haluaisi millään aloittaa lääkitystä, joten onko minun täysin mahdotonta parantua?
Parantuminen ilman lääkkeitä?
Onni.
14444
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Lääkkeillä olisi mahdollista kohentaa mielialaa. Haittavaikutukset ja riippuvaiseksi jäämisen pelko ovat monella niin suuret, että lääkityksen aloittaminen jää. Haittavaikutukset menevät kyllä ohi ajan myötä. Oletko ikinä kokeillutkaan vielä mitään lääkitystä, vai johtuuko lääkkeitä vastustava asenteesi huonoista lääkekokemuksista?
Masennus on jokaisella ihmisellä erilainen, niin on vaikea vastata voitko juuri sinä parantua ilman lääkitystä. Jotkut parantuvat vain elämäntapojaan muuttamalla ja joillakin pelkkä terapiakin auttaa.
Jos sinulla on mahdollisuus kunnon intensiiviseen psykoterapiaan etkä halua lääkkeitä, aloita se terapia. Itse en tosin pysty elämään ilman lääkitystä, koska monien lääkityksen lopetusten seurauksena kunto on romahtanut.
on usein tuki,kun masista aletaan hoitaa.Millasesta masisksesta sun tapauksessa on kyse............Ei voi noin vaan tietää.Ihan ekaks on erotettava mieliala ja sairaus toisistaan,eli siis voihan olla aikasen masis olo,mutta kun olosuhteet kohenee,niin mielikin paranee.Yleensä ihan sairaassa masiksessa ei paljon hetkauta,vaikka kuinka ois asiat o.k,silloin puhutaan jo sairaudesta.
Oletettavasti aivoissa on niin paljo kemiaa,et ei tiedetä kaikkien yhteistoiminta malleja.Pelkästi urheilusuorituksen jälkeen aivot saa eri latingin,kuin esim nukkuessa.Ja vaikka mitä muuta..............
Kun eri aineitten määrät (esim insuliini sokeritaudissa) on kunnolla pielessä,niin reagointi on monenkirjavaa!
Siinä sitten alan tohtorit yrittää selvitellä kyselyillä,mitä kaikkee ns poikkeavaa sussa on ,verrattuna normiin.
Hillitön itku tai että nukkuis vaan,on ainaki pielessä.Tueksi yritetään syödä lääkkeitä,jotta edes vähä olo kohenis.
Valitettavasti monet lekurit ei ala tutkii tarkemmin,on helppoo pistää pilleriksi......ja seuraava.....
Terapiaankaan ei voi mennä,jos ei jaksa sängystä nousta!!!!
Sä oot kai paremmassa kunnossa? Ehkäpä voi kuntoutuu ihan ilman lääkkeitä,mut miks ei voi ensin kokeilla?
Jos vaikka ois apuu...ei kukaan työnnä sulle niitä loputtomiin,aina voi lopettaa.Sit jos ei pärjääkään,niin tietäähän ainaski.
En ole vielä kokeillut mitään lääkkeitä. Ihan vasta lähdin hakemaan apua tähän masennukseen, joka on jatkunut joitakin vuosia ja tällä hetkellä on siis vakavan tasoista. Terapiaakaan en ole vielä aloittanut. Psykologilla käyn n. 3 viikon välein, mutta monesti ajat peruuntuu ja siirtyy, eli voi tulla yli kuukaudenkin välejä. Ja vaikeista asioista puhuminenkin on tosi vaikeaa, mutta mieluummin hoitaisin masennuksen pois terapialla (jos sellaiseen joskus pääsen) kuin lääkkeillä.
Psykologi sanoi, että tila voi huonontua kun joutuu käymään läpi menneisyydessä tapahtuneita asioita ja joku mielialalääkitys olisi hyvä aloittaa. Ehkä lääkkeisiin suhtautuminen näin epäluuloisesti on turhaa. Monethan on niistä kuitenkin apua saanut...
Niin, jotain 6 kertaa olen vasta käynyt psykologilla. Aika hidasta... Terapiassa aikoja olisi varmaan joka viikko?
Tässä minun tarina.
Sairastuin tuossa muutama vuosi sitten keskivaikeaan masennukseen. Noh hakeuduin lääkärin juttusille, sieltä lähetteen akutta mielenterveystoimistoon. Noh siellä teettättivät useita testejä ja tuloksena keskivaikea masennus. Noh siitäpä sitten psykiatrin juttusille, joka heti kirjoitti masennuslääkkeitä. Tämän jälkeen hoito jatkui että kerran viikossa terpiaa sairaanhoitajan kanssa masennuslääkkeitä. Aina muisti hoitaja kysyä että olenko varmasti ottanut lääkkeeni.
Meni hermo noihin sivuoireisiin ja lopetin kerrasta kaikki lääkkeet, vaikka näin ei olisi saanut tehdä mutta kun ei spystynyt elämään l''kkeistä aiheutuvien sivuvaikutusten kanssa. Koko tämän ajan sairaanhoitaja psykiatrit toitottivat että sivuvaikutukset menevät ohi kun lääkettä käyttää pitemmän aikaan. Mielestäni tuo 7 kuukautta on pitkä aika.
Julkisella sektorilla on sellainen käytäntö että määräävät sinulle masennuslääkkeitä ja terapiaa. Kun olet syönyt masennuslääkkeitä neljää eri merkkiä (Mirtazapin, Triptyl, Sepram, Cipralex) jotka eivät sovi vaan aiheuttavat pahoja sivuvaiktuksia ( ruokahalun lisääntyminen, painon nousu, huimaus, huono olo, hikoileminen, vapina, heikotus, ummetus, kamalat painajaiset, muistihäiriöt) Näitä lääkkeitä söin jokaista kuukautta 7 ja sivuvaikutukset eivät loppuneet, vaikka annostusta laskettiin ja nostettiin.
Noh kun enää 5 lääkettä suostunut käyttämään sivuoireiden pelosta niin terapeutti sanoi, että terapia loppui tähän. Kuulemma olen lääkevastainen ja tämän takia terapiaa ei voida jatkaa. Eli pitäisi tässä sitten pärjätä omillaan ilman terapiaa ja lääkkeitä.
Eli kitetytettynä, ei masennuslääkkeitä > ei terapiaa.
psykoterpiassa, kolme kertaa viikossa on käyntitahti. "Terapiassa aikoja olisi varmaan joka viikko? "
Miksi noin harvoin tapaamisia psykologin kanssa?
MÖMMÖJÄ;
kohdallasi lienee ollut kyse keskusteluavusta, ei mistään terapiasta, vai?
En tiedä oliko tuo edes terapiaa, mutta muuta minulle ei tuolla mielenterveystoimistossa tarjottu. Eipä tuosta keskustelusta apua ollut. Jäi kyllä huono maku suuhun tuosta kohtelusta mielenterveystoimistossa.
Olisit selvittänyt onko terapeutti yliopiston käynyt psykologi vai psykiatrinen erikoissairaanhoitaja (AMK).
Siksi niitä on niin harvoin, kun en ole vaatinut päästä useammin. Siellä on niin mahdottoman vaikea aina käydä puhumassa. En tiedä miten terapiakaan onnistuisi jos en pysty kunnolla kertomaan asioista ja juttelemaan, kun jännittää ja hermostuttaa. Haluaisin lopettaa psykologillakin käynnit, mutta kun nyt vihdoin olen sinnekin asti päässyt niin kai ongelmat pitäisi nyt vaan käydä siellä läpi että niistä pääsisi joskus eroon.
En todellakaan tiedä oliko kyseinen "terapeutti" oikea terapeutti. En ottanut asiasta selvää, eipä sillä niin väliä ole kun minut sieltä ulos heittivät ja takaisin samalle terapeutille / lääkärille en mene enää. Kyseessä pieni paikkakunta joten ei ole vaihtoehtoja tämän suhteen, jos julkiselta sektorilta terapiaa haluaa. Yksityiselle ei ole rahaa. Tässä koitetaan pärjäillä omillaan.
Hei!!!
Olis kiva jutella sun kanssa lisää... koska itsellä ihan samat, helvetin montaa lääkettä syötetty, mutta sivuoireet alkoi olla suuremmat kuin itse oireet o_O
Että ihan kiva, kiitosta vaan lääketeollisuudelle, kun apua ei kuitenkaan tullut.
Joillakin, kuten esimerkiksi minulla, jumitti pessimistinen ajattelutapa niin pahasti etten olisi ilman lääkkeitä voinut piristyä. Vieläkään en ole täysin parantunut, mutta minulle lääkkeistä on ollut huomattavaa hyötyä. Eihän masennus paranekaan ennen kuin sen aiheuttamat ongelmat on saanut selvitettyä tai edes jotenkin käsiteltyä pois huolesta. Suosittelen terapian aloittamista, jos siihen on mahdollisuus! Kun olin vaikeasti masentunut, en osannut iloita onnellisista tapahtumistakaan yhtään... Lääkkeet ovat piristäneet selvästi.
itse asiassa, terapialla parantuu paremmin kuin lääkkeillä!!!
Terapia terveet elämäntavat...
Mutta koska terapia tulee kalliimmaksi kuin lääkkeet, niin siksi lääkkeillä asioita yritetään ensisijaisesti hoitaa :/